Riikka Palander: Elefanttien aika

 

Riikka Palander: Elefanttien aika. Avain. 2023. Kansi Emmi Kyytsönen. 268 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Onko hän kolmentoista? Hän vaikuttaa ikäistään kypsemmältä, kuten muutkin paikalliset tytöt. Heidän aikuismaiset eleensä eivät ole imitoituja vaan todellisia. Ehkä se johtuu kotitöistä. Ehkä vastuu kasvattaa heitä. He kasvavat osaksi yhteisöä, perhettä, jokapäiväinen elämä on heidän käsissään. Ruuanlaitto, nuoremmat sisarukset."

Suomalainen Kirsi on antropologian opiskelija. Hän suunnittelee graduaan ja päättää ottaa kunnianhimoisen aiheen opinnäytetyölleen: tansanialaisen luguruheimon tyttöjen initiaatiorituaalit. 

Kirsin Tansanian matka alkaa Matombosta, missä hän asuu Kongelan luona. Kirsi tietää alusta pitäen, että gradun aihe ei ole helppo. Välillä hänestä tuntuu, että tutkimusaihe on kuin seinä, jota vasten hän seisoo. Välillä taas hänelle tulee tunne, ettei hänellä ole oikeutta kirjoittaa heimon rituaaleista. Tutkimuksen tekemistä helpottaa kuitenkin se, että Kirsillä on riittävä lugurun ja swahilin kielitaito, jotta hän pystyy kommunikoimaan paikallisen väestön kanssa. 

Tutkimusaineistoa ei löydy, mutta löytyy Bunga, joka kertoo olevansa kolmetoistavuotiaan sukulaistyttönsä Hiarin shangazi eli isän sisko. Isän siskolla on perinteisesti tärkeä rooli tytön unyagoassa eli aikuistumisrituaalissa. Bunga on lähdössä Morogoroon valmistelemaan Hiarin aikuistumisrituaalia. Luguroheimon perinteisiin ei kuulu tyttöjen silpominen, vaan sen sijaan tyttö siirretään eristykseen, kun hänen kuukautisensa alkavat.

Bungan yllätykseksi Hiarin äiti Mama Banzi sanoo: "Emme järjestä Hiarille unyagoa." Äidin mielestä tällaiset perinteet kuuluvat menneisyyteen, eivätkä kuulu kaupunkilaiselämään. Tätä Bunga eivätkä muutkaan vanhemmat naiset ymmärrä. "On asioita, jotka eivät muutu. Lapset syntyvät. Tytöt kypsyvät naisiksi. Hiari tarvitsee saman ohjauksen kuin kaikki naiset ennen häntä, Bunga sanoo." Perimätiedon mukaan tytön on käytävä läpi initiaatioriitti, jotta hän ei muuttuisi elefantiksi.

Naisen asema tansanialaisessa kyläyhteisössä ja lugurujen heimossa avautuu hyvin. Riittien tietämyksen siirtäminen sukupolvelta toiselle on naisten varassa. Myös kyläyhteisössä naisilla merkittävä asema, kuten monella maaseutupaikalla muuallakin Afrikassa. Yhteiskunta toimii, kun naisten vastuulla ovat lapset, koti, ruoanlaitto, kasvimaa ja pyykki. Kirjassa kuvatuilla miehillä on pieni rooli. Mama Banzin miesystävä Ben puuhailee epämääräisissä tehtävissä ja Mama Banzin poika Jaka ajelee moottoripyörällä ja pitää seuraa Kirsille.

Kirjan lähes kaikki naiset ovat yhdessä elämänsä risteyskohdista. Valitako tuttu ja turvallinen vai mennäkö kohti uutta, pohtivat naiset. Hiari kipuilee aikuistumisen kanssa, Mama Banzi Benin kanssa, Bunga perinteiden kanssa ja myös Kirsi joutuu pohtimaan omaa elämäänsä aina lapsuudesta lähtien.

Palander on aiemmin julkaissut runokirjoja, ja runovoittoisuus on helppo tavoittaa myös tämän esikoiskirjan sivuilta. Teksti on hyvin kaunista. Romaani vangitsee tiiviillä tunnelmallaan niin, että lukukokemuksesta tulee nautittava, kiinnostava ja mieleenpainuva. 

"Meillä on kivien paahde ja joenranta, jonka varjoissa avautuvat kaikki vihreän sävyt, bambutiheikön himerrys ja nopeat päivät jotka aurinko kerii sisäänsä ja kuljettaa pois. Meillä on yhteinen pinta, rajamme koskettavat."

Elefanttien aika on mukanaan vievä, yllättäviä avauksia tarjoava kuvaus harvoin kaunokirjallisuudessa käsitellystä aiheesta. Kaikesta näkee, että kirjailija tuntee Tansanian ja aiheen, jota hän käsittelee. Kirjan lopusta löytyvät sanasto sekä kirjallisuusluettelo. Olen käynyt Tansaniassa, mutta se Tansania, joka avautuu lyhyellä turistimatkalla, on varsin erilainen kuin kirjassa kuvattu eläminen todellisessa tansanialaisessa ympäristössä. 

Kartta ja vaikkapa muutama valokuva olisivat olleet kiva lisä.