Aija Salovaara: Ihan pieniä lintuja

 

Aija Salovaara: Ihan pieniä lintuja. WSOY. 2023. Kannen suunnittelu Ville Laihonen. 288 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Miten kaunis omistuskirjoitus kirjassa onkaan: 
"Stellalle ja Noorille. Jonain päivänä kerron teille. 
Kerron varjon, mutta vielä enemmän kerron valon."

Kirjan alkuasetelma on kiinnostava. Parikymppisenä kirjan minä-kertoja oli kärsinyt masennuksesta. Hän oli saanut reseptin masennukseen ja psykiatrin lupauksen: "Pian sinä saat itsesi takaisin." Niin ei tapahtunut silloin parikymppisenä, mutta nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin minä-kertoja tekee päätöksen: nyt tämä riittää. On aika seistä omilla jaloilla ja aloittaa uusi elämä ilman lääkkeitä.

Kuten arvata saattaa, ihan silmänräpäyksessä uusi elämä ei avaudu. Ensin tulevat fyysiset vieroitusoireet: kouristukset, sähköiskut, äänet, univaikeudet. Sitten tulevat mennyt elämä, menneisyyden muistot, koetut pelot, kauheudet ja huolenaiheet. Päällimmäisenä on muisto jo kuolleesta isästä, jonka elämän alkoholi tuhosi.

Ajatukset vievät lapsuuteen, vanhempien avioeroon ja pikkuveljeen, äidin uuteen avioliittoon ja uusiin lapsiin sekä ennen kaikkea isään. Tukena kouluvuosina oli onneksi pikkuveli, jonka kanssa käytiin viikonloppuisin todistamassa isän kännäämistä. Vaikka lapset tiedostivat isän alkoholismin, hän oli kuitenkin heidän isänsä, heidän ainoa isänsä, josta heillä oli huoli.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen minä-kertoja lähtee opiskelemaan Bolognaan. Hän viihtyy Italiassa, tapaa kiinnostavia ihmisiä, ennen kaikkea Bambin, jonka silmät "olivat kuin lapsuuden Disney-piirretyistä." "Suuret, ruskeat ja pehmeät, Bambin silmät." Isän odotettu vierailu Italiassa saa viinankatkuisen lopun.

Tunteiden tunnistaminen ja kohtaaminen ei ole minä-kertojalle helppoa. Hän hakee apua tilanteeseen ja käy erilaisissa terapioissa: mielialalääkevieroittujien vertaisryhmässä, skeematerapiassa, energiahoitajalla, hypnoterapiassa, homeopatiassa, vyöhyketerapiassa ja psykiatrialla sekä netin vertaistukiryhmissä. Itse en edes tiennyt, että on olemassa noin paljon eri terapioita. 

Onnistunut omaelämäkerrallinen esikoisteos

Helsingin kirjamessuilla Aija Salovaara oli lavalla yhdessä Koiran (Kosmos 2023) kirjoittaneen Meri Werkkomäen kanssa. Salovaara kertoi, että Ihan pieniä lintuja on kokemusperäistä autofiktiota. Siksi Salovaaralle oli selvää alusta pitäen, että kirjoittaa kirjan minä-muodossa. Kirjan ehdoton vahvuus on Salovaaran lempeä ja kaunis kieli. Raskaitakin asioita voi kuvata kepeästi ja ilmavasti, kuten tässä kirjassa on onnistuneesti tehty. Kirja on puhutteleva ja antaa lukijalle mahdollisuuden omiin tulkintoihin tai samaistumiseen. Ville Laihoselle kiitokset onnistuneesta kannesta.

Aviopuolison rooli ja avioliitto jäävät taka-alalle. Ehkä niin oli tarkoituskin, koska vastuu omilla jaloilla seisomisesta oli naisella itsellään. 

Aija Salovaara on lähtöisin Raumalta. Tunnistin kirjasta tuttuja raumalaisia paikkoja, vaikka paikkakuntaa ei kirjassa mainitakaan. 

Aija Salovaara (oikealla) ja Meri Werkkomäki Helsingin kirjamessuilla. Helsingin Kallion ilmaisutaidon lukion opiskelijat haastattelevat.