Arttu Tuominen: Vapahtaja

 

Arttu Tuominen: Vapahtaja. WSOY. 2023. Päällys Mika Tuominen. 366 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Hän sanoi tulleensa vapauttamaan minut syyllisyydestä. Päättämään kaiken sen, mistä olimme puhuneet lukuisia kertoja. Että hänellä on voima muuttaa paha hyväksi. Sitten hän ojensi minulle bensiinikanisterin ja minä ajattelin, että viimeinkin joku rakastaa minua niin paljon, että on valmis armahtamaan. Tunsin riemua. Bensiini maistui makealle hunajalle, ja mitä enemmän join, sitä enemmän sitä janosin. Halusin hukkua siihen ihanaan nesteeseen."

Arttu Tuomisen Delta-sarjan viides dekkari Vapahtaja vie lukijan edeltäjiensä tavoin Poriin, Porin levottomille ja väkivaltaisille kaduille. Paikkoja, joissa liikutaan, kuvataan yksityiskohtaisesti, joten Poria tuntevat kyllä tietävät, missä milloinkin mennään. Poria tuntemattomalle kartta olisi ollut kiva lisä kaupunkikuvauksissa.

Nyt kaupungin yöt ovat levottomia ja täynnä väkivaltaa. Ilkka Rajalan johtama nuorisojengi on kasvattanut kokoaan, luonut yhteyksiä moottoripyöräjengeihin ja Dragan Valenskin johtamaan huumebisnekseen sillä seurauksella, että Draganin kristalleiden myötävaikutuksella jengiläiset hakkaavat entistä rajummin kaduilla aikaa viettäviä päihdeongelmaisia ja kodittomia.

Sitten poliisi saa tiedon, että eräs laitapuolen kulkijoista on kuollut sytyttämällä itsensä tuleen. Ensin öljyn valutusta kanisterista ja sitten sytkärin leimahdus. Eikä tapaus jää ainoaksi. Sarjan aiemmista osista tutut poliisit Jari Paloviita, Linda Toivonen ja Henrik Oksman ryhtyvät selvittämään tapauksia. Alkuasetelma ei ole poliisille helppo. Yhtymäkohtia Rajalan nuorisojengiin toki löytyy, mutta löytyykö sieltä kuitenkaan ratkaisua. Yksi asia on kuitenkin varma. Tekijä "ei surmaa summittain vaan valitsee kodittomia ja sellaisia, joita pidetään yleisesti yhteiskunnan pohjasakkana." 

Samaan aikaan kaupungilla liikkuu tarinaa Vapahtajasta, joka pelkällä kosketuksellaan parantaa kenet tahansa päihteiden riippuvuudesta. "Kirkkaus, en keksi muutakaan sanaa. Hän hyvästeli minut ja tiesin, etten enää milloinkaan sumentaisi aivojani kemikaaleilla. Sumu hälveni ja aivoni olivat kirkkaat." 

Kuten sarjan aiemmissakin osissa, tässäkin osassa Tuominen avaa poliisien henkilökuvia. Nyt vuorossa on rikososaston johtaja Susanna Manner, jonka poika Aleksi on huumeriippuvainen ja moninkertaisissa veloissa Dragan Valenskille. Jo aiemmin Aleksi on otettu kiinni kioskiryöstöistä. Susanna auttaa kaikin tavoin poikaansa, ennen kaikkea rahallisesti, mutta joutuu itsekin tekemisiin kovan, tunteettoman ja raa'an Dragan Valenskin kanssa. 

Kirja pitää sisällään paljon pahuutta ja raakuutta ja voidaankin todeta, että Vapahtaja on kaikista Tuomisen kirjoista väkivaltaisin. Kuten aiemmissakin osissa, kirjan teemoissa on paljon yhteiskunnallisuutta ja ajankohtaisuutta. Kirja antaa ajattelemisen aihetta niin päihteiden käytöstä, kodittomuudesta kuin nuorison katurikollisuudesta ja jengiytymisestä. "Kadut ovat muuttuneet. Muutosta ei ehkä näe pinnalta, mutta jos sukeltaa syvälle, sen näkee. Viranomaiset ovat sokeita, ja pian on liian myöhäistä." 

Tuomisen kuvaama nuorisojengi koostuu kantasuomalaisista nuorista, vaikka yleensä jengiytymisessä maahanmuuttajanuorilla on suuri osuus. Saattaa olla, että maahanmuuttajien sivuuttaminen jengiytymisestä selittyy sillä, että Porissa maahanmuuttajien määrä on vielä vähäinen verrattuna vaikkapa Pääkaupunkiseutuun. 

Vaikka Vapahtaja on väkivaltainen rikosromaani, se on paljon muutakin. Henkilöhahmoilla on iso rooli kirjassa. Henkilöt ovat persoonallisia, eläviä ja todentuntuisia heikkouksineen ja vahvuuksineen. Kirjan vahvuutena onkin herkkä ja inhimillinen ihmiskuvaus. Tuomisen ymmärtävä ote yltää niin kaduilla asuviin asunnottomiin kuin myös poliisien yksityiselämän kiemuroihin.

Sen ohella, että Vapahtaja on vakuuttavaa ja laadukasta jatkoa Delta-sarjalle, se on myös paras Tuomisen kirjoista. Tuomisen rakentama juoni on monipuolisuudessaan kiinnostava, yllätyksellinen ja jännittävä. Kirja on mukaansatempaava, otteessaan pitävä ja paras tänä vuonna lukemani rikosromaani. 

Vaikka Vapahtaja on Delta-sarjan viides teos, kirjaan tarttuminen ei edellytä aiempien osien lukemista. Jos olet äänikirjojen ystävä, uskon, että kirjan äänikirjaversio ei ole kuulijoilleen pettymys, sillä sen lukee Ville Tiihonen, yksi äänikirjojen kärkilukijoista.