lauantai 2. syyskuuta 2023

Anu Vähäaho: En voi sua unhoittaa poies

 

Anu Vähäaho: En voi sua unhoittaa poies. S & S. 2023. Kansi: Emmi Kyytsönen. 445 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Emerentia pysähtyi hetkeksi vaientaakseen häveliään äänen, joka yritti saada hänet vielä kääntymään kannoillaan ja perumaan päätöksensä. Hän katsoi miestä, joka näytti nyt niin toisenlaiselta kuin vielä muutama viikko aikaisemmin. Miten äkkiä asiat muuttuivatkaan! Kaupungit paloivat ja ihmisistä, kuten hänestä itsestäänkin, saattoi paljastua aivan uusia puolia. Larry odotti yhä ja Emerentia sanoi sen, mitä oli miettinyt koko päivän."

Jo kirjan murteellinen nimi antaa ymmärtää, että kirjan tapahtumat sijoittuvat jonnekin pohjoisempaan Suomeen. Näin onkin, ollaan Oulussa, Pohjolan tervakaupungissa. Eletään 1820-luvun alkua, jolloin väestönkasvu Oulussa oli nopeaa. Kaupunkikuva muuttui kuitenkin suuresti vuoden 1822 suuren tulipalon myötä. Peräti 330 taloa tuhoutui ja vain 65 säästyi.

Kirjan ihastuttava päähenkilö on Emerentia (Emmi) Brant, 25-vuotias nuori nainen, joka asuu isänsä ja äitipuolensa Dorotean kanssa porvaristalossa Oulussa. Isä on hyvin vähäsanainen mies, mutta kyllä Emmi tietää, että hän on isälle hyvin rakas, todellinen "tähtisilimä". Toisin on äitipuolen laita, jonka kanssa yhteisymmärryksen löytyminen on vaikeaa niin pienissä kuin isoissakin asioissa.

Wacklinin tyttökoulussa tytöille opetetaan monia tarpeellisia taitoja. Emmi opettaa tytöille lukemista ja kirjoittamista. Hän pitää työstään. Emmi haluaa auttaa myös paikallisen köyhäintalon asukkaita ja käy siellä opettamassa lukemista. Emmin köyhäintalossa opettamista ei katsota hyvällä porvarispiireissä.

Emmi haluaa elää itsenäistä elämää eikä hänen suunnitelmiinsa kuulu sitoutuminen eikä avioliitto. Äitipuoli ei tätä päätöstä hyväksy eikä ymmärrä. "Kuvitteletko sinä tosiaan, tosiaan, että naimattomana pääset jotenkin helpommalla? Sinulla ei ole hajuakaan siitä, miten nöyryyttävä kohtalo se on. Miten yksinäinen ja tyhjä." Siksipä äitipuolella on jo valmiina katsottuna Emmille aviomiesehdokas.   

Emmi on elämäänsä tyytyväinen, elämä on vakaata ja päivät toistensa kaltaisia. Kunnes sitten Emmin elämän kuviot sekoittaa Laurence von Rosen, Tukholmasta vierailulle saapunut aatelisherra. Miehen turvallinen, vakaa ja komea olemus tekee suuren vaikutuksen Emmiin ja Emmi huomaa odottavansa Laurencen tapaamisia. Eikä tunne ole yksipuolinen. Ajalle tyypillisesti, kiinnostusta ei voi avoimesti näyttää, jo toisen hienovarainen koskettaminenkin on uhkarohkeaa. Mutta rakastaa voi, kunhan se tapahtuu salassa.

Valitettavasti Laurence on vain vierailulla Oulussa. Tukholmaan on palattava. Ouluun jää ikävöivä Emmi. 

Kirja edustaa romanttista viihdekirjallisuutta, jonka historiallinen tausta nojaa todelliseen historiaan. Ikäänkuin vahingossa lukija luiskahtaa sujuvasti 1820-luvun Ouluun, niin todentuntuisesti kirjailija kuvaa aikakautta ja tuon aikakauden tapahtumia. Tarinaan on helppo uppoutua ja kokea oululainen arki Emmin silmin. Kaikesta näkyy, että kirjailija on tehnyt perusteellista taustatyötä. Kuvaukset mm. Oulun kaupungista ja kaupunkilaisten arjesta ovat todentuntuisia ja uskottavia. Oulun suuren palon kuvaus on sydäntäsärkevää luettavaa. Oulun kartta olisi ollut kiva lisä.

Henkilögalleria kirjassa on laaja ja alussa kestikin tovin ennen kuin sain käsityksen, kuka on kuka. Tarinan edetessä kiinnyin Emmiin ja huomasin toivovani onnistumista Emmin ja Laurencen suhteelle. 

Emmi Kyytsöselle kiitos kauniista kannesta. 

4 kommenttia:

  1. Kansi on kaunis. Kiva, että romanttista kirjallisuutta sijoitetaan myös Ouluun. Oulu on ehkä vähän alihyödynnetty miljöö suomalaisessa kirjallisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, on hienoa, kun kaikkien kirjojen tapahtumat eivät sijoitu etelä-Suomeen. Oulu on kiinnostava kohde tämän kirjan tapahtumille, vaikka itse en tunnekaan Oulua.

      Poista
  2. Ihana tarina. Pidin kovasti tästä Ouluun sijoittuvasta tarinasta. Emmi oli mainio ja päättäväinen naishenkilö. Loppua kohden oli aikamoista jännitystä ilmassa, josta pidin kovasti. Postaus tulossa piakkoin. Postattavien kirjapino vain kasvaa, koska olin käsileikkauksessa elokuussa. Lukeminen sujuu, mutta käsi väsyy kirjoittamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit kirjasta. Postaustasi odotellen. Toivottavasti paraneminen edistyy hyvin.

      Poista