Arvostelukappale kustantajalta
"Yhtäkkiä luurangon leuat lonksahtivat sijoiltaan kuin Vanhan Pappilan uhrilla, koko luuranko hajosi pienempiin osiin, luut alkoivat putoilla yksi kerrallaan ja lopulta valuivat Matildan sormien välistä kuin hiekka. Yksi hiekkanoro jäi roikkumaan sormien väliin, Matilda tarkasteli sitä ihmeissään. Se olikin ketju. Kaulaketju, jossa roikkui sydänriipus."
Tuire Malmstedtin Metso & Vauramo -dekkarisarjassa on aiemmin ilmestynyt kaksi osaa: Lasitarha (2021) ja Lumihauta (2022). Olen pitänyt Malmstedtin tavasta rakentaa ja kuljettaa juonta, samoin kuin olen pitänyt elävistä henkilöhahmoista ja arvoituksellisista loppuratkaisuista. Siksi odotinkin innolla Metso & Vauramo -sarjan kolmatta osaa. Enkä pettynyt, en todellakaan.
"...surma vaikuttaa intohimorikokselta."
Kuten aiemmissakin Malmstedtin dekkareissa, tässäkin kirjassa seurataan useampia juonikuvioita. Nykypäivään sijoittuvassa tarinassa tapaamme jo tutut rikostutkijat Elmo Vauramon ja Matilda Metson. Heidät hälytetään paikalle, kun varsin erikoinen löytö paljastuu Jyväskylän Vanhan Pappilan kellarin alta. Siellä on nuoren naisen ruumis. Nainen on mahdollisesti ollut raskaana ja on haudattu kellarin alle 1960-70 -luvuilla. Uhrilla on sydänriipus kaulassa. Mullan alta löytyy peltirasia, jonka sisällä on hapertunut vauvan pitsimekko.
"Sisälläni kasvaa paholaisen siemen."
Toinen juonilinja vie lukijan vuoteen 1943, Ravensbrückin keskitysleirille. Leirillä Irenen salanimeä käyttävä ranskalainen näyttelijä tekee kaikkensa pelastaakseen Magdalenan, äitinsä leirillä menettäneen pienen tytön.
"Se oli kuin salainen viesti, josta vain he kaksi tiesivät."
Kolmannen juonikuvion tapahtumat sijoittuvat Jyväskylään vuoteen 1968. Nuoret lukiolaiset viettivät vapaa-aikaa Viitaniemen baarissa. Jukeboksissa soi Paul Anka: "May tomorrow be sunny and bright". Mutta huominen ei ollut valoisa neljälle tytölle, joista kolme hukkui ja yksi hävisi Pyhä-Häkin kansallispuistoon.
"Jokin tässä kuviossa vaivaa minua, mutta palaset eivät vain loksahtele kohdilleen."
Elmo ja Matilda joutuvat tositoimiin. Seuraa lukuisia haastatteluja, tutkimusraporttien lukemista ja johtolankojen etsimistä. Asioiden selvittämistä vaikeuttaa vielä se, että useakin henkilö, jolta oli tarkoitus saada lisätietoja, kuolee salaperäisesti.
Matildan voimavaroja vie kotielämä. Hänen adoptoimansa pikkuisen Siljan on vaikea sopeutua. Kotona Matildan kanssa on vaikeuksia, samoin kuin päiväkodissa. Pikkutyttö ikävöi perhettään. Elmollakin on haasteita kotona, mutta haasteet ovat mukavia. Hän ja Inari ovat ottaneet pienen koiranpennun, joka osoittautuu varsin eloisaksi lemmikiksi, jonka harrastuksiin kuuluu huonekalujen jyrsintä.
Lopulta palaset naksahtavat paikoilleen ja moniulotteinen kuvio saa päätöksensä. Hienosti Malmstedt jälleen kutoo yhteen kolme erillistä juonikuviota saaden aikaiseksi jännittävän, monikerroksisen ja ovelasti rakennetun psykologisen trillerin. Kirjan vahvuuksia ovat inhimilliset henkilöhahmot sekä luonteva ja ytimekäs dialogi. Sivutarinat luovat syvyyttä juonen kehittelyyn. Keskitysleirikuvaukset ovat karua ja ravisuttavaa luettavaa. Ravensbrückin leiri oli yksi rankimmista natsien keskitysleireistä. Leiri oli tarkoitettu pelkästään naisille. Myös vartijat olivat suurimmaksi osaksi naisia. Leirillä arvioidaan kuolleen lähes 100 000 vankia.
Dekkarit kannattaa lukea järjestyksessä, koska tarinat linkittyvät toisiinsa.
Tämä sarja on tosi hyvä ja tämä kirja varsinkin. Hieno kansikuva ja mahtava dekkarin nimi.
VastaaPoista