"Japanissa puutarhat ovat aina kuuluneet oleellisena osana yläluokan tai temppeleiden arkkitehtuuriin ja korvanneet kuvataiteen sisustuksessa. Puutarhaa taideteoksena korostaa myös se, että sitä ympäröi aina muuri, kuten kehykset taideteosta. Puutarhaa joko katsellaan tietystä paikasta tai siellä voidaan liikkua. Japanilainen puutarha ei ole kuitenkaan koskaan ollut varsinaisesti toiminnan keskus, jossa vietetään aikaa, syödään eväitä, pelataan sulkapalloa tai lennätetään leijaa. Japanilaisessa puutarhassa liikkuminenkin on tarkoin rajattua ja puutarhan läpi johdattaa tavallisesti polku, joka avaa ja sulkee erilaisia näkymiä puutarhaan."
Hakeutuessaan opiskelemaan Japaniin Minna Eväsojalla oli jo kosketus japanilaiseen kulttuuriin. Hän oli opiskellut muutama vuosi aiemmin vuoden Urasenken teekoulussa ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitetussa Midorikai-ryhmässä. Teekoulussa opiskeltiin nimensä mukaisesti japanilaista teekulttuuria, mutta Eväsoja oppi siinä ohessa monia japanilaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvia asioita. Esimerkiksi vaikka sen, että aina on saavuttava ajoissa paikalle. "Japanilaisen etiketin mukaan sivistyneet ihmiset eivät juokse ja ryntäile viime tingassa paikalle."
Palattuaan Suomeen Eväsoja jatkoi Itä-Aasian tutkimuksen opintoja Helsingin yliopistossa. Opinnot sujuivat mukavasti niin, että vuonna 1993 hän oli suorittanut kaikki kurssit. Jäljellä oli gradun kirjoittaminen. Yllätyksekseen Eväsoja sai Japanin opetusministeriön jatko-opiskelustipendin Japaniin. Niin alkoi tiivis ja perusteellinen tutustuminen japanilaiseen kulttuuriin tavoitteena väitöskirjaan tähtäävä jatko-opiskelu.
"Sensei on ovien avaaja ja mahdollisuuksien antaja, suojelija..."
Japanilaisen tavan mukaan opiskelijalla tulee olla tukenaan ja ohjaajanaan kokenut opettaja, sensei. Eväsojalle selvisi pian, että Japanissa on keskeistä se, kenen sensein ohjauksessa on opiskellut, ei niinkään se, missä yliopistossa on opiskellut. Eväsojalle sovittiin tapaaminen tunnetun ja arvostetun Sensein kanssa. Hänet tunnettiin erityisesti vanhojen tekstien tulkitsijana ja perinteisten taidemuotojen asiantuntijana. Ensi tapaaminen ei ollut lupaava. Sensei oli noin kuusikymppinen mies, joka vaikutti nuivalta ja ankaralta. Mutta monien keskustelujen ja tapaamisten jälkeen Eväsoja oppi arvostamaan Sensein tietämystä ja odotti innokkaasti tietoa, hyväksyykö Sensei hänet opiskelijakseen. Sensei vei Eväsojan matkalle Hiei-vuorelle ja matkan jälkeen hän "nyökkää hyväksyvästi ja toivottaa minut tervetulleeksi vuoden kuluttua, syksyllä 1994, arvostettuun Koben yliopistoon". Sensei painotti opintojen rankkuutta ja motivaation tärkeyttä.
Opiskelu Sensein ohjauksessa oli vaativaa ja haasteellista. Eväsoja oli hyvin vastaanottavainen ja hänellä riitti motivaatiota ja innokkuutta opintoihin. Sensei perehdytti hänet laajasti itämaiseen ajatteluun ja japanilaiseen kulttuuriin, ei pelkästään teekulttuuriin, joka oli Eväsojan varsinainen opintojen aihe ja josta hän suunnitteli tekevänsä väitöskirjan. Sensein johdattamana Eväsoja tutustui vanhaan japanilaiseen maalaustaiteeseen, nô-teatteriin ja japanilaiseen kukkienasetteluun eli ikebanaan. Japanilainen puutarha kaikkine yksityiskohtineen lumosi Eväsojan. Hänelle tarjoutui mahdollisuus tutustua Katsura rikyun keisarillisen huvilan puutarhoihin, joista kirjassa on laaja ja kiinnostava kuvaus. Opintojen kuluessa opettajan ja oppilaan välille syntyi vahva ja syvä toisiaan kunnioittava suhde. Kirjasta huokuu Eväsojan rakkaus ja kiintymys japanilaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin. Toisten kunnioitus ja muodolliset kohteliaisuudet muodostavat olennaisen osan japanilaisessa kulttuurissa.
Suomeen palattuaan Eväsoja väitteli Helsingin yliopistossa karun kauneuden merkityksestä japanilaisessa teetaiteessa. Sen jälkeen Eväsojan tulevaisuuden suunnitelmat saivat uuden suunnan ja nykyisin hän työskentelee terveysalan asiantuntijana ja tekee työmatkoja myös Japaniin.
Kirja on kiinnostava katsaus vanhaan japanilaiseen kulttuuriin sekä lujaan yhteyteen Sensein kanssa. Vanha kulttuuri Sensei-opettajineen voidaan todeta olevan osa katoavaa japanilaista elämäntapaa. Teehetki tämän päivän tavallisessa japanilaisessa kodissa on varmasti kaukana Eväsojan oppimista teeseremonioista. Kirja on kiehtovaa luettavaa. Japanilainen kulttuuri, josta tiedän hyvin vähän, viehätti ja vei mennessään.
Iso plussa taideliitteelle, jossa on japanilaisia maalauksia, kuvia keisarillisen huvilan puutarhoista, nô-teatterista ja teeseremonioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti