Karen Swan: Kesytön saari

Karen Swan: Kesytön saari. Otava. 2023. Englanninkielinen alkuteos The Last Summer. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 478 sivua. 

"Harmaat kivimökit seisoivat vieri vieressä viuhkana lahden itälaidalla takanaan jämerä kivimuuri. Mökkien välissä jökötti perinteisiä turvekattoisia kivitönöjä, niin sanottuja mustiataloja, joista oli vähitellen luovuttu 1860-luvulta lähtien. Korkeilta harjuilta katsottaessa ne toivat mieleen leuan ja hampaat. Jättiläisen hampaat, Effien äiti tapasi sanoa."

Kesytön saari vie lukijan vuoteen 1930 ja 18-vuotiaan Effie Gilliesin elämään. Effie on yksi 36:sta St. Kildan saariryhmän asukkaasta, jotka elävät eristäytyneinä muusta maailmasta kaukana Skotlannin rannikosta.

Asukkaat elävät hyvin yksinkertaista elämää lintujen ja kallioiden keskellä. Tärkeä ravinto saarelaisille on linnut munat, joita he pyydystävät laskeutumalla köysien varassa linnunpesille. Syksyisin saareen tuodaan välttämättömiä tarvikkeita mantereelta, jotta asukkaat pystyvät pärjäämään läpi talven. Kesäisin turisteilla on mahdollisuus tulla karulle saarelle ihastelemaan kalliomaisemia ja ihmettelemään saaren asukkaiden alkukantaista elämää. Lumoutuneina turistit ihastelevat nuorten saarelaisten kiipeilytaitoja jyrkillä kallioilla.

Osa asukkaista, Effie mukaan lukien, on tyytyväisiä yksinkertaiseen elämään saarella. Mistään muusta he eivät tiedäkään. Effie hoitaa vanhaa isäänsä ja on vuosien varrella oppinut taitavaksi kiipeilijäksi etsiessään linnun munia jyrkillä kallioilla.  

Mutta saaren väki vanhenee ja he ymmärtävät, että selviytyminen päivästä päivään tulee asukkaille yhä haasteellisemmaksi. Niinpä he ovat lähettäneet viranomaisille kirjelmän, jossa he anovat saaren asukkaiden siirtämistä mantereen puolelle.

Kukaan asukkaista ei oikeasti usko, että heidän anomuksensa hyväksyttäisiin. Päätöstä odotellessa asiat monimutkaistuvat, kun saarella vierailee lordi Sholto, jaarli Dumfriesen perillinen. Effie palkataan opastamaan nuorta vierailijaa ympäri saarta. Sholto on komea, ystävällinen ja puoleensavetävä. Effie huomaa tuntevansa ihastusta, jopa rakkautta Sholtoa kohtaan, vaikka ymmärtää, että suhde ei voi toimia, koska Sholto on hänelle liian korkea-arvoinen. 

Viranomaisilta tulee yllättävä päätös. "Ja anomuksemme on hyväksytty! Meidät evakuoidaan mantereelle!" Evakuointi tapahtuu kolmen kuukauden kuluttua. Mantereella Effie ohjataan isänsä kanssa asumaan pieneen, kylmään ja kosteaan taloon. Effie tietää heti, että muutto oli ollut virhe. Hänen ajatuksensa suuntautuvat takaisin saareen. Hän "kuuli lintujen kirkaisuja, näki lahden kaikkine mielialoineen, tunsi ruohon ja heinän jalkojensa alla, kuuli "iltauutisten" sorinan, kun kylän väki kerääntyi ruoan jälkeen Kadulle." Entistä apeammaksi ja vihaisemmaksi Effie tulee, kun hänet hylätään miesten työporukasta sahalla. "Valitan mutta me otamme sahalle töihin vain miehiä."

Dumfriesin jaarli tapaa Effien ja hänen isänsä. Lopputuloksena on, että Effie muuttaa isänsä kanssa Dumfriesin jaarlin tiluksille ja Effie saa paikan jaarlin lintutieteellisen kokoelman järjestäjänä. Jännitteitä syntyy Effien ja lordi Sholton välille, joita lisää vielä salaperäinen kuolemantapaus saarella. 

Kirjailija piirtää oivallista kuvaa saaresta, sen kauneudesta, karuudesta ja villeydestä. Pidin paljon saarelaisten elämän kuvauksesta, jopa niin, että olisin mielelläni viihtynyt kauemminkin karulla saarella. Tästä tarinasta on moneksi, se on kiinnostava sukusaaga, se kertoo ystävyydestä, perheestä, juonittelusta, mysteereistä, ahdistuksesta ja luonnollisesti myös rakkaudesta ja sydänsuruista. Swanin vahvuutena on loistavan tarinankerronnan ohella kiinnostavat ja elävät henkilöhahmot. Tämä on loistava aloitus uudelle sarjalle. Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että jatko-osa ilmestyy pian. Kesytön saari on ensimmäinen Karen Swanin suomennettu teos. 

Kiehtovaksi kirjan juonen tekee se, että St. Kildan historia on ollut juuri sellainen kuin kirjassa kuvataan. Vuoden 1930 jälkeen saarella ei ole asunut ketään, mutta nykyisin saarella on sotilastukikohdan henkilöstöä sekä luonnontutkijoita. Saaren historia ja asukkaiden elintavat ovat kiinnostaneet ja kiinnostavat yhä edelleen turisteja. Saarelle tehdään edelleenkin turistimatkoja. St. Kilda on Unescon maailmanperintökohde.

St. Kilda