Terhi Rannela: Niin kuin muutkin herrat. Karisto. 2023. Kansi: Tuija Kuusela. 224 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Stenius oli vastikään nähnyt tilaston, jonka mukaan valtakunnassa oli kaiken kaikkiaan 190 eläinlääkäriä, joista kolme oli naispuolista. Vain kolme vai kolme liikaa? Enemmistö naisista oli selvästi perillä siitä, että heillä olisi alalla erittäin rajoittuneet mahdollisuudet. Kuka tahansa pystyi nimeämään ammatteja, jotka sopivat naisille fyysillisesti paljon paremmin. Kätilöt, sairaanhoitajat ja pienten lasten opettajat esimerkiksi. Karjakot, paimenet, emännät."
"Eläinlääkäriksi eikä miksikään muuksi."
Kirjan tapahtumat alkavat vuodesta 1911, kun Lauttakylän piirieläinlääkäri John Engdahl oli ottanut eläinlääkäriopinnoista kiinnostuneen parikymppisen Agnes Sjöbergin (1888-1964) harjoittelijaksi. Engdahlin loppulausuma tytön harjoittelusta oli: "Te sovitte paremmin eläinlääkäriksi kuin moni muu". Se antoi Agnesille itseluottamusta ja rohkeutta hakeutua opiskelemaan eläinlääketiedettä. Opinnot tuli suorittaa Saksassa, ensin Berliinissä ja sitten Dresdenissä. Kaikki kanssaopiskelijat eivät katsoneet hyvällä naisopiskelijoita. "Jos tänne eksyy yksi naispiru, ensi vuonna niitä on useampi", Syväranta tiesi.
Ensimmäinen suomalainen naiseläinlääkäri
Kun Agnesilla oli kandidaatin paperit kädessä, hänen tuli päättää, jäädäkö Saksaan jatkamaan opintoja vai palata Suomeen. Kohtalo päätti hänen puolestaan. Oli vuosi 1914, sota oli alkanut eikä Agnes enää pystynyt palaamaan Suomeen. Sota-aika koitui kuitenkin Agnesin parhaaksi. Kun miehet olivat sotimassa, Agnes sai vastuullisia töitä, teki tutkimusta ja sai myös tunnettavuutta. Työstään ja opiskelustaan hän piti, suorastaan nautti, mutta paljon hän sai naisopiskelijana kokea vastustusta. Hänen tietomääränsä eläinlääketieteestä lisääntyi merkittävästi, mutta Saksan oppeihin kuului myös se, ettei ikinä, koskaan saa luottaa toiseen ihmiseen. "Se onneton, joka erehtyy luottamaan, joutuu aina pettymään." Mutta yhtä kaikki, Agnes valmistui eläinlääketieteen tohtoriksi vuonna 1918.
Valmistuttuaan Agnes toimi eläinlääkärinä Somerolla ja sitten Närpiössä. Hänet tunnettiin osaavana, rivakkaotteisena ja suorasanaisena naisena. Kun hänet opittiin tuntemaan, hänestä tuli pidetty tohtori. Eläinten hoitamisessa hän oli hyvä. Mutta jotakin häneltä puuttui. Rakkautta hän kaipasi.
Elämä yllätti, ja Agnes löysi rinnalleen rakkauden. Agnes oli nelissäkymmenissä, kun hän meni naimisiin rakastamansa Veikko Klaavun kanssa. Mutta avioliitto jäi lyhyeksi. Kaksospojat Agnes kasvatti yksin.
Kirjan tapahtumat päättyvät vuoteen 1964, Agnesin hautajaisiin. Kuten eläinlääkärin hautajaisiin kuuluu, viimeinen matka taittui hevosen kyydittämänä.
Agnes Sjöberg (Wikipedia) |
Agnesin tarina on kiinnostava. Agnes näytti rohkealla toiminnallaan tietä kaikille naisopiskelijoille. Naisten opiskeleminen yliopistoissa ei ollut itsestäänselvyys 1900-luvun alun Suomessa. Omaa tietä oli kuljettava, kehenkään ei voinut luottaa, oli oltava ahkera. Kiinnostavaa oli lukea myös eläinlääketieteen historiasta, eläimiä vaivanneista taudeista ja hoitokeinoista. Kun on kyse eläinlääkärin elämää kuvaavasta kirjasta, lukija ei ihmettele, että välillä äänen saavat koira ja karjalainen sika.
Kirja on hyvin kirjoitettu. Rannelan kieli on rikasta ja kaunista. Hän käyttää taitavasti äidin ja tyttären kirjeenvaihtoa keinona kuljettaa juonta eteenpäin. Selkeästi nimetyt luvut vuosilukuineen ovat hyvin itsenäisiä. Kirjailija toteaakin, että kirja on lajityypiltään episodiromaani, novellikokoelman ja romaanin hybridi.
Pluspisteitä saavat kirjan osuva nimi, kirja lopusta löytyvä kirjallisuusluettelo sekä Tuija Kuuselan kaunis kansi. Muutama valokuva olisi ollut kiva lisä kirjassa.
Tämä on kiinnostava kirja. Agnes oli ilmeisesti kotoisin lapsuuden kotikuntani naapurikunnasta, mutta en ollut koskaan kuullut hänestä. On hienoa, että hän lähti rohkeasti haluamalleen alalle, vaikka vastustusta tuli. Ja myös menestyi työssään.
VastaaPoistaKyllä, sieltä päin Suomea hän oli. Agnes oli rohkea ja sisukas nainen, jota ei voi muuta kuin ihailla.
PoistaEn minäkään ole kuullut Agnes Sjöbergistä aiemmin. Tämä vaikuttaa todella kiinnostavalta!
VastaaPoistaLuen parhaillaan italialaisen ompelijattaren tarinaa 1900-luvun alusta. Vaikka se on fiktiivinen, se pohjautuu oikeisiin tarinoihin kertomuksen aihioina. Kirjassa on voimakas naisen asemasta kertomisen ote, millaisia mahdollisuuksia ja etenkin rajoituksia naisilla oli. Sadassa vuodessa on otettu valtava harppaus. Olen miettinyt paljon sitä, miksi kaikki eläinlääkärit nykyisin ovat naisia! Pieneläinlääkärit ainakin.
Kiitos Saila kommentista. Hyviä pohdintoja. Sama - eläinlääkärien naisvaltaisuus - tuli minullekin mieleen, kun luin tuota kirjaa. Olen huomannut, että me tykätään aika lailla samantyyppisistä kirjoista, mm. fiktiivista historiallisista romaaneista.
PoistaEi ihme, että Rannelalta sujuu kirjepuoli. Hän on kirjoittanut oman kirjansa kirjeistä ja päiväkirjoista nimeltään Kirjeiden lumo. :)
VastaaPoistaKirjeiden lumo oli myös ihastuttava kirja.
PoistaOlipa hienoa, että Terhi Rannela nosti Agnes Sjöbergin esille, sillä en minäkään tiennyt hänestä mitään. Upeaa, että historian naisia nostetaan esille. Agnes oli todella rohkea ja piti puolensa.
VastaaPoista