Iida Rauma: Hävitys. Tapauskertomus

 

Iida Rauma: Hävitys. Tapauskertomus. Siltala. 2022. Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen. Storytell. 13 t 9 min. 

"Et se johtuu siit ryhmähengestä. Ku opet haluu et luokal ois hyvä henki ja siks ne inhoo jos niiden pitäs puuttuu johonki tommoseen ikävään… Perus syntipukkimeininkii. Yhteisö on uhattu, tarvitaan joku uhri… uhri valitaan ja karkotetaan kuolemaan ja yhtäkkii yhteisön on hyvä olla. … Joten täs kohtaa nää koulukiusatut sit tulee niinku kuvaan. Opet tarvii niit et ois joku ulkopuoline jota luokka vois yhessä vihata."

Iida Rauman Hävitys. Tapauskertomus sai kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon viime vuonna. Voittajan valitsi piispa Mari Leppänen. Näin Leppänen kiteytti kirjan viestin: ”kirkas, vahva ja vastaansanomaton: suojelkaa lapsia!" Voittajakirjan teemana on koulukiusaaminen. Tässä tapauksessa koulukiusaaminen saa niin rajut mittasuhteet, että syystä voidaan puhua kouluväkivallasta.

Kirjan päähenkilö A työskentelee historian opettajan sijaisena Turussa. Hän ei voi hyvin, hänen on paha olla ja hänellä on selittämättömiä vatsavaivoja. Univaikeuksien vuoksi A juoksee öisin itsensä uuvuksiin pitkin Turun katuja.

A ei voinut hyvin myöskään kouluaikana. 1990-luvulla A, joka oli kotoisin Littoisista, kävi peruskoulun musiikkiluokkaa Kaarinassa. Opettajana oli Anna-Maija eli tuttavallisesti Ansku, joka oli niin sydämellinen ja rakastettava opettaja useimmille oppilaille, mutta ei kaikille, ei A:lle eikä myöskään myöhemmin luokalle tulleelle Iralle. A oli paljon lukenut nuori tyttö, joka tiesi monet asiat paremmin kuin opettaja. Luokassa A toi osaamisensa esille. Tämä ei ollut opettajan mieleen, se kävi opettajan itsetunnolle.

”Taas se tietää”, opettaja Anna-Maija toistelee A:n viitatessa tunnilla ja halutessa tuoda esiin hankkimiaan tietoja. Opettaja väittää hänen olevan ”röyhkeä” ja ”ylimielinen” oppilas, joka pyrkii ”lukeneisuudellaan mitätöimään” opettajaa."

Mitä tekee opettaja? Hän ryhtyi nöyryyttämään ja alistamaan A:ta. Ehkä se oli hänelle helpoin ratkaisu. Hän toisti jatkuvasti, että A teki kaiken väärin. Eikä ollut kysymys siitä, että A olisi ollut laiska. Ei suinkaan, vaan ihan päinvastoin, A teki kaikkensa saadakseen opettajan ja myös muiden oppilaiden hyväksynnän. Miten hän halusikin päästä mukaan bileisiin ja olla jonkun bestis. Mutta ei, luokassa A ei ollut mitään, ei opettajan mielestä eikä oppilaiden mielestä, jotka Ansku oli taitavasti saanut käännytetyksi A:ta vastaan. Tunneilla Ansku lyttäsi A:n ja välitunneilla sen tekivät muut oppilaat, sekä tytöt että pojat. Silloin ei ollut kyse pelkästä huutelusta, haukkumisesta ja huorittelusta, kiusaaminen oli myös fyysistä käsiksi käymistä.

Myöhemmin A käy koulukokemuksiaan läpi Iran kanssa. Ira on kirjoittanut kaksi koulukiusaamista käsittelevää kirjaa ja kolmas on tekeillä. Miten erilaisia tyttöjen kiusaamiskokemukset olivatkaan, A ei luovuttanut millään, Ira puolestaan oli hiljaa ja otti kaiken vaiteliaana vastaan. A ja Ira saattavat olla yksi ja sama henkilö, mutta sen jää lukijan päätettäväksi.

Kirjailija kertoo kirjan olevan autofiktiota eli on kysymys kirjailijan omista kokemuksista. On varmaa, että tällaista kirjaa ei olisi syntynyt, ellei kirjailija olisi todella tuntenut olevansa kiusattu ja ulkopuolinen. Jää ihmetyttämään, missä olivat ne aikuiset, jotka olisivat pitäneet kiusattujen puolta.

Oman osansa A:n pahoinvoinnista saa myös Turku. Niin paljon arvokasta vanhaa on purettu Turussa, historiallisia paikkoja löytyy lähes joka kadulta. Oman osansa saa myös globaalinen ekologinen katastrofi.

Voittiko paras kirja Finlandia-palkinnon, sitä on vaikea sanoa. Mutta sen voi sanoa, että Hävitys. Tapauskertomus on tärkeä kirja. Varmasti kirja herättää pohdittavaa. Jokainen on varmasti yhtä mieltä siitä, että koulukiusaaminen on vakava ilmiö. On kiinnostavaa nähdä, nouseeko Hävityksessä nostetut teemat osaksi yhteiskunnallista keskustelua tai peräti vaaliteemoiksi.

Koulukiusaamista on kouluissa ollut iät ja ajat ja sitä on käsitelty monissa kirjoissa, mutta tuskin missään kuvaus on ollut niin rajua ja suorastaan vimmaista kuten tässä Rauman kirjassa. Rauma on armoton, kirja järkyttää alusta loppuun. Kieli on taidokasta. Teksti on rytmistä, vahvaa ja hyvin intensiivistä. Onnistuneesti ja luontevasti sujuu Raumalta myös murredialogin kirjoittaminen.

Äänikirjaa oli miellyttävä kuunnella. Kiitos Karoliina Niskaselle. Murrekin sujui erinomaisesti.