Heather Morris: Cilkan tarina

Heather Morris: Cilkan tarina. Aula & Co. 2020. Englanninkielinen alkuteos Cilka's Journey. Suomentanut Pekka Tuomisto. 405 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Näinä päivinä Auschwitz on ollut paljon esillä, koska keskitysleirin vapauttamisesta tuli 27.1.2020 kuluneeksi 75 vuotta. Heather Morrisin Auschwitzin tatuoija (linkki) ja Cilkan tarina ovat tärkeitä kirjoja jo ajankohtaisuutensa vuoksi. Sekä Lale, Auschwitzin tatuoija, että Cilka joutuivat kestämään Auschwitzin kuolemanleirin raakuuksia kolme pitkää vuotta. Cilkan tarina on itsenäinen jatko-osa Auschwitzin tatuoijalle.

Vorkuta - valkoinen helvetti

Cilkan tarina sijoittuu Vorkutan vankileirille, Siperiaan Komin tasavaltaan. Kun venäläiset vapauttivat Auschwitzin vuonna 1945, Cilka vangittiin. Häntä syytettiin yhteistyöstä natsien kanssa. Rangaistukseksi hänet passitetaan 15 vuodeksi Vorkutan gulagleirille Siperian ankariin olosuhteisiin. Cilka jättää taakseen portin, jonka päällä oli teksti Arbeit macht frei. Uuden leirin kyltissä on teksti Työ Neuvostoliitossa on kunnian ja maineen asia. Cilka aloittaa uuden taistelun uudella leirillä. Vorkuta sijaitsee noin 1900 kilometriä Moskovasta pohjoiseen ja 160 kilometriä pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. "Vuonna 1946, kun Cilka saapui Vorkutaan, Vorkutlagissa oli 62 700 vankia ja se tunnettiin koko Gulag-järjestelmän suurimpiin ja kovimpiin kuuluvana leirinä." (Owen Matthews s. 392) 

Numero 1-B494

Cilka majoitetaan tyttöjen parakkiin. Hänelle annetaan uusi henkilöllisyys, jälleen numero. Numeroa ei tatuoida käsivarteen kuten Auschwitzissä, vaan sen sijaan kankaanpala numeroineen ommellaan takkiin. Päivät vangit tekevät raskasta työtä hiilikaivoksessa, päivät ovat pitkiä ja ruoka on huonoa. Raiskaajat saapuvat parakkiin yöaikaan. Tottelevainen täytyy olla, vartijoiden ja prikatiirin käskyjä on noudatettava. Muuten joutuu kuoppaan.  

"Siellä oli vain kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli selviytyminen, toinen oli  kuolema." (s. 120)

Pikkuhiljaa tytöt tutustuvat toisiinsa, ystävyyssuhteitakin syntyy. Tytöt avautuvat taustoistaan, kaikki paitsi Cilka. Hän on ainoa juutalainen, muut ovat saaneet syytteen kuka mistäkin, varastelusta, maan petturuudesta, vääristä sanoista tai kirjoituksista. Toistuvasti Cilka palaa mielessään synkkiin muistoihinsa, muistoihin, joita hän ei haluaisi muistaa. Hän ei halua kenenkään tietävän, että hän oli ollut Auschwitz-Birkenaussa komentaja Schwarzhuberin seksiorja useiden vuosien ajan. Oikeudessa Cilka yritti puolustautua: "Minut pakotettiin, minut raiskattiin!" (s. 13) Parakki 25, kuolemanparakki, oli ollut Cilkan vastuulla. Cilkan parakkiin tuli naisia ja tyttöjä - "riutuneita, haamun kaltaisia hahmoja, joista monet kannattelevat toisiaan" (s. 60) - viettämään viimeisiä tuntejaan ennen kuin heidät lähetettiin kaasukammioon. 

"Cilka on majassaan ja yrittää kiivaasti ajaa muistoja pois ja pakottaa unen tulemaan. Kolmetoista vuotta jäljellä." (s. 134)

Päivät kuluvat, päivät vaihtuvat viikkoihin, viikot kuukausiin ja lopuksi kuukaudet vuosiksi. Cilkaa onnistaa, hän pääsee sairaalaan töihin. Ensin sairaala-apulaiseksi, sitten sairaanhoitajaksi ja ambulanssihoitajaksi. Ystäviäkin löytyy, jopa rakkautta. Ihana lääkäri Jelena auttaa Cilkaa monin tavoin.

Stalin kuolee vuonna 1953. Kuoleman heijastukset näkyvät leirillä levottomuuksina, jopa lakkona. Seurauksena vartijoiden määrää lisätään, piikkilanka-aitoja rakennetaan lisää. Mutta aika ja uusi poliittinen tilanne tekevät tehtävänsä. Vankeja aletaan vapauttaa, muiden joukossa myös Cilka. Cilka oli viettänyt Vorkutassa 10 vuotta. Vuonna 1961 Cilka tapaa Gitan, Lalen vaimon. Cilka kertoo: "On liian vaikeaa pukea sanoiksi armoton, luita hyytävä kylmyys, sairaiden, vammautuneiden ja kuolleiden vankien jatkuva virta, raiskaukset, joita hänen oli taas siedettävä, nöyryytys ja tuska olla siellä vankina toisen paikan jälkeen." (s. 377)

Pekka Tuomisto on kääntänyt sekä Auschwitzin tatuoijan että Cilkan tarinan. Tuomisto kertoo Ylen haastattelussa 8.2.2020, että kääntäessään kirjoja hän eläytyi voimakkaasti näihin raskaisiin tarinoihin. Kirjat ovat raskaasta aiheesta huolimatta helppolukuisia. Morris kirjoittaa ytimekästä ja kikkailematonta tekstiä, jossa tarinalla on pääosa. Suorasanainen ja yksinkertainen teksti muodostaa tehokkaan kontrastin traagisille tapahtumille. 

Lale oli kertonut kirjailijalle Cilkasta, rohkeasta nuoresta naisesta, joka Auschwitziin tuotaessa oli vain 16-vuotias. Hän oli kaunis ja hän oli niin viaton, Lale kertoo. Kirjailija kiinnostui Cilkasta, selvitti Cilkan taustoja, Vorkutan leirielämää ja vankien asemaa ja kohtelua. Hän haastatteli myös Auschwitzista selviytyneitä ja tutustui Vorkutan leiriltä selviytyneiden kertomuksiin, mutta ei tavannut Lalea lukuunottamatta juuri ketään Cilkan tunteneita. Näin ollen kirjan tapahtumilla on faktapohja, mutta tapahtumat molemmilla leireillä ovat fiktiota. Kirjan fiktiivisyys ei vähennä kirjan arvoa, Cilkan tarina on sydäntäsärkevä ja koskettava kertomus nuoren naisen poikkeuksellisesta rohkeudesta ja urheudesta äärimmäisissä olosuhteissa. 

Historiaa ei saa unohtaa.