Laila Hietamies: Hamina-sarja

Laila Hietamies: Maan väkevän lapset.  Otava. 1977. 296 sivua.

Laila Hietamies: Kaikilla elämän kaipuu.  Otava. 1978. 383 sivua.

Omasta hyllystä

Laila Hirvisaari (vuosina 1958-2004 Hietamies, 1938-2021) on yksi suosituimmista suomalaisista kirjailijoista. Hirvisaari on kirjoittanut laajoja historiallisia kirjasarjoja, joista suurin osa sijoittuu Suomen historian käännekohtiin. Tarkka ajankuva ja luotettava taustatyö yhdistettyinä kiinnostaviin ja eläviin henkilöhahmoihin olivat Hirvisaaren vahvuuksia. Hirvisaari kirjoitti historiallista viihdettä yhdistäen taitavasti faktaa ja fiktiota. Hänen kirjallinen uransa alkoi vuonna 1972, kun ensimmäinen osa seitsenosaisesta Lehmusten kaupunki -sarjasta ilmestyi. Seuraavat kaksi teosta tunnetaan Hamina-sarjana. Maan väkevän lapset kuvaa elämää Kalliokoskella 1920-luvun alussa ja Kaikilla elämän kaipuu vie lukijan 1920-luvun lopun Haminaan. 

Olen vuosien varrella lukenut lähes kaiken Hirvisaaren tuotannon, mutta jostakin syystä tämä Hamina-sarja on jäänyt lukematta. Sain kirjat divarista ja totesin, että nämä ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia jo senkin vuoksi, että molemmat paikkakunnat ovat minulle tuttuja. Kaikilla elämän kaipuu -kirja kuvaa Kalliokosken kylän elämää lasitehtaan varjossa. Kalliokoski oli tuolloin 20-luvulla ja on yhä vieläkin osa Miehikkälää. Minun isäni oli kotoisin Kalliokoskelta, joten monet kesät olen viettänyt noilla lasitehtaan seuduilla.

"Kene puolel myö oikei ollaa, insinöörin vai tehtaalaisii? (s. 117)

Kalliokosken lasitehdas on 1920-luvulla merkittävä työnantaja. Sen ja kartanon maatilan omistaa insinööri Hjalmar Sandsjoe. Kirjan päähenkilöksi nousee Läävämäellä karjakkona työskentelevä Anna Kristiina Salakka, joka monien sattumien kautta saa paikan kartanon sisäkkönä. Hänen mukanaan toiseksi sisäköksi tulee reipas ja iloinen Valma. Kartanon rouva huomaa pian, että molemmat  nuoret naiset ovat työteliäitä ja osaavia. Elämä Kalliokoskella kiertyy lasitehtaan ympärille, käydään töissä, käydään saunassa, eletään ahtaissa mökeissä. Lauantaitanssit ovat viikon kohokohta. Tanssimista pitää ajan käytäntöjen mukaisesti odottaa useampi tovi, koska iltamissa ennen tansseja on vuorossa juhlapuhuja, sitten runonlausuja ja hanurin soittaja ja vielä lopuksi näytelmä. Romanssejakin syntyy. Näkyvissä on työväenliikkeen herääminen, nostetaan esille tehtaan työntekijöiden palkkauksen eriarvoisuus ja erilaiset asuinolosuhteet. "Saatanan saatana ... ku mies pistetää tiukal, ku on köyhä, ku ei ole muuta ku tuollane pien kylmä Lutikkalinna jos assuu. Ja näittäks työ insinööri hienouksii? Siel se istuu ku keisar kirjotuspöyvän takan ja jakeloo meil tuomioit. Pentu meinaa Lutikkalinnas palentuu ku pakkasta on joka aamu jot henkikii huuruvaa. Mut nää insnööri kakarat senku kulkoot turkkilois talvet ja mei pennut saavat kuolla keuhkokuumeesee." (s. 148)

Kalliokoskella kesällä 2020. Kuva AA.

"Sitä on tultu Ameriikasta?" (s. 62)

Hamina-kirjassa Kaikilla elämän kaipuu päähenkilöksi nousee Kalliokoskelta tuttu Valma, joka Kalliokoskella asuessaan oli tavannut Kaukon, osuuskaupan hoitajan. Rakastutaan ja tehdään rohkea päätös. Muutetaan Haminaan. Siellä muutaman vuoden päästä Valma ja Kauko rohkenevat toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa eli perustaa siirtomaatavarakaupan. Vielä kymmenen avioliittovuoden jälkeen Valman ja Kaukon avioliitossa vallitsee onnellisuus. Mutta kaikki ei ole täydellistä, Kaukon taustoista löytyy pian kaikkia piinaava salaisuus. Ympyräkaupunkia hallitsee varuskunta ja kaupungissa tehdään maan parhaita rinkeleitä Resenkovin rinkelileipomossa. Varvara Schantin on leipomotuotteiden katukauppias, joka myy tuotteitaan erityisesti varusmiehille. "Varvara Schantin oli venäläistä syntyperää oleva lähes viisissäkymmenissä oleva nainen, jonka pääasiallisin tehtävä Ympyräkaupungissa oli myydä kadulla pullaa ja munkkeja RUK:n kokelaille. Hän oli näiden poikien äiti sekä neuvonantaja, kultainen ihminen, jonka persoona oli saanut useat kurssit lumoihinsa lämpimyydellään." (s. 33)

RUK Haminassa. Liinu ja Elma olivat mukana RUK:n kurssijuhlassa. Kuva AA.

Hamina on viehättävä kaupunki. Mieheni on sieltä kotoisin ja on asunut ensimmäiset elinkuukautensa Valman ja Kaukon kauppahuoneistossa. Ympyräkaupunkia hallitsee varuskunta yhä edelleen aivan kuten silloin 1920-luvulla. Monet kirjassa kuvatut rakennukset löytyvät edelleen kaupunkikuvasta. Kirjassa on hyvä kartta, josta on kiva seurata kirjan tapahtumapaikkoja. Resenkovin rinkelituotanto loppui vasta vuonna 2006. Minäkin ennätin käydä siellä rinkeliostoksilla.

Kirjan tapahtumissa on mukana myös Aladinin kaunis talo. Kuva AA.

Kiinnostavaa oli lukea näitä kirjoja erityisesti sen vuoksi, että paikkakunnat ovat minulle tuttuja. Molemmissa kirjoissa näkyy Hirvisaaren taito kirjoittaa toimivaa ajankuvaa 1920-luvun Suomesta. Henkilöhahmot tulevat lähelle lukijaa. Kirjoissa on iloisuutta, naurua ja paljon positiivisuutta, vaikkakin myös kipeitä henkilösuhteita. Kyllä jäi ikävä Valmaa, Anna Kristiinaa, Amaliaa, Liinua ja Elmaa. 

Osallistun näillä kirjoilla Main Kirjahyllyn aarteet 3 -haasteeseen.