Johanna Venho: Syyskirja

 

Johanna Venho: Syyskirja. WSOY. 2021. Päällyksen maalaus: Rauha Mäkilä. Päällys: Martti Ruokonen. 280 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Muistot ovat kaikkialla. Milloin tahansa ne voi ottaa esiin ja käännellä. Mikään tästäkään ei katoa, hän ajattelee ja katsoo lokkia, joka räpistelee poukamassa, saari jää tänne ja joku toinen tulee ja kävelee kallioilla ja istuu avoterassilla särpimässä kahvia ja meri on hänellekin yhtä raju ja hellä, ja tyynellä säällä hän näkee oman naamansa samettilammen pinnasta." (s. 151)

"Kolme päivää jäljellä: sunnuntai, maanantai, tiistai." (s. 15)

On vuosi 1991 ja Tove Jansson on 77 vuotta. Hän on juuri julkaissut uuden novellikokoelmansa Seuraleikki (WSOY). Nyt hän viettää viimeisiä päiviään rakkaalla Klovharun saarella Pellingissä yhdessä Tootin (Tuulikki Pietilä) kanssa. Kirjassa eletään nykypäivää saaressa meren ja luonnon keskellä, mutta lukija saa kulkea Toven kanssa pitkän matkan, aina 1940-luvulta 1990-luvulle. 

"Tove Jansson näyttää yksinkertaisen asian ja sen mitä kaikkea on sisällä." (s. 145)

Kirjassa saa roolin myös Maria, nuori biologian opiskelija. Jo lukioaikana Maria oli hyvin ympäristötietoinen. "Ihailin Koijärvi-liikkeen tyyppejä ja halusin olla samanlainen, sivussa maailmasta mutta kuitenkin sitä pelastamassa, tärkeimmässä asiassa kiinni." (s. 34) Maria on Toven ihailija ja tänä kesänä hän ei muuta halua kuin tavata Toven, suuren idolinsa. Poikaystävä Atte, fanaattinen Linkolan ihailija, on nyt pois kuvioista. Maria on yksin mantereen puolella ja katselee Toven saareen. "Valo sammui äsken Klovharun mökin ikkunasta. Meri hengittää suurena ja mustana, ei näy valonpilkahdustakaan." (s. 170)

"Tee työtä ja rakasta." (s. 86)

Tovelle työ oli kaiken perusta ja hänen intohimonsa. Työn kautta hän löysi itselleen ja elämälleen sisällön sekä tärkeät ja läheiset ihmiset. Taiteilijana hän kulki omia teitään, juuri siksi hänestä tuli suuri taiteilija. Hän oli rohkea ja uskalsi olla oma itsensä. Kirjoittaessaan ensimmäistä muumikirjaansa Suuri tuhotulva Tove ei totisesti tiennyt, millainen ilmiö muumibuumista onkaan tulossa. "Muumibusiness oli todellisuutta ja se henkilöityi häneen, se voiteli itsetuntoa mutta myös määritti häntä taiteilijana." (s. 93)  Mutta rohkea Tove oli, hän lopetti Muumi-kirjojen tekemisen silloin, kun niiden suosio oli valtava.

"Kun tekee työtä, pysyy voimissaan." (s. 114)

Koti antoi Tovelle hyvät lähtökohdat taiteilijuudelle. Kiinnostavaa oli lukea Toven ja Hamin äiti-lapsi -suhteesta. Äiti, joka korosti aina työn merkitystä, oli Tovelle hyvin tärkeä. Kirjan sivuilta voi aistia, että Ham on ollut ihana ihminen, aina niin kannustava äiti, jolta Tove sai tukea kaikissa toimissaan. Ham toimi Tovelle mentorina ja myös kriitikkona. Viimeisinä vuosinaan äiti jaksoi vielä lukea Kuvanveistäjän tyttären käsikirjoitusta. "Ham nauroi välillä ääneen lukiessaan, ja siitä tiesi, että hyvää oli tulossa." (s. 116)

"Tämä saari on raju ja vaatelias." (s. 22)

Tämän Toven päivistä kertovan kirjan ei soisi loppuvan. Hidastelen lukemisen kanssa, luen sivuja uudelleen ja uudelleen. Uppoan Venhon kauniiseen kieleen ja yksinkertaisesti vain nautin. Ihastun harkittuihin ja loppuun asti mietittyihin lauseisiin. Venhon rauhoittava kieli kantaa upeasti läpi kirjan. Kirjassa voi aistia tovemaisen tunnelman, jossa meri ja luonto ovat voimakkaina läsnä. Ensimmäisenä kesänä Klovharun saarella Tove kirjoitti, että "meri on noidankattila, ukkosen jyrähdykset kuin tykinlaukauksia, luoto suurenmoisen kaunis!" (s. 66) 

Kirjan aihetta pohtiessaan Venho mietti, voiko Toven kaltaisesta tunnetusta henkilöstä kirjoittaa kirjaa, koska hänestä tiedetään jo niin paljon. Mutta Tove aiheena piti pintansa Venhon mielessä. Turun Kirjamessuilla Venho kertoi, että hän on ollut pienestä pitäen Tove Janssonin ihailija. Aikuisiällä häntä on viehättänyt erityisesti Toven aikuisille suunnattu tuotanto, josta hän nostaa suosikkikirjakseen novellikokoelman Kuuntelija.  Kirjaa varten Venho luki paljon Toven tuotantoa ja pyrki ymmärtämään hänen elämäänsä. Näkökulmaksi kirjaan valikoitui taiteilijuus yhdistettynä Tovelle tärkeisiin mereen ja luontoon. Se oli hyvä valinta. Kirja on biofiktiota, eli kyseessä on Tove Janssonista kertova elämäkerrallinen romaani, jossa yhdistyvät fakta ja fiktio. 

Kirjan kannessa on Rauha Mäkilän kaunis maalaus. 

Johanna Venho ja haastattelija Anna-Riikka Carlson Turun Kirjamessuilla 1.10.2021.

Myös Tuija on lukenut kirjan Tuijata. Kulttuuripohdintoja.