Johanna Valkama: Katariinanpyörä

                     

Johanna Valkama: Katariinanpyörä. Otava. 2021. Kannen suunnittelu Timo Numminen. 462 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Tänään olin puolestani itse sanonut asioita, joita olin tuskin uskaltanut ennen edes kuvitella. Voisinko todella ryhtyä kaupankäyntiin ja astua porvarismiehen saappaisiin itäisellä Ruotsinmaalla? En epäillyt taitojani, mutta kylmäpäisyydestäni ja periksiantamattomuudestani riippuisi paitsi oma toimeentuloni myös lasteni elanto ja turva. Olisinko riittävän neuvokas ja viisas voittamaan Pohjolan raavaat turkiskauppiaat, jotka laskivat joko sormillaan tai nyrkein?" (s. 64)

Eletään nuijasodan jälkeistä aikaa. Nuijasota oli saanut alkunsa, kun Kuningas Sigismund ja Suomen asioita hoitava Klaus Fleming päättivät pitää sotilaat linnaleireissä. Se ei ollut talonpojille mieleen, jotka kyllä hyväksyivät linnaleirityksen sodan aikana, mutta rauhan aikana se oli heille liikaa. Näin Susanna muistelee nuijasodan alkua. "Muistin, kuinka piinamme oli alkanut muutama ajastaika sen jälkeen, kun olin saapunut Kyrölle. Pitkä viha, viisikolmattavuotinen sota Venäjän tsaaria vastaan oli päättynyt, mutta marski ei halunnut luopua sotajoukoistaan. Kun huovit lauloivat ja söivät linnaleirissä meidän ruokaamme, meidän kaltaistemme talollisten joukossa kytevä tyytymättömyys oli lopulta leimahtanut raivoisaan liekkiin." (s. 64-65) Ja niin talonpojat nousivat kapinaan Klaus Flemingin huoviarmeijaa vastaan ja hyökkäsivat vuonna 1596 linnaleireihin johtajanaan suurtilallinen Jaakko Ilkka. Ensi alkuun Ilkan joukot pärjäsivät hyvin, mutta suuressa taistelussa Nokialla Klaus Flemingin huoviarmeija saavutti voiton. Näin talonpojat oli nujerrettu. Jaakko Ilkka vangittiin ja teloitettiin.  

"En aikonut jäädä poltetulle maalle makaamaan." (s. 51)

Jaakko Ilkan leskivaimo on Ilkkalan Susanna alias Susanna Katariina Weck, kaunis, sivistynyt ja arvonsa tunteva lyypekkiläisen hansakauppiaan tytär. Susanna tietää, että nyt kun hänen miehensä on teloitettu, tilanne on paha. Häntä vaanitaan kaikilta tahoilta, niin sodassa hävinneiden talonpoikien kuin huoviarmeijankin taholta. Susanna tekee uhkarohkean päätöksen. Hän jättää kolme lastaan ja Ilkkalan talon poikapuolensa haltuun ja lähtee Turkuun hakemaan apua suvultaan. Tiedä vaikka hänestä voisi tulla kauppaporvari. Lisäksi Susanna haluaisi tietää miehensä viimeisistä vaiheista ja kuka onkaan ollut se, joka oli auttanut Jaakko Ilkan pakenemaan Turun linnan vankilasta. 

"Sallitteko minun puhutella teitä kasvotusten?" (s. 314) 

Onnekkaan sattuman kautta Susanna onnistuu saamaan kyydin Turkuun. Laihelan apupappi Sigfrid Johansson eli Sipi ottaa Susannan mukaan rekeensä. Ensin Susanna ei oikein tiedä, miten apupappiin pitäisi suhtautua. Pappi vaikuttaa aluksi ujolta ja aralta, ehkä vähän ylimieliseltäkin. Vaikutuksen Susannaan tekee miehen sivistyneisyys, kun käy ilmi, että pappi on kiinnostunut astrologiasta ja lääketieteestä. Matka on pitkä ja tapahtumia täynnä. Mukaan rekeen nousee kaksi lasta, jotka Susanna lupaa kuljettaa Turkuun. Matkan edetessä Susanna huomaa viihtyvänsä yllättävän hyvin Sipin seurassa.  

Monien kommellusten jälkeen päästään perille Turkuun. Siellä asiat eivät suju kuten Susanna olisi toivonut. Mitä tekee Susanna? Onko hän valmis luovuttamaan?

On historiallinen tosiasia, että Jaakko Ilkka oli nuijasodan johtaja ja että hän oli kahdesti naimisissa. Siitä, kuka Ilkan toinen vaimo on ollut, ei ole tietoa. Näin kirjailijalla on ollut vapaat kädet luodessaan Susannan  persoonallisuutta. Ja kiinnostavan henkilön hän onkin saanut aikaiseksi. Pidin Susannasta, jonka määrätietoisuus ja rohkeus ihastuttivat minua. Niin mielelläni matkasin Susannan ja Sipin kanssa Kyrönmaalta Hämeenkorven ja Satakunnan kautta Turkuun. Onneksi tuttavuutta Susannan kanssa ei tarvitse jättää tähän kirjaan, sillä Katariinanpyörä on ensimmäinen osa Ilkkalan Susanna -sarjaa. Toivottavasti Susanna pääsee jossakin vaiheessa takaisin kotiinsa Ilmajoelle. Olisi kiinnostavaa kuulla, millaista arkea vietetään Pohjanmaalla 1600-luvulla.  

Kirja tarjosi minulle mukavan ja viihdyttävän lukukokemuksen. Olen historiallisten viihdekirjojen ystävä. Lukukokemuksesta tulee uskottava, kun kirjan fiktiiviset tapahtumat nojaavat todellisiin historiallisiin tapahtumiin, kuten tässä kirjassa. Kaikesta huomaa, että taustojen kartoittamiseen on todella panostettu. Henkilöiden käyttämä kieli, pukeutuminen ja käyttäytymistavat unohtamatta tuon ajan yhteiskunnallista taustaa antavat uskottavuutta ajankuvaukselle. Kirja vahvistaa entisestään Johanna Valkaman asemaa historiallisten viihdekirjojen kirjoittajien kärkijoukossa.

Kirjan kiinnostavuutta lisäävät Ruotsin kartta, henkilöluettelo ja historialliset faktatiedot.