Arvostelukappale kustantajalta
Anneli Kanto kuvaa historiallisessa romaanissaan Rottien pyhimys Hattulan kirkon maalareiden työtä. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1513, jolloin katolilaisuus oli Ruotsi-Suomen valtionuskonto. Kirkon maalausurakalle oli annettu aikaa puoli vuotta. Työn valmistuttua maalarit katselivat työnsä tuloksia.
"Kirkko värisi värejä, muotoja ja pyhyyttä. Sädekehät hehkuivat sulana kultana, kuusenvihreä, ruohonvihreä, oraanvihreä puhuivat toiveikkuudesta, punainen, tiilenväri ja okra toivat iloa, sinisen viileys lohdutti ja hyväili. Nokimusta muistutti iloon ja toiveisiin kuuluvista pettymyksistä ja suruista. Seiniltä katselivat sadat silmät, lämpimät, ankarat, rakastavat, kärsivät. Sadat kasvot säteilivät kirkon ilmaan luottamusta, uskoa, tuskaa, kärsimystä, onnea ja pelkoa. Sinä kestät, sanoivat pyhimykset. Sinua rakastetaan, vakuutti Pyhä Neitsyt. Kiusaukset ovat voittamista varten, vakuutti Jeesus. Usko asiaasi, kuiskasi Helena kirkon katosta." (s. 398)
"...miten kummassa maalarit osaisivat muuttaa maailman kuviksi ja siirtää ne kirkon seiniin." (s. 21)
Paljon työtä oli tehty ennen kuin hattulalaiset pääsivät ihailemaan kirkon kauniita maalauksia, maalauksia jonka kaltaisia he eivät olleet koskaan aiemmin nähneet. Kirkkomaalareita oli kolme. Historiakirjat eivät kerro, ketkä todellisuudessa maalasivat Hattulan kirkon upeat maalaukset, mutta Kannon luomat fiktiiviset maalarit, mestari Martinus, Andreas Pictor sekä Pelliina Rutgerintytär, sopivat hyvin siihen rooliin. Edellisen talven Martinus ja Andreas olivat suunnitelleet maalauksia, valinneet värejä ja miettineet, mitä mihinkin maalataan. Aiheet he olivat saaneet tuomiokapitulilta. Kirkkomaalaukset koettiin tärkeinä välineinä lukutaidottoman kansan opettamisessa. "Kuvat avaavat kristitylle oven rukoukseen kohteen luo, oli se sitten Pyhä Neitsyt, pyhimys tai itse Kristus. Kuva auttaa rukoilijaa kääntämään koko olemuksensa rukoukseen ja kohoamaan hartauden tilaan. Vielä kuvien kauneus antaa meille lohtua maallisen vaelluksemme kapealla ja kuraisella polulla. Saamme aavistuksen siitä, mikä autuus meitä Taivaassa odottaa." (s. 152)"...paha on aina maailmassa, aivan hyvän vieressä." (s. 290)
Nyt maalareilla on edessään puolen vuoden jakso, jonka päätyttyä työn tulee olla valmis. Jo heti työn alkuvaiheissa Vilppu-apulainen putoaa tikkailta. Maalarit toteavat, että uusi apulainen on välttämättä löydyttävä, muuten työ ei valmistu määräajassa. Tehdään rohkea päätös, apulaiseksi palkataan nainen. Hän on Pelliina, hieman oudonoloinen, isokokoinen punatukkainen nainen, joka on taitava piirtäjä. Pelliinasta, joka on kirjan minä-kertoja, kehittyy taitava maalari. Maalareiden työ on vaativaa, ei riitä, että he ovat osaavia taiteilijoita, vaan heidän on myös tunnettava raamatun kertomukset, jotta hahmot saavat kirkkokansaa puhuttelevan muodon. Joskus se edellyttää piirrosten kansantajuistamista, vaikkapa niin että Aatami ja Eeva saavat peitokseen saunavihdat viikunanlehtien sijaan.
Maalareiden ohella kirjassa tutustutaan merkittäviin kansalaisiin, henkilöihin joista monet ovat meille tuttuja koulun historiakirjoista. Kirkonisäntänä toimii Klemetti Mikonpoika, linnanherrana Åke Tott ja kirkkoherrana Petrus Herckepaeus. Kyläläiset muistavat Petruksen edelleen Mulli-Pekkana, vaikka nyt Petrus on niin hienoa miestä, kun oli saanut pappiskoulutuksen Uppsalassa. Pelliinaa lukuunottamatta naisilla ei juurikaan ole roolia kirjan tapahtumissa.
Kirjassa on monta näkökulmaa. Keskeinen kirjan välittämä sanoma on kirkkomaalareiden ammattitaidon arvostaminen. Kirkkomaalarit olivat tunnetusti värien ja muotojen tinkimättömiä osaajia. Maalarit oppivat ammattinsa mestari-oppipoika -menetelmällä, esimerkiksi Andreas Pictor oli saanut oppinsa mm. Upplannissa suurenmoisia kirkkoja maalanneelta Albertus Pictorilta. Elävien ja kiinnostavien henkilöhahmojen lisäksi kirjan vahvuus on aikakauden kuvauksessa. Jo laaja lähdeluettelo kirjan lopussa osoittaa, että kirjailija on tehnyt perusteellista taustatyötä kirjaa varten. Kirja on mainiota ajankuvaa 1500-luvulta. Esiin nousevat katolisen kirkon toiminnan ohella kielikysymys, naisten asema kuin myös rahvaan asema. Eikä kirjailija unohda edes aikakauden haukkumasanoja. Näin emäntäpiika moittii Lisbeta-piikaa. "Eikö tuo pyövelin napalanko ja juutti maannutkaan kanssasi, Lisbeta? Etkö sinä lerppavittu edes yhtä tehtävää toimittanut?" (s. 77)
Faktaan perustuva fiktiivinen Rottien pyhimys on kiinnostava sukellus kirkkomaalareiden työhön. Kannon verevä kieli, uskottava tarina sekä inhimilliset henkilöhahmot pitävät lukijan otteessaan kirjan viimeisille sivuille saakka. Sen jälkeen voikin alkaa suunnitella kesämatkaa Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon. Rottien pyhimys Anneli Kannon viides historiallinen romaani.
Kirja on luettu myös mm Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogissa ja Amman lukuhetki -blogissa.
 |
| Hattulan kirkosta (Hattulan seurakunnan sivut) |
Taidan laittaa Rottien pyhimyksen lukulistalle. Historia on todella kiinnostavaa ja tässä on kiva aihepiiri.
VastaaPoistaSuosittelen Mai. Mielestäni tämä on yksi kevään parhaimmista lukukokemuksista.
PoistaKirja alkoi kiinnostaa heti, kun siitä uutisissa kuulin, ja tämä vain vahvistaa kiinnostusta. Ihanaa, että omaa historiaamme näin kirjoitetaan ja asioita kerrotaan, fiktiivisestikin, mutta niinhän se täytyy tehdä, kun tietoa ei ole. Tämä kuulostaa niin avartavalta ja kiehtovalta, että täytyy lukea - ja tosiaan käydä tuolla kirkossa! Upeat maalaukset, esimerkiksi Lohjankin kirkossa, pistävät miettimään, kuka ne on tehnyt ja mitä ajatellut tehdessään.
VastaaPoistaOn esitetty arvailuja, että samat maalarit ovat maalanneet myös Lohjan kirkon seinämaalaukset. Itse en ole kummassakaan kirkossa käynyt, mutta toivottavasti ensi kesänä.
PoistaTämän haluan vielä lukea. Tosi kiinnostava aihe!
VastaaPoistaAihe on kiinnostava. Ja kun kirja on taitavasti kirjoitettu, niin siinä se kiehtova lukupaketti sitten onkin. Uskon, että tykkäät tästä.
PoistaOnhan tämä aivan huikea! Bloggaus tekovaiheessa.
VastaaPoistaKiva kun sinäkin olet tykännyt. Bloggaustasi odotellen.
PoistaNoin ajatuksena katsaus kirkkomaalarien elämään ei välttämättä tunnu omalta aiheelta, mutta tätä on hehkutettu niin paljon että pakko tämä kai on lukea! Kirjan nimi on aika erikoinen, mieleenpainuva. Kiinnostavasti kirjoitit tästä!
VastaaPoistaKiitos Tuulia. Tätä rohkenen suositella jokaiselle, vaikka tuntuisikin, että kirkkomaalareiden työ ei liiemmalti kiinnosta. On kerrassaan niin upea teos.
PoistaTätä on kyllä ilo lukea, olen nyt puolivälissä.
VastaaPoistaKiva on ollut katsella kustantajan sivuilta video Hattulasta ja kun mies oli vielä erityisen kunniamaininnan ansaiten laittanut mulle talteen Puoli Seiskan jakson jossa Kanto oli vieraana ja kävivät taas siellä kirkossakin, niin on ollut ihana miten kirja on elävöittynyt näkemällä ne kuvat ihan oikeasti! Ja sitten kun niitä maalataan kirjassa, saa todeta, että aa nyt ne tekee sitä ja nyt ne puhuu tuosta 😊
Varmasti tykkäät kirjasta ihan loppuun asti. Nuo videot täydentävät hienosti kirjan lukemista.
PoistaPidin tästä niin paljon! Rottien pyhimys on niitä harvinaisia kirjoja, jotka ovat helposti lähestyttäviä, suorastaan koukuttavia, mutta toisaalta, joille soisi Finlandia-ehdokkuuden korkeatasoisuutensa tähden. Todella upea teos!
VastaaPoistaAivan! Näin on. Luinkin postauksesi tästä kirjasta ja olen ihan samaa mieltä kanssasi, todella upea lukukokemus.
PoistaRottien pyhimys on todella hyvä kirja. Siinä on paljon mielenkiintoista tietoa ja tarina vetää yllättävine käänteineen loppuun asti. Minä luin kirjasta myös paljon taiteen, muunkin kuin kuvataiteen, tekemisestä ja ajattelin, että Anneli Kanto on kirjoittanut mukaan maalareiden työn kautta myös kirjan kirjoittamisen ja valmistumisen vaiheet.
VastaaPoistaKyseessä on todellakin hyvin moniulotteinen kirja, mukana hyvin paljon asiaa. Jo nyt tekisi mieli lukea kirja uudelleen. Uskon, että uusia näkökulmia löytyisi.
Poista