Marja Björk & Clara Blomqvist: Åke Blomqvist. readme.fi. 2020. 348 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Kaikkein tärkeintä on kauneus. Etsin koko elämäni kauneutta kaikesta. Sanoin kuin Helena Rubinstein, että Beauty is Power. Kauneuteen pyrkivä ja kauneutta ympärilleen luova ihminen on onnellinen. Minun arvojani olivat kauneus ja hyvyys ihmissuhteissa, kaunis nainen, kaunis luonto ja ympäristö, kaunis koti, kauniit korut, kaunis auto, kaunis käytös ja esiintyminen. Olin esteetikko." (s. 196)
Elämäkertakirjat kiinnostavista ihmisistä ovat suuren yleisön mieleen. Usein tunnettujen kasvojen takaa paljastuu mielenkiintoisia ja yllättäviäkin elämänvaiheita. Åke Blomqvist (1925-2013), jonka nimen varmasti monet suomalaiset tunnistavat, oli mies, joka pyhitti koko elämänsä yhdelle asialle: tanssille. Tanssi oli hänelle ensin harrastus, sittemmin ammatti ja toimeentulo. Suuren osan elämästään Blomqvist vietti tanssilattialla. Tanssi oli hänelle intohimo koko elämän ajan.
Åke Blomqvistin tytär Clara ja kirjailija Marja Björk ovat kirjoittaneet elämäkerran tästä suomalaisesta tanssigurusta. Kirjan kertojana on Åke itse. Hän kertoo elämästään pieninä katkelmina eri näkökulmista, milloin tanssinopettajan roolissa, milloin aviomiehen tai isän roolissa tai arvostettuna kansainvälisenä maailmankansalaisena. Usein elämäkerrat etenevät kronologisesti. Sitä ei tämä kirja tee. Luvut kuvaavat sattumanvaraisesti - mutta varmasti harkiten - joitakin tiettyjä Åken elämänvaiheita tai tapahtumajaksoja.
Tuntuu uskomattomalta, että Åke Blomqvistin tanssikursseille on osallistunut lähes miljoona suomalaista. Näin todellakin oli. Blomqvist piti tanssikursseja ympäri Suomea, ja kaikille niille riitti oppilaita. Lisäksi hänellä oli runsaasti yksityistunteja. Viikoittain oppilaita oli noin 600. Blomqvistin tanssiura kesti peräti 67 vuotta. Hän toi Suomeen paljon uusia tansseja, mukaan lukien discon. Discotanssi otettiin mukaan opetusvideolle, joka vielä nykyisinkin pyörii YouTubessa. Yhä edelleen sitä katsotaan.
Blomqvistilla oli omien tanssikurssien ohella muitakin opetustehtäviä. Merkittävä ja mieluinen tehtävä hänelle oli kadettien koulutus. Kaikki linnan juhlissa tanssivat kadetit olivat Åken kouluttamia. Kadettien tanssikoulutus alkoi jo vuonna 1946 ja sitä kesti vuoteen 2013. Myös minun appiukkoni kadettikoulussa ollessaan osallistui Åken tanssikoulutukseen.
Oppilaan tärkein avu on sisu.Kirjasta aistii, että Åke Blomqvist oli hyvä tanssinopettaja. Kurssit olivat suosittuja. Blomqvist pystyi opettajana aistimaan oppilaiden mielialoja, hän osasi kannustaa, hän ei nolannut oppilaitaan omilla tanssitaidoillaan. Åke tunsi mielihyvää päivän työt lopetettuaan, moni oli jälleen oppinut tanssimaan entistä paremmin. Kun häneltä kysyttiin, miten opitaan hyväksi tanssijaksi, hän vastasi: "Hyväksi tanssijaksi kehittyy, jos osaa laskea kolmeen (valssi) tai neljään (muut tanssit) ja osaa kävellä. Muuta yleisohjetta ei ole. Aloittelijat eivät halua uskoa, että koko ajan on laskettava. Kokeneidenkin kilpatanssijoiden suu käy koko ajan, kun he mumisevat cha chan rytmiä." (s. 60)
Erilaisuus viehätti.
Åke tapasi Leenan vuonna 1979, jolloin Åke oli 54 vuotta ja Leena 23. He rakastuivat, menivät naimisiin ja saivat kaksi lasta, Claran ja Clausin. Onnellinen avioliitto kesti koko loppuelämän. Myös Leenasta tuli tanssinopettaja.
Åke ja Leena Blomqvist (kirjan takakansi)Opettajana toimimisen ohella Blomqvistilla oli monia arvostettuja luottamustoimia. Hän otti vastaan suomalaisia tanssinopettajan tutkintoja. Mm. Helena Ahti-Hallberg näytti Åkelle tanssitutkinnossaan miehen paso doblen twist-liikkeen. Blomqvist oli mukana useissa elokuvissa ja Seinäjoen tangomarkkinoilla. Se, mistä Blomqvist hyvin muistetaan, on television Lauantaitanssit, jota esitettiin Mainostelevisiossa viidentoista vuoden ajan. Blomqvistia muistettiin erilaisin kunniamerkein ja arvonimikkein, mutta kaikkein rakkain arvonimike oli Stadin Kundin titteli vuodelta 2000. "Niin ne sitten saivat päähänsä, että ne pusaa musta Stadin Kundia. Mulle se oli isompi juttu kuin valtiolliset kunniamerkit tai opetusneuvoksen titteli. Arvostan niitä suuresti, mutta sbulimpi juttu on Stadin Kundin arvonimi." (s. 306)
Moni muistaa edelleen Åke Blomqvistin oikeudenkäyntiprosessin pankkikonserni Nordean kanssa. Se oli ikävä prosessi Åkelle. Åken eläkevakuutuksen sijoituksissa oli kaksi miljoonaa euroa. Kurssien laskiessa sijoituksista katosi puolet muutamassa vuodessa. Riitautetun jutun lopputuloksena oli, että Blomqvistit hävisivät jutun ja lisäksi joutuivat maksamaan Nordean oikeudenkäyntikulut. Vuosi oli 2011.
Clara Blomqvist toteaa, että isän opettamat käytöstavat ovat säilyneet hyvin mielessä, vaikka isää ei enää olekaan. Isä arvosti hyviä ja kauniita käytöstapoja. Oli tärkeää istua kauniisti, ei niin kuin rengit tai tukkijätkät. Piti muistaa, että hienolle naiselle ei sovi olkapäiden paljastus ja että nainen meni aina ensin ovesta. Miehen tuli pukeutua aina puvun housuihin. Parempi, jos hän ei omistanut yksiäkään farkkuja tai verkkareita. Solmio oli tärkeä osa miehen vaatetusta. "Se on miehen koru, joka muuttaa koko olemuksen." (s. 281) Åken mielestä oli valitettavaa, että 2000-luvun tasa-arvon nousun myötä hyvien käytöstapojen arvo ja suosio kääntyivät laskuun.
Tanssinopettajaa, isää ja aviomiestä arvostaen
Tytär Clara ja kirjailija Marja Björk ovat onnistuneet kirjassaan siinä, mihin he todennäköisesti ovat pyrkineetkin. He ovat onnistuneet tuomaan rehellisesti esille Åke Blomqvistin ihmisenä kaikkine hyvine ja myös huonoine puolineen. Kirjassa tulee esille Åke ihmisenä, niin taitavana tanssinopettajana kuin myös isänä ja aviomiehenä. Kirjaa on miellyttävä lukea, se on kirjoitettu vaivattomasti ja sujuvasti. Kirjan kiinnostavuutta lisäävät lukujen osuvat otsikot sekä runsas valokuva-aineisto. Kirjan lopusta löytyvät käytetyt lähteet ja henkilöluettelo.
Yritin kommentoida Delia Owensin uskomatonta teosta Suon villi laulu, mutten onnistunut. Niinpä kommentoin tähän.
VastaaPoistaTästä kirjasta minulle tuli samanlainen lumoava tunne kuin Iveyn romaanista Lumilapsi. Tempauduin totaalisesti Kyan maailmaan, enkä miettinyt lainkaan tarinan uskottavuutta. Minulle ehdottomasti yksi parhaista lukuelämyksistä pitkään aikaan.
Olen ihaillut Åke ja Leena Blomqvistia siitä, että he haastoivat Nordean oikeuteen riittämättömistä sijoitusneuvoista.
Kirja kyllä kiinnostaa, vaikka tanssi ei ole minun juttuni.
Hyvää uutta viikkoa!
Mikähän lienee ollut vikana, kun et päässyt kommentoimaan Suon villiä laulua. Näistä jutuista ei aina tiedä! Kiva, kun olet kokenut kirjan niin suurena lukuelämyksenä. Minulle se ei ihan sellaisena avautunut, vaikkakin suorastaan lumouduin kirjan alkuosasta. - Kun aloitin Blomqvistin elämäkerran lukemisen, minullekin heti ensimmäiseksi tuli mieleen tuo uskomaton Nordean juttu. Oli uskomatonta, miten suuri pankki voi kohdella ihmisiä.
PoistaMikä mainio postaus, jota lukiessa ryhti oikeni, ja alkoi jalka vipattaa; kiitos iloisesta viikonavauksesta! Mielenkiintooinen mies ja elämä.
VastaaPoistaBlomqvist tuli Terpsikhoren lisäksi tutuksi tuolloin teini-ikäisenä aina joululomilla pidetyillä tanssikursseilla, ja voi sitä vakioiden, lattareiden ja jiven hurmaa, kyllä helmat heilahtelivat. Nykyisin tanssi on jäänyt vähemmälle, mutta tilaisuuden tulleen ja joskus ihan kaksistaan kotonakin saatamme hyvän musiikin kuullessamme pyötähdellä parketilla.
Mukavaa alkanutta viikkoa:)
Kiitos Takkutukka. Tässä sinulle tanssin ystävänä kiinnostava kirja. Uskon, että tanssia harrastavat varmasti pitävät tästä kirjasta ja erityisesti ne, jotka ovat osallistuneet Blomqvistin tanssikursseille. - Mukavaa viikkoa myös sinulle!
PoistaHeti alkoi tanssivarpaat vipattamaan. Mieheni on entinen kilpatanssija, tanssinopettaja ja kilpatuomari. Hänelle on ihan mahdotonta seurata Tansii tähtien kanssa ohjelmaa. Minä katson välillä. Mukava on miehen kanssa välillä pyörähdellä, kun tulee hyvää musiikkia radiosta.
VastaaPoistaKiva kuulla, että teilläkin tanssahdellaan. Tanssin ystäville - ja toki muillekin - voin kyllä suositella tätä kirjaa. - Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Poista