Kalle Päätalon klassikko Ihmisiä telineillä

Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä. Kalle Päätalo 100 vuotta -juhlapainos. Gummerus. 2019. Ensimmäinen painos 1958. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 517 sivua.

Omasta hyllystä

"Työmaa elää voimakasta muotoutumisvaihetta. Muurarit huutavat tiiliä ja kuraa. Tiili sujahtaa toisen viereen ja päälle, ja seinää kasvaa nopeasti. Iida repsikkatovereineen huhtoo laastipaljujen kimpussa ja miehet saavat kuulla hänen karmeita sanavuodatuksiaan. Ääniin sekoittuvat koneiden rouskutukset ja työntekijöiden huudot saaden aikaan melun, joka on ominaista runkovaiheessa olevalle rakennukselle." (s. 151)

Viime syksyn Helsingin kirjamessuilla olin kuuntelemassa Gummeruksen Kalle Päätalo 100 vuotta -sessiota. Keskustelemassa olivat Antti Heikkinen, joka oli kirjoittanut juhlavuoden julkaisun Kallio-poika sekä Karolina Timonen, jonka kirja Kirjeitä Iijoelle nostaa esille Iijoki-sarjan naishahmoja. Haastattelijana toimi Esa Lilja.

Vasemmalta: Antti Heikkinen, Esa Lilja ja Karolina Timonen Helsingin kirjamessuilla 25.10.2019.

Pidin Antti Heikkisen Kallio-poika kirjasta. (linkki) Heikkisen kirjaa lukiessani mietin, että Ihmiset telineillä saattaisi olla minua kiinnostava kirja. Tästä kirjasta ilmestyi Kalle Päätalo 100 vuotta -juhlapainos vuonna 2019. Kirjassa on mukana kiinnostava kuvaliite, Päätalon pienoiselämänkerta ja katkelma alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Kirjan tapahtumat ovat sidoksissa löyhästi Päätalon omaan elämään. 

Eletään sodan jälkeisiä 50-luvun jälleenrakentamisen vuosia. Suomi maksaa sotakorvauksia Neuvostoliitolle, asuntopulaan vastataan puolitoistakerroksisilla rintamamiestaloilla ja kaupunkeihin rakennetaan korkeita kerrostaloja kaupunkien väestömäärän kasvaessa voimakkaasti. 

Myös rakennusmestari Mauno Joensivu on osallisena uuden rakentamisessa. Hän on vastaavana mestarina Mammonalinnan kerrostalotyömaalla Tampereella. Joensivu on kolmekymppinen pohjoisesta Tampereelle muuttanut mies. Hän asuu vaimonsa Eilan kanssa Maunon rakentamassa omakotitalossa. Joensivu on käynyt teknisen koulun ja saanut hyvän työpaikan Rakennusliike Rantanen Oy:n palveluksessa. 

"Kesällä töitä teki maalari. Kesällä töitä teki muurari. Kesällä töitä teki hanslankari ja holvilla timpuri." (s. 151)

Kirjan pääroolissa on työ ja sen tekeminen. Joensivu viihtyy työssään Mammonalinnassa. Niin tekee lukijakin. Päätalo kuvaa elävästi kerrostalon rakentamista vaihe vaiheelta ja tutustuttaa lukijan rakennustyömaan työntekijöihin. Työmaalla on parhaimpina aikoina jopa parisataa työntekijää, joten on selvää, että ihmistyyppien kirjo on laaja. 

Rakennustyömaan arki avautuu lukijalle. Työntekijät saapuvat naulareppujensa kanssa työmaalle ennen seitsemää, jolloin jaetaan päivän työt, sitten seitsemältä soi pimpparauta ja työ voi alkaa. Ammattimiesten apuna ovat repsikat ja lautapojat. Palkkapussit jaetaan perjantaisin. Irtisanomisaika on yksi päivä. Näin mennään päivä päivältä. Mutta on päiviä, jolloin kaikkien työntekijöiden työteho ei ole parhaimmillaan. Syy siihen on lähes aina sama: alkoholi. Joensivu tuntee huolta työntekijöistään, hän pyrkii ymmärtämään ja ohjeistamaan. Sementtimies Oskari Heinosesta Joensivu toteaa: "Lisäksi hän on rehellinen, eikä myöskään ole parempaa työmiestä kuin Heinonen juoppotuuriensa välisenä aikana". (s. 71) Mutta viina vie Heinosen. Liian monen työntekijän tilipussista viinaan kuluu melkoisen suuri markkamäärä. Luvan kanssa viinaa saa juoda harjannostajaisissa, joka on tärkeä tilaisuus sekä työnantajalle että työntekijöille.

Yhteiskunnan muutokset näkyvät myös rakennustyömaalla. Eräänä päivänä Joensivulle ilmoitetaan, että Mammonalinnan työmaalle on valittu luottamusmies. Ja edelleen Joensivulle tulee luottamusmies ilmoittamaan: "Olen tässä meidän työntekijöiden yhteisellä asialla. Oli tuolla ruokailuhuoneessa kokouksen tapainen ja päätimme esittää, että rappareille tuntia kohti maksettavaa urakan ennakkomaksua - ulosantia - olisi korotettava." (s. 377) Kun työnantaja ei suostu vaatimukseen, on seurauksena istumalakko.

Ymmärtäväinen toveruus

Maunon ja Eilan avioliitto kariutuu. Mauno on ollut uskoton, eikä Eila voi antaa sitä anteeksi. Haikein mielin Mauno muuttaa pois yhteisestä talosta. Murhe ja suru valtaavat mielen, näinkö yksinäisiä päivät ovat. Sitten elämään tulee Liisa. Ilomielin Mauno ottaa Eilan elämäänsä, vaikkei mitään roihuavaa rakkautta sytykään heidän välilleen. "Liisa Lahti ja Mauno Joensivu olivat vieraiden ihmisten taholta katseltuina kaksi päinvastaista luonnetta. Liisa oli iloinen ja jutteli mielellään vähemmän tutussakin seurassa. Hän oli myös reipas ja välitön, vailla sitä teeskentelyä, jolla rakkauskertomusten kirjoittajat kertovat naisten saavuttavan heille tarpeellisen salaperäisyyden ja  vaikeasti valloitettavuuden tunteen." (s. 472)

Mauno puolestaan on vaatimaton ja hieman syrjäänvetäytyvä perisuomalainen mies. Mauno arvostaa ennen kaikkea rehellistä työtä. Kiitoksen Joensivu antaa äidilleen: "Äiti, noiden vuosien keskeisin henkilö, oli opettanut hänelle, että köyhän mökin penikka ei voi saavuttaa kultaista omenaa eikä paratiisia, mutta sitkeä, rehellinen työ voi nostaa parempaan yhteiskunnalliseen asemaan, kuin minkä vanhemmat ovat koskaan saavuttaneet." (s. 91)  

Pidin kirjasta. Pidin realistisesta 1950-luvun ajankuvasta, pidin siitä, että Päätalo ei saarnaa eikä paasaa. Ideologisten näkemysten sijaan Päätalolle on tärkeämpää kuvata ihmisiä, työtä ja ihmissuhteita. Henkilöhahmojen rikkaus sekä värikäs ja elävä kieli ovat Ihmisiä telineillä -kirjan vahvuuksia. 

Antti Heikkinen: "Päätalon vertaista ei ainuttakaan."

Päätalo on ollut ja on vieläkin yksi suosituimmista suomalaisista kirjailijoista, voidaan puhua jopa vertaansa vailla olevasta ilmiöstä. Monet Päätalon 44 teoksesta ovat olleet kautta vuosikymmenten myyntilistojen kärkipäässä. Monet, monet suomalaiset miehet saivat joka joulu odotetun joululahjan: Päätalon uusimman kirjan. Köyhistä oloista lähteneenä Päätalolla riitti ymmärrystä vaatimattomista oloista ponnistaville ihmisille. 

Osuvasti Heikkinen kirjoittaa Kallio-poika -kirjassaan, että Päätalo jätti meille perinnön. "Perinnön, jonka kautta voimme ymmärtää maatamme, historiaamme, itseämme ja muita ihmisiä."

Katkelma alkuperäisestä käsikirjoituksesta