Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö. Aula & Co. 2019. Alkuteos La hija de la española. Suomentanut Taina Helkamo. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 208 sivua. Äänikirjan lukija Maiju Saarinen. Kesto 6 t 51 min
Vaara-kirjastot
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Venezuelaan, tuohon öljyrikkaaseen maahan, joka on ollut jo pitkään diktatorisesti johdettu. Vuonna 2004 valtaan astunut sosialisti Hugo Cháves julisti kansalleen, että tulee ihannoida köyhyyttä ja paheksua rikkautta. Samanaikaisesti suunnattomat öljyvarat annettiin Chávesin lähipiirille. Tänä päivänä valtaa pitää entinen bussinkuljettaja Nicolás Maduro, joka otti vallan vuonna 2013 syöpään kuolleen Hugo Chávesin jälkeen. Itsevaltius jatkuu. Maassa vallitsee edelleen anarkistinen tilanne. Huikeista öljyvarannoista huolimatta tässä kaaosmaisessa maassa on talouskriisi, monituhatkertainen inflaatio, terveydenhuolto on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, koska on puutetta kaikesta, ruoasta, lääkkeistä ja muista perustarvikkeista. Oppositiojohtaja Juan Guaidóa tukee USA. Lisäksi yli 50 maata on tunnustanut Guaidón Venezuelan presidentiksi. Mutta Maduro pitää valtansa armeijan tuen avulla. Venezuelan kaaosmaista tilannetta valottaa Venezuelan Suomen suurlähettiläs (2006-2013) Mikko Pyhälä kirjassaan Kun yö saapuu Venezuelaan - Taistelu oikeusvaltiosta. (Siltala, 2019).
Näille turvattomille ja väkivaltaisille Caracasin kaduille sijoittuvat Borgon kirjan tapahtumat. Päähenkilö Adelaida Falcón on kolmikymppinen kustannustoimittaja. Adelaidan äiti kuolee syöpään. Äiti on ollut hoidossa sairaalassa, missä on ollut puutetta kaikesta. Jos on halunnut saada äidille lääkitystä tai lakanoita, kaikki on pitänyt itse hankkia. Lääkkeistä on joutunut maksamaan moninkertaiset hinnat. Adelaida käyttää rahansa lääkkeisiin ja loput hautajaiskuluihin. Arkun laskukaan ei suju rauhallisesti, hautausmaalla katujengi pitää juhliaan. Kotona odottaa ikävä yllätys. Vallankumouksellisten naisten joukko on vallannut Adelaidan asunnon. Mitä tehdä? Adelaida menee naapurinsa Auroron asuntoon. Aurora on kotona, mutta kuolleena. Jälleen kysymys, mitä tehdä, kun oma asunto on vallattu ja naapurihuoneiston omistaja on kuollut. Uloskaan ei voi mennä, siellä on vallalla täysi anarkia ja myös ulkonaliikkumiskielto. Tällaisessa tilanteessa, kun ihminen tietää, että mikä tahansa päivä voi olla hänen viimeisensä, ihminen ottaa käyttöönsä kaikki viimeisetkin voimavaransa ja pelastumiskeinonsa, vaikka ne kuulostaisivat vaikka kuinka mielikuvituksellisilta. Niin tekee Adelaida. Hän hankkiutuu eroon Auroron ruumiista ja asettuu asumaan Auroran asuntoon. Käy ilmi, että Auroralla on Espanjan kaksoiskansalaisuus. Adelaide tekee uhkarohkean ratkaisun, hän ottaa itselleen Auroran henkilöllisyyden.
Borgo kuvaa kaunistelemattomasti Caracasissa vallitsevaa anarkiaa ja rehottavaa korruptiota sekä asukkaiden alituista huolta tästä päivästä ja huomisesta. Tapahtumien kuvaus ei ole mässäilyä, se ei sympatian keräämistä, se on vain asioiden toteamista. Lukijan tehtäväksi jää tehdä omat johtopäätöksensä. Niin monia on jo tapettu syyttä ja lisää uhreja tulee päivittäin. Syytä tappamiseen ei tarvita. Mm. Adelaidan ystävän veli Santiago on joutunut pidätetyksi syyttömänä. Santiagon vankilakokemukset eivät ole keveää luettavaa. Niin Maduron joukot tuhoavat tämänkin huippulahjakkaan nuoren miehen elämän, kuten niin monien muidenkin. Caracasin väkivaltaisten tapahtumien ohella kirjassa liikutaan myös Adelaidan lapsuuden maisemissa. Äidillä ja tyttärellä on ollut tiivis ja lämmin suhde. Äiti on ollut turvasatama Adelaidelle. Kirjassa kuvataan kauniisti ihastuttavaa luontoa ja pääseepä lapsuuden muistoihin mukaan myös Las Hilanderiasin taulu Kehrääjät.
Tämä on mielestäni tärkeä kirja. Se valottaa valtion anarkistista tilannetta, tässä tapauksessa Venezuelan. Valtio voisi olla jokin muukin. Keskeisintä on tavallisten ihmisten hätä, puute, huoli, epävarmuus ja pelko. Romaani tekee väkivallasta ja anarkiasta konkreettisemman kuin lehtiuutiset. Kirja on kirjoitettu hyvin, Borgon tekstiä on ilo lukea/kuunnella. Kirjasta tuli vaikuttava lukukokemus. Maiju Saariselle, kirjan lukijalle, iso kiitos. Kiitokset menevät myös kääntäjä Taina Helkamolle erinomaisesta työstä sekä Sanna-Reeta Meilahdelle kauniista kannesta.
Kirja on Borgon esikoisromaani. Varmasti ja toivottavasti saamme vielä kuulla hänestä. Eteläamerikkalainen kirjallisuus on saanut uuden, kiinnostavan ja lupaavan tähden.
Kirja on luettu useassa blogissa, mm. Tuijata.kulttuuripohdintoja, Reader, why did I marry him?, Lumiomena ja Mummo matkalla.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Venezuelaan, tuohon öljyrikkaaseen maahan, joka on ollut jo pitkään diktatorisesti johdettu. Vuonna 2004 valtaan astunut sosialisti Hugo Cháves julisti kansalleen, että tulee ihannoida köyhyyttä ja paheksua rikkautta. Samanaikaisesti suunnattomat öljyvarat annettiin Chávesin lähipiirille. Tänä päivänä valtaa pitää entinen bussinkuljettaja Nicolás Maduro, joka otti vallan vuonna 2013 syöpään kuolleen Hugo Chávesin jälkeen. Itsevaltius jatkuu. Maassa vallitsee edelleen anarkistinen tilanne. Huikeista öljyvarannoista huolimatta tässä kaaosmaisessa maassa on talouskriisi, monituhatkertainen inflaatio, terveydenhuolto on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, koska on puutetta kaikesta, ruoasta, lääkkeistä ja muista perustarvikkeista. Oppositiojohtaja Juan Guaidóa tukee USA. Lisäksi yli 50 maata on tunnustanut Guaidón Venezuelan presidentiksi. Mutta Maduro pitää valtansa armeijan tuen avulla. Venezuelan kaaosmaista tilannetta valottaa Venezuelan Suomen suurlähettiläs (2006-2013) Mikko Pyhälä kirjassaan Kun yö saapuu Venezuelaan - Taistelu oikeusvaltiosta. (Siltala, 2019).
Näille turvattomille ja väkivaltaisille Caracasin kaduille sijoittuvat Borgon kirjan tapahtumat. Päähenkilö Adelaida Falcón on kolmikymppinen kustannustoimittaja. Adelaidan äiti kuolee syöpään. Äiti on ollut hoidossa sairaalassa, missä on ollut puutetta kaikesta. Jos on halunnut saada äidille lääkitystä tai lakanoita, kaikki on pitänyt itse hankkia. Lääkkeistä on joutunut maksamaan moninkertaiset hinnat. Adelaida käyttää rahansa lääkkeisiin ja loput hautajaiskuluihin. Arkun laskukaan ei suju rauhallisesti, hautausmaalla katujengi pitää juhliaan. Kotona odottaa ikävä yllätys. Vallankumouksellisten naisten joukko on vallannut Adelaidan asunnon. Mitä tehdä? Adelaida menee naapurinsa Auroron asuntoon. Aurora on kotona, mutta kuolleena. Jälleen kysymys, mitä tehdä, kun oma asunto on vallattu ja naapurihuoneiston omistaja on kuollut. Uloskaan ei voi mennä, siellä on vallalla täysi anarkia ja myös ulkonaliikkumiskielto. Tällaisessa tilanteessa, kun ihminen tietää, että mikä tahansa päivä voi olla hänen viimeisensä, ihminen ottaa käyttöönsä kaikki viimeisetkin voimavaransa ja pelastumiskeinonsa, vaikka ne kuulostaisivat vaikka kuinka mielikuvituksellisilta. Niin tekee Adelaida. Hän hankkiutuu eroon Auroron ruumiista ja asettuu asumaan Auroran asuntoon. Käy ilmi, että Auroralla on Espanjan kaksoiskansalaisuus. Adelaide tekee uhkarohkean ratkaisun, hän ottaa itselleen Auroran henkilöllisyyden.
Borgo kuvaa kaunistelemattomasti Caracasissa vallitsevaa anarkiaa ja rehottavaa korruptiota sekä asukkaiden alituista huolta tästä päivästä ja huomisesta. Tapahtumien kuvaus ei ole mässäilyä, se ei sympatian keräämistä, se on vain asioiden toteamista. Lukijan tehtäväksi jää tehdä omat johtopäätöksensä. Niin monia on jo tapettu syyttä ja lisää uhreja tulee päivittäin. Syytä tappamiseen ei tarvita. Mm. Adelaidan ystävän veli Santiago on joutunut pidätetyksi syyttömänä. Santiagon vankilakokemukset eivät ole keveää luettavaa. Niin Maduron joukot tuhoavat tämänkin huippulahjakkaan nuoren miehen elämän, kuten niin monien muidenkin. Caracasin väkivaltaisten tapahtumien ohella kirjassa liikutaan myös Adelaidan lapsuuden maisemissa. Äidillä ja tyttärellä on ollut tiivis ja lämmin suhde. Äiti on ollut turvasatama Adelaidelle. Kirjassa kuvataan kauniisti ihastuttavaa luontoa ja pääseepä lapsuuden muistoihin mukaan myös Las Hilanderiasin taulu Kehrääjät.
Tämä on mielestäni tärkeä kirja. Se valottaa valtion anarkistista tilannetta, tässä tapauksessa Venezuelan. Valtio voisi olla jokin muukin. Keskeisintä on tavallisten ihmisten hätä, puute, huoli, epävarmuus ja pelko. Romaani tekee väkivallasta ja anarkiasta konkreettisemman kuin lehtiuutiset. Kirja on kirjoitettu hyvin, Borgon tekstiä on ilo lukea/kuunnella. Kirjasta tuli vaikuttava lukukokemus. Maiju Saariselle, kirjan lukijalle, iso kiitos. Kiitokset menevät myös kääntäjä Taina Helkamolle erinomaisesta työstä sekä Sanna-Reeta Meilahdelle kauniista kannesta.
Kirja on Borgon esikoisromaani. Varmasti ja toivottavasti saamme vielä kuulla hänestä. Eteläamerikkalainen kirjallisuus on saanut uuden, kiinnostavan ja lupaavan tähden.
Kirja on luettu useassa blogissa, mm. Tuijata.kulttuuripohdintoja, Reader, why did I marry him?, Lumiomena ja Mummo matkalla.
Tämä on huippu.Kuului ehdottomasti omaan v. 2019 top 10-listaani
VastaaPoistaKiva kuulla. Todella tärkeä ja vaikuttava kirja.
VastaaPoistaLuulen, että minulle viime vuoden paras ulkomainen!
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla, että kirja oli sinullekin hieno lukukokemus. En tiedä, miksi kirja meni täysin ohitseni viime vuonna. Upeaa, että eteläamerikkalainen kirjallisuus on saanut uuden lupaavan kirjailijan.
PoistaMainio postaus! Avartava, pysäyttävä ja koskettava teos, menneen lukuvuoden ehdotonta eliittiä.
VastaaPoistaKiitoksiisi Helkamolle ja Meilahdelle yhdyn täydesti, heidän ansiostaan lukukokemus oli täydellinen. Borgolta on lupa odottaa paljon!
Kiitos Takkutukka! Ihana, että sinäkin olet tykännyt tästä. Borgo on uusi lupaus eteläamerikkalaisessa kirjallisuudessa. Toivottavasti saamme kuulla hänestä pian.
PoistaTämä kirja kuuluu minun käännöskirjallisuuden Top5 viime vuodelta. Kerrassaan järkyttävän hyvä tarina kaikessa kauheudessaan.
VastaaPoistaHieno kirja. Enpä yhtään ihmettele että kirja on sinun top5-listallasi.
PoistaOlen aina rakastanut eteläamerikkalaisten kirjoittamia kirjoja.
VastaaPoistaBorgo on uusi tuttavuus. Venezuela kiehtoo henkilökohtaisistakin syistä.
Olisin lähtenyt viime tammikuussa Costa Rican sijasta Venezuelaan etsimään mahdollisia sisarpuoliani, jos maan olot olisivat vakaat.
Kirsti: Nyt olen iloinen, että minulla on esiteltävänä kirja juuri sinulle. Tämä on juuri sellainen!
PoistaKiinnostava kirjoitus. Minulta on tämä vielä lukematta ja muutenkin olen lukenut todella vähän eteläamerikkalaista ja espanjankielistä kirjallisuutta. Ehkä tämä voisi olla nyt vuorossa, niin monet ovat tästä kirjoittaneet positiivisesti.
VastaaPoistaMinäkin huomasin, että todella monet ovat lukeneet tämän kirjan. Ja kun luin kirjan, en yhtään ihmettele sitä, on mielenkiintoinen, laadukas ja tärkeä kirja.
Poista