Risto Pakarinen: Jonain päivänä Jennifer

Risto Pakarinen. Jonain päivänä Jennifer. 2019. HarperCollins. Kannen suunnittelu: Michael Vrana. 378 sivua.

Omasta hyllystä

Minulla oli ilo haastatella Risto Pakarista Joensuun Suomalaisessa kirjakaupassa lauantaina 16.11.2019. Risto Pakarisen esikoiskirja Jonain päivänä Jennifer on saanut jo melkoisesti kansainvälistä näkyvyyttä, vaikka Suomeen se tekee tuloaan vasta nyt. Tällainen ei liene perin tavallista esikoiskirjan kohdalla. Pakarinen kertoo, että hän kirjoitti käsikirjoituksen englanniksi ja Englannista löydetyn agentin avulla käsikirjoitus saatiin kaupaksi HarperCollinsille Kanadaan. Sittemmin myös HarperCollins Nordic kiinnostui kirjasta. Nyt kirja on saatavilla englanniksi Some day Jennifer (2019) ja ruotsiksi En dag, Jennifer (2019). Saksankielisestäkin käännöksestä on jo sovittu. 

Suomenkielinen kirja on kirjailijan itsensä suomentama tai "pikemminkin suomeksi lokalisoitu", kuten hän sanoo. Kirjassa on tehty joitakin muutoksia, esimerkiksi joitakin amerikkalaisia biisejä on muutettu suomalaisiksi. Pakarinen asuu perheensä kanssa Tukholmassa ja toimii freelance-toimittajana. Jääkiekko on tuttu osa-alue, Pakarinen kirjoittaa mm. NHL-liigan verkkosivuille. 

Mutta nyt sitten itse kirjaan. Miten jääkiekkotoimittaja on innostunut kirjoittamaan romaanin, joka voidaan määritellä kuuluvaksi romanttisen viihteen genreen? Eräänä iltana palatessaan salilta kotiin Pakarinen kuunteli huippulistaansa The Only Playlist You’ll Ever Need ja sitten yhtäkkiä päähenkilö Peter alkoi jutella hänen kanssaan. Siitä se alkoi ja nyt kahden vuoden työ on päätöksessä.   

I still haven't found what I'm looking for

Kirjan päähenkilö on 46-vuotias Peter Eksell. Hän on asunut ja käynyt koulunsa Kumpunotkossa, opiskellut sen jälkeen Helsingin yliopistossa ja työskennellyt professorinsa perustamassa yrityksessä. YT-neuvottelujen myötä hänet irtisanottiin, jonka jälkeen hän teki töitä tälle yritykselle itsenäisenä yrittäjänä. Mutta sekin sopimus irtisanottiin.

Holding back the years

Peter on aika lailla tyhjän päällä. Ei ole työtä, ei perhettä, eikä oikein ystäviäkään. Eräänä päivänä postissa tulee hämmästyttävä kirje Hannalta, lukion äidinkielenopettajalta. Vuonna 1986 oppilaita oli pyydetty kirjoittamaan kirje itselleen tulevaisuuteen. Tämän itsensä kirjoittaman kirjeen Peter saa nyt luettavakseen. Kirjeestä muistuu mieleen 80-luku ja ennen kaikkea Jennifer Berg, tyttö joka istui hänen vieressään englannin tunnilla. Ei pelkkä vieruskaveri, vaan paljon enemmän. Ihana Jennifer! "Hyräilin Madonnan "Crazy for you:ta" koko matkan bussipysäkille, varmana siitä, että kaikki näkivät, että vasen poskeni oli kuin liekeissä. Olin sekaisin - onnesta. Olin pyörryksissä - kaikesta. Mutta yksi asia oli varma. Jennifer oli antanut minulle suukon." (s. 78)

Miten päästä takaisin Jenniferin luo? Ja löytyyhän se ratkaisu. Siihen tarvitaan useita oluita ja Paluu tulevaisuuteen -elokuvan innoitus. Siis aikamatka 30 vuotta taaksepäin vuoteen 1986. Silloin Peter oli lukion toisella luokalla. Vanhojen tanssien frakin taskusta löytyi lippu Paluu tulevaisuuteen -elokuvan ensi-iltaan. Se onkin tarinan kulminaatiopiste. Ilman tätä loistavaa elokuvaa tätä kirjaa tuskin olisi, toteaa kirjailija.

The only way is up

Aikamatkallaan Peter pyöräilee Kulkurillaan ympäri Kumpunotkoa ja ajaa päivittäin Atlas-elokuvateatterin ohi. Se ei ole enää elokuvateatteri, itse asiassa se on jo aika huonossa kunnossa ja peräti purku-uhan alaisena. Peter saa idean. Laitetaan elokuvateatteri kuntoon. Tuumasta toimeen. Neuvottelut käyntiin ja laaditaan lista siitä, mitä pitää tehdä.

1. Hanki Atlas

2. Kunnosta Atlas

3. Uuden Atlaksen ensi-ilta Paluu tulevaisuuteen

4. Kutsu Jennifer.

Isä lähtee juttuun mukaan, tehdään pitkiä päiviä ja ajatuksissa on koko ajan Jennifer. Onnistuuko ensi-ilta, löytyykö Jennifer, se jääköön tässä paljastamatta.  

Paluu tulevaisuuteen

Kirjaa on helppo lukea, se on hyvin ja sujuvasti kirjoitettu. Se on viihteellinen, huumoria on mukavasti mukana. 80-luvun elokuva ja musiikki kulkevat mukana läpi kirjan. "Pyyhin puhelinluurista hiet pois ennen kuin laitoin sen paikoilleen. Sitten hyppäsin riemusta ilmaan ja potkaisin jalan korkealle kuin Van Halenin David Lee Roth esittäessään "Jumpia". Sieluni silmin näin itseni korkealla kuin itse DLR, mutta todellisuudessa jalkani nousi hädin tuskin vyötäröni tasolle ja laskeuduin kipeälle nilkalleni. Olin jälleen kerran kuin Daniel LaRusso, nyt Karate Kidin kuuluisassa kurkipotkukohtauksessa." (s. 169)

Kirjassa on 44 lukua. Luvuilla on englanninkieliset otsikot, paitsi neljän luvun otsikot ovat suomeksi. Miksi näin? Pakarinen valaisee, että otsikot ovat kaikki 80-luvun biisien nimiä, kaikki englanninkieliset ovat olleet USA:n tai Englannin top two -listalla ja lisäksi joukkoon on kelpuutettu neljä suomalaista biisiä. 

Tänä päivänä puhutaan paljon autofiktiokirjallisuudesta. Pakarinen sanoo, että tämä kirja ei ole elämänkerrallinen. Tosin hän tunnustautuu Paluu tulevaisuuteen -elokuvan todelliseksi ihailijaksi, hän on nähnyt elokuvan lähes parikymmentä kertaa. Loistava elokuva, ehkä kaikkien aikojen paras, Pakarinen sanoo. Elokuvalla on kirjassa niin keskeinen asema, että minunkin täytyi vuosien jälkeen katsoa tämä elokuva uudelleen, jotta pääsisin mukaan kirjan tunnelmaan. Ja se kyllä kannatti. Elokuva oli vuoden 1985 rahallisesti menestynein elokuva. Suomen ensi-ilta oli vuonna 1986. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Hill Valleyyn, eli vähän niin kuin Kumpunotkoon. Kysymykseeni, löytyykö Kumpunotkolle vastinetta Suomessa, Pakarinen toteaa, että  Kumpunotkoa ei löydy kartalta, koska sitä ei oikeasti ole olemassa, mutta se on kuin mikä tahansa suomalainen pikkukaupunki. Hyvin Kumpunotko voisi olla vaikkapa Joensuu jo senkin tähden, että Pakarinen on asunut lukiovuosinaan Joensuussa.

Suosittelen Pakarisen kirjaa luettavaksi hetkiin, jolloin kaipaa viihdyttävää, hyvin kirjoitettua hyvänmielen kirjaa. Ja erityisesti niille, joiden mielestä Paluu tulevaisuuteen on kaikkien aikojen paras elokuva. Ja niille, jotka rakastavat aikamatkailua.

Risto Pakarinen Joensuun Suomalaisessa kirjakaupassa 16.11.2019