lauantai 3. marraskuuta 2018

Lukupiirissä viihdyttiin Soinisen Ellenin seurassa



Pirkko Soininen: Ellen, Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja. WSOY. 2018. Päällys: Martti Ruokonen. 189 sivua.

Sivellin ilman todellisuutta on vain helisevä tiuku. (s. 59) 
  
Seniorilukupiirimme lokakuun kirjana oli Pirkko Soinisen Ellen, Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen päiväkirja. Meitä oli koolla hyvänkokoinen 12 seniorinaisen porukka keskustelemassa tästä kirjasta. Meillä oli ilo saada Elina alustajaksi lukupiiriimme. Elina on Kontiolahdelta, koulutukseltaan perinteentutkija ja tietokirjailija.  Hän  on vetänyt kansalaisopiston lukupiiriä Kontiolahdella. Soinisen Ellen oli Elinan valitsema kirja.

Itsenäinen kosmopoliitti 

Ellen Thesleff (1969-1954) oli yksi merkittävistä suomalaisen taiteen kultakauden taidemaalareista. Hän kuului johtaviin modernisteihin Helene Schjerfbeckin rinnalla 1900-luvun alusta alkaen. Hän oli myös taidegraafikko. Ellen vietti useita talvia Firenzessä 45 vuoden ajan. Ensimmäisenä Firenzen talvenaan vuonna 1894 hän oli 25-vuotias. Ellen rakastui Firenzeen, hän lumoutui monien muiden suomalaisten taiteilijoiden tavoin Firenzen kauneudesta, erilaisesta valosta, vapaammasta ilmapiiristä, etelän ilmastosta sekä luonnollisesti kirkkojen ja luostareiden varhaisrenesanssiajan  taiteesta.

Ellen oli täysin taiteelle omistautunut, hän halusi vain maalata. Hän oli itsenäinen nainen, hän ajatteli itse ja tahtoi olla riippumaton miesten hallitsemasta taidemaailmasta. Jos siltä tuntui, Ellen pukeutui pitkiin housuihin ja leikkautti hiuksensa lyhyiksi. Hän ei koskaan perustanut perhettä, mutta löysi kuitenkin Gordon Craigin, rakastajan, voittajansa ja auttajansa. Craig ei ollut mies helpoimmasta päästä, Ellen ei ollut suinkaan ainoa nainen hänelle. Oma perhe oli Ellenille tärkeä koko elämän läpi. Ellenin mukana Firenzeen matkasivat useina talvina Ellenin äiti, siskot Gerda ja Thyra, joskus myös veli Eynar.

Ellen Thesleff
Romaanissa on kysymys fiktiivisesta päiväkirjasta: Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja.Kirjan makrotason tapahtumat ovat oikeita, mutta mikrotasolla olen luonut oman todellisuuteni”, Soininen kertoo romaanissa luetellen lähdeteoksia. Kirjailija teki perusteellista taustatyötä tutustumalla Thesleffin kirjeisiin, päiväkirjoihin ja valokuviin.

Kävimme vilkasta keskustelua kirjasta. Kävi ilmi, että kirja oli koettu monella tavalla. Monelle meistä Ellen Thesleffin taide oli entuudestaan melko vierasta. Totesimme, että kirja oli hyvä kurkistus taiteilijan elämään ja kun katselimme kuvia Ellenin maalauksista, pystyimme sijoittamaan ne tiettyihin kirjassa kuvattuihin ajanjaksoihin. Wassily Kandinsky, jonka taideteoksiin Ellen tutustui Münchenissa vuonna 1904,  muutti Ellenin taiteen suuntaa harmaanmustasta maalaamisesta värikylläisiin taideteoksiin. Ellenin töihin ilmestyivät vahvat värit, keltainen, vihreä, sininen ja violetti. Eräällä lukupiiriläisellämme oli mukanaan Eremitaasista ostettu Kandinsky-huivi, jossa värit ovat todellakin  "paksuja ja kuumia kuin tuliwuoren laawawirta", kuten Edvard Richter on todennut.  

 Ellen Thesleff: Keväinen puisto. 1912. Serlachius museot.
Ei nuoruus vaadi rohkeutta, vaan vanhuus. (s. 183)
  
Lukupiirissämme oli useita, jotka Ellen jätti hieman kylmäksi. Kirjailija ei päästänyt Ellenia lukijan luo, lukijan sydämeen. Kirja ei ollut kenellekään vastenmielistä luettavaa, eli oli "ihan luettava", mutta ei sen enempää. Ellenin persoonallisuudesta saatiin viitteitä, mutta syvemmälle olisi haluttu päästä. Toiset meistä taas pitivät kirjasta todella paljon. Joitakin lukijoita kirjan fiktiivisyys häiritsi, kun taas osa meistä ei pohtinut fiktiivisyyttä lukiessaan, koska kirjan henkilöt ja tapahtumat tulivat esille niin todentuntuisesti ja niin aidosti Ellenin elämään kuuluvina.  

Eräs lukijamme totesi, että hän odotti kuvausta siitä, mitä taiteilijuus on, mutta siihen kirja ei vastannut. Naistaiteilijoiden asema tuli kirjassa selkeästi esille. Naistaiteilijoiden piti taistella naiseuden oikeudesta tehdä taidetta, niin kuin monta muutakin asiaa määriteltiin tuohon aikaan miessukupuolen kautta. Ehkä naistaiteilijuuteen liittyi myös se, että Ellen halusi kuvata tauluissaan kauneutta jättäen yhteiskunnallisten teemojen maalaamisen muille taiteilijoille. Pitääkö taiteilijan aina ottaa kantaa? Minä haluan tarjota ihmisille synkkien aikojen vastapainoksi vähän iloa ja valoa - onko se niin väärin? (s. 39) 

Kirjan ehdoton plussa on kirjan upea kieli. On  helppo yhtyä siihen, että näin upeaa ja kaunista kieltä pystyy kirjoittamaan vain runoilija. Soinisen herkkä, kaunis ja koskettava kieli tekee oikeutta Ellenin intohimoiselle rakkaudelle maalaamiseen. Lukija pystyy aistimaan Ellenin tunnekuohut, hänen epätoivoiset jaksonsa, kun työ ei suju ja toisaalta myös ne onnen tunteet, kun teoksesta tulee juuri sellainen, mihin on pyrkinyt.
 
Ellen Thesleff: Oma kuva, 1894-1895

Fiktiivisia kirjoja on julkaistu lähivuosina useitakin. Mieleen tulevat esimerkiksi Rakel Liehun kirja Helene ja Mila Teräksen kirja Jäljet, molemmissa aiheena on Helene Schjerfbeck. Lukupiirissämme olemme lukeneet ainakin kaksi fiktiivistä kirjaa: Heidi Köngäksen Hertta ja Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. 

Kiitos Elinalle! Kiva kun olit mukana. 


   

 

 

6 kommenttia:

  1. Suosittelen myös Minna Rytisalon autofiktiivistä teosta Minna C. Tykkään teoksista, joissa on yhdistetty faktaa ja fiktiota.

    Hyvää Kekriä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna C on vielä lukematta. Se olisi varmasti myös sopiva lukupiirikirjaksi. Minäkin pidän kirjoista, joissa fiktiota ja faktaa on yhdistetty. - Mukavaa sunnuntai-iltaa!

      Poista
  2. On aina hienoa saada kirjailija lukupiiriin.
    Ellen Thesleff alkoi kiinnostaa, kun luin Teräksen Jäljet, joten tämä menee listalleni.
    Köngäksen Hertan olen lukenut.
    Fiktiivisestä/faktasta tarttui messuilta mukaan Rytisalon Minna C.
    Hyvää sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teräksen Jäljet oli todella hyvä kirja. Uskon, että pidät tästäkin kirjasta Kirsti. - Elina oli meillä vierailevana alustajana, ei kirjailijan roolissa. Kiva saada ulkopuolisia tuulahduksia lukupiiriin. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

      Poista
  3. Kiitos Sulle Anneli, samoin lukupiiriläisillesi! Oli mukava vierailla ja keskustelu oli antoisaa. Kirjoituksesi avaa hyvin teosta ja käymäämme keskustelua.

    Hyvää lopousyksyn jatkoa!

    VastaaPoista