Raisa Jäntti: Grand plié. Askelmerkkejä.

Raisa Jäntti: Grand plié. Askelmerkkejä. 2018. Puru-kollektiivi. 104 sivua. Kansi: Martin M. Lipka.

Lainattu kirjastosta 

"Tanko on köysi jota pitkin ylitämme lapsuuden kuilun" (s. 95)

Kuten nimikin viittaa, tässä runokirjassa sukelletaan baletin maailmaan. Oma kosketuspintani balettiin on kovin vähäinen: alaluokilla tyttäreni kävivät balettitunneilla ehkä noin vuoden verran. Ja toki olen nähnyt kaksikin kertaa mainetta niittäneen Black Swan -elokuvan. Natalie Portman sai elokuvasta parhaan naispääosan Oscarin. Tosin kyseinen elokuva ei yhtään lisännyt balettitietouttani. Sen sijaan Raisa Jäntti tuntee baletin, niin asiantunteva ote hänellä on runoissaan.

Runokirjassa on kolmetoista osiota. Muutama esimerkki osioiden nimistä, jotka jo kertovat paljon baletista: I Jokainen aloittaa mutta kaikki eivät pääse perille. VII Jos tossut saa kulumaan puhki, täytyy varmasti olla olemassa. VIII Me emme kasvata rintojamme.

Raisa Jäntti (Puru-Kollektiivin sivuilta)

"saada itsensä tekemään myös kivuliaita vastenmielisiä raivostuttavia tekoja on ainut vapaus" (s. 17)

Runoissa tulee esille tämän tanssimuodon raadollisuus. Baletti vaatii kovaa ja  rankkaa harjoittelua. Kun lajiin pääsee kiinni, se vie mukanaan ja täyttää lähes koko elämän, ainakin kaiken vapaa-ajan. Baletti ei ole enää harrastus; siitä tulee intohimo. Harjoittelu tuntuu luonnollisesti kehossa ja näitä harjoittelun mukaan tuomia tunteita Jäntti kuvaa runoissaan. Teksti on koskettavaa ja varmasti realistista.  Harjoittelun ja jatkuvien toistojen tavoitteena on yksinkertaisesti täydellisyys. Tällaisen ankaran, lähes päivittäisen harjoittelun täytyy olla rankkaa nuorelle naiselle, mutta luulen kyllä, että tilanne on samanlainen monen muunkin fyysistä harjoittelua vaativan harrastuksen kanssa. Lukija miettiikin, millaista tyydytystä kova harjoittelu tunti tunnin jälkeen antaa nuorelle. Vaikka runoissa tulee esille lajin vaativuus ja jatkuva harjoittelun tarve, laji ja ankara harjoittelu tuottavat iloa ja nautintoa.

Parasta on ettei kukaan koskaan saa selville miksi me
aloitamme joka päivä uudelleen,
eikä kukaan tiedä että toistoa voi rakastaa,
siltä ei voi vaatia mitään,
ei saada, (s. 74)

Varvastossut (Wikipedia)

Oli pari syytä, miksi halusin lukea tämän runokirjan. Ensinnäkin, kirja on saanut hyviä arvioita Tätä runokirjaa ei löytynyt Joensuun kirjastosta, mutta kirja tuli muutaman viikon kuluttua, kun tein aloitteen kirjan tilaamisesta. Kiitos Joensuun kirjasto. Ja toiseksi, nuorten syömishäiriöt liittyen fyysisiin harrastuslajeihin ovat tänään ajankohtainen puheenaihe.Tietyt lajit, mm taitovoimistelu, luistelu, baletti, ehkä myös uinti, ovat lajeja, joissa kiinnitetään erityisen paljon huomiota ulkonäköön ja sitä myötä painoon. Niin kuin tässäkin runokirjassa.

"Olen vetänyt vatsaani sisään viisivuotispäivästäni asti enkä
usko että lopetan ennen kuin kuolen jos sittenkään lopetan
opettelen juomaan kaksi litraa ruumiinlämpöistä vettä
päivässä vettä aamulla vettä aamupäivällä äkkiä on kulunut
90 minuuttia syötän nallekarkkeja lokeille kävelen
äänetöntä rantakatua treenisalista kotiin treenisalista
tyhjään asuntoon treenisalista lattialle puristan itseni
virttyneisiin pukuihin ja

lasken päivän ilonaiheet
erottuvat kylkiluut," (s. 38) 

Mietin, onko kaikki terveellä pohjalla, kun nuori tuntee näin:
"alan vältellä ruokia jotka turvottavat vatsaa ja kohta vältän kaikkea, minulla on ikävä ihon läpi kuultavia luita ja sinisiä sykkiviä laskimoita," (s. 68)

Syömishäiriö on tullut esille myös Kiira Korven juuri ilmestyneessä kirjassa Ehjäksi särkynyt. Kiira kärsi syömishäiriöstä useita vuosia tavoitteena täydellisen hoikka vartalo. Ellen haastattelussa Kiira on kertonut, että hän itse on ollut käskyttäjä itselleen, muilta ei tullut laihduttamiskäskyjä. Mutta Kira tunnisti kyllä sanattomat viestit: Kerran monen viikon sairastelun riuduttama Kiira sai valmentajaltaan kehuja hienosti kiinteytyneestä kropastaan.

Olen ollut tekemisissä syömishäiriöisten nuorten kanssa, minut on koulutettu vertaisohjaajaksi ja olen ollut vertaisryhmän vetäjänä. Siksikin, koska tunnen ongelman liiankin hyvin, kirjan runot ovat surullista luettavaa, koska syömisellä tai siis syömättömyydellä on ulkonäköön niin ratkaiseva merkitys. Juuri äskettäin eräs ystäväni kertoi, että hänen 14-vuotiaan tyttärensä taitovoimisteluryhmän valmentaja oli sanonut ystävälleni, että tämän nuoren, kauniin ja hoikan tytön pitäisi laihduttaa pari kiloa. Ystäväni raivostui ja syystä: on kysymys nuoren harrastuksesta!  

Raisa Jäntin ensimmäinen runokokoelma Läpilyöntikipu voitti Runokaarina-palkinnon vuonna 2015. Samaa vahvaa linjaa edustaa tämäkin kirja. Suosittelen kirjaa kaikille baletin ystäville, harrastajille, vanhemmille, valmentajille sekä myös kaikille, jotka haluavat kurkistaa baletin maailmaan.

Osallistun tällä postauksella Reader, why did I marry him -blogin runohaasteeseen.