sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Håkan Nesser: Sukujuhlat



Hyvää virpomissunnuntaita!
 

Håkan Nesser: Sukujuhlat. 2011. Tammi. Människa utan hund. Suomentanut Saara Villa. Kansi Eevaliina Rusanen. 523 sivua.

Omasta kirjahyllystä

Totuus on välillä hiukan yliarvostettu jalokivi. (s. 507)

Lomalukemiseksi tarvitaan ehdottomasti dekkareita. Sukujuhlien pokkaripainos tarttui mukaan kirjahyllystämme matkatessamme aurinkolomalle Kap Verdelle. Vaikka luen melko paljon dekkareita, Nesser on jäänyt minulta kokonaan lukematta. Niin hyvä lukukokemus tämä oli, ettei varmasti jää viimeiseksi Nesseriksi. Tykästyin Nesserin kirjoitustyyliin, dekkarin juoneen ja henkilöhahmoihin sekä rikoskonstaapeli Gunnar Barborottiin.

Nimensä mukaisesti kirja alkaa sukujuhlilla. Hermanssonin perhe Kymlingen pikkukaupungissa Ruotsissa kokoontuu viettämään 105-vuotisjuhlia. Karl-Erik, joka täyttää 65 vuotta, on juuri eläköitynyt opettajan virasta. Samoin vaimo Rosemarie Wunderlich Hermansson on jäänyt eläkkeelle. Pariskunta on aikeissa myydä talonsa ja muuttaa Espanjan aurinkorannikolle tai seniilirannikolle, kuten Rosemaria toteaa. Muutto Espanjaan vapauttaisi heidät siitä häpeän tunteesta, jonka heidän poikansa Robert on aiheuttanut osallistumalla tosi-tv-ohjelmaan, jonka johdosta iltapäivälehdissä nähdään kuvia Runkku-Robertista.  

Tytär Ebba täyttää 40 vuotta. Ebban perheeseen kuuluvat pojat Henrik ja Kristoffer sekä aviomies Leif. Toisen tyttären Kristiinan perheeseen kuuluvat aviomies Jakob ja lapsi Kelvin. Mukana sukujuhlilla on myös poika Robert.

Tällä porukalla Hermanssonin perhe kokoontuu juhlimaan syntymäpäiviä muutamaa päivää ennen joulua. Juhlissa syödään hyvin, juodaan runsaasti, käydään pintatason keskusteluja, ja ennen kaikkea varotaan Runkku Robert -aiheen käsittelyä. 

Kirjassa päästään liki sivulle 150 ennen kuin mitään dekkarimaista tapahtuu. Lukija ei varmasti olisi pahastunut, jos kirja olisi jatkunut pelkästään sukutarinana, niin mielenkiintoisesti ja elävästi Nesser kuvaa perheiden ja suvun välisiä suhteita ja jännitteitä. Mutta jos kaikki sujuisi rauhanomaisesti, emme pääsisi tutustumaan sympaattiseen, italialaissyntyiseen rikoskonstaapeli Gunnar Barbarottiin, joka saa tehtäväkseen selvittää sukujuhlilla tapahtuneita katoamistapauksia. 

Lukija tietää ennen Barbarottia pääpiirteet siitä, mitä on tapahtunut, mutta vain osittain, kun taas Barbarotti on aivan eksyksissä.

Siitä oli  jo kolme viikkoa, ja niin Gunnar Barbarotti kuin hänen työtoverinsakin tunsivat liiankin hyvin vanhan, luotettavan poliisitotuuden, jonka mukaan ratkaistut rikokset ratkaistaan niiden tapahtumista seuraavien päivien aikana. Tai sitten ei lainkaan. (s. 264-265)  

Jännistystä riittää kirjan viimeisille sivuille saakka. Itse koin hyvin merkityksellisenä sen, miten Nesser pystyi kuvaamaan surua ja surun käsittelyä niissä perheissä, joissa katoamisia oli tapahtunut. Jokaisen perheenjäsenen upotessa omaan suruunsa on vakavana vaarana perheen hajoaminen.  

Sukujuhlat aloitti Nesserin Barbarotti-sarjan. Onkin varmaa, että haluan edelleen seurata Gunnar Barbarottin rikosten selvittämistä.  Erityiskiitos Saara Villalle sujuvasta käännöksestä sekä Eevaliina Rusaselle kannesta. 


12 kommenttia:

  1. En minäkään ole lukenut Nesseriltä muuta kuin Taivas Lontoon yllä. Tämä esittely sai tahtomaan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun Nesser kiinnostaa myös sinua Kirsti.

      Poista
  2. Mukava postaus; Nesser on taitava ja vivahteikas tunteiden tulkitsijakin!

    Olen pitänyt suuresti hänen tuotannostaan ja "Taivas Lontoon yllä",(2017) kirvoitti yleispätevästi lukukokemuksia kuvastavan kommentin:
    Nesser ei harrasta patenttiratkaisuja eikä suolla valmiiksipureskeltuja vastauksia, vaan testailee lukijansa hoksottimia, hieroo hemmotellen mielikuvitusta ja synapseja sekä kutittelee huumoripuolen hyrinänystyröitä. Kirjailijan teoksissa on substanssia. Toivon Sinulle monia mieluisia lukutuokioita Nesserin käs'kynkässä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka kommentista. Hienosti kirjoitat Nesserin kirjoitustyylistä. Varmasti tämä ei jää viimeiseksi Nesseriksi, ehkä jatkan tätä Barbarotti-sarjaa.

      Poista
  3. Hänen kirjansa ovat tulleet minulle tutuksi, joistain tykkään ja joistain en. Hyvä postaus! Mukavaa palmusunnuntaita sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun Nesser on sinullekin tuttu Esther Helmiä. Mukavaa virpomissunnuntain iltaa!

      Poista
  4. Minäkään en ole lukenut Nesseriä. Itse luen muutenkin dekkareita vain satunnaisesti, sellaisina aikoina, kun on erityisen kova rentoutumisen tarve. Juuri viime aikoina dekkarit ovatkin taas kiinnostaneet. Pitääpä muistaa, että Nesseriinkin voisi tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Syksyn Lehti sinullekin tutustumista Nesserin tuotantoon. Uskon, että tykkäät.

      Poista
  5. Aivan ihana sarja ja luin samaan syssyyn myös Van Veeterren -sarjan.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kun niin moni tykkää Nesseristä. Ehdottomasti jatkan Nesserin lukemista, taidan jatkaa Barbarotti-sarjaa.

      Poista
  6. Nesser on minusta muutakin kuin dekkarikirjailija. Sukujuhlat olen lukenut, mutta en muita Barbarotteja. Van Veeterrenit on luettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu Between että Nesser on muutakin kuin dekkarikirjailija. Olen samaa mieltä, se oli varmaankin yksi tärkeä juttu mikä koukutti kirjassa.

      Poista