Marianna Kurtto: Tristania - Matka tulivuorisaarelle

Marianna Kurtto: Tristania. 2017. WSOY. 331 sivua.

Arvostelukappale Helsingin kirjamessuilta

Tristania on tuliperäinen saari keskellä Etelä-Atlanttia lähestulkoon Etelä-Amerikan ja Afrikan mantereiden puolivälissä. Se kuuluu Britannialle ja sieltä on matkaa lähimmälle asutulle saarelle Saint Helenalle yli 2 000 kilometriä. Saari on Saint Helenan hallinnon alainen. (Wikipedia)

Tristanian sijainti (kuvakaappaus)

Tällaiselle meren ja tulen saarelle Kurtto kuljettaa lukijansa. Minua mietitytti, miten Kurtto on aiheensa löytänyt, mutta olen iloinen, että niin on tapahtunut. Jotenkin tuntuu siltä, että Kurton kaunis ja runollinen kieli pääsee oikeuksiinsa hänen kuvatessaan tämän kaukaisen tulivuorisaaren luontoa ja ihmisiä.   

Minun saarellani vesi on vettä ja sumu sumua, ja pöydissä on suomustuksen jäljet. (s. 30)

Karulla Tristanian saarella eletään lähes eristyksessä ulkomaailmasta. Elämä on rauhallista; rauhallisen elämänrytmin voi aistia kirjassa. Elanto saadaan lampaanhoidosta ja kalastuksesta. Ulkomaailmaa edustavat laivat.

Pojat kiipeävät katoille tähystämään, ja sisällä taloissa naiset lisäävät kirjeisiin viimeiset sanat: P.S. Joudun lopettamaan, sillä meille saapui laiva. Koirat haukkuvat ja pyörivät jaloissa sillä nyt, juuri nyt jotain  tapahtuu! (s. 49) 

Tristania (kuvakaappaus)

On luontevaa, että tällaisella saarella asukkaista muodostuu tiivis yhteisö, vaikkakin henkilösuhteissa paljastuu salaisuuksia ja menetyksiä. Kirjan keskiössä minä-kertojina oat poika Jon ja isä Lars. Jonin äiti ja Larsin vaimo on Lise. Kirjassa tutustutaan myös Marthaan, hänen mieheensä Bertiin, Marthan Tilda-äitiin ja Sam-veljeen sekä Yvonneen, Larsin rakastettuun. Lars käy työmatkoilla kaukana Englannissa.

Mies sanoo: työmatka, niin kuin ennenkin. Hän puristaa naisen syliinsä, päästää irti ja soutaa laivaan. Rannalta katsojista näyttää siltä, kuin horisontissa roikkuva laiva roikkuisi maailman katossa kiinni. (s. 33)

Eletään vuotta 1961. Saaren The Peak-tulivuori, jonka korkeus on merenpinnasta 2060 metriä, purkautuu. 
 

The Peak

Saaren asukkaat evakuoidaan Kap-kaupunkiin ja sieltä edelleen Englantiin. Tristaniassa toiminut englantilainen hallintoviranomainen David kertoo:

Davidille oli sanottu: "Hoida heidät sieltä pois, kerro heille miten hyvä on täällä." Ja David oli kertonut, mutta jo pian hän oli huomannut että yrittäminen kääntyisi vain häntä vastaan. Sitten tulivuoren mahtikäsky oli onnistunut siinä, missä kruunu ja kaikki alamaiset epäonnistuivat. (s. 235)

Mieleeni tuli elävästi käyntimme Phi Phi -saarilla Thaimaassa talvella 2005. Koh Phi Phi on yksi Thaimaan tunnetuimmista paratiisisaarista. Phi Phi kärsi erityisen pahasti vuoden 2004 tsunamista ja saaren rakennuksista tuhoutui yli 70 %. Phi Phi -saarten asukkaat ovat varmasti tunteneet samanlaista pelkoa ja nöyryyttä luontoa kohtaan kuin Tristanian asukkaat tulivuoren purkautuessa.  

Muistan Marianna Kurton Blogistania-palkintojenjakotilaisuudesta 11.3.2017, jolloin jaettiin Blogistanian vuoden 2016 palkinnot. Globalia-palkinnon sai Sadie Jones kirjallaan Kotiinpaluu. Jonesia oli edustamassa suomentaja Marianna Kurtto. Istuin kahvitilaisuudessa Mariannan kanssa samassa pöydässä ja tuolloin hän kertoi, että häneltä on kirja tulossa. Toivottavasti saamme jatkossakin nauttia Kurton kauniista kielestä.

Blogistanian palkintojen saajat 11.3.2017: vasemmalta Minna Rytisalo, Sadie Jonesin Kotiinpaluun suomentanut Marianna Kurtto, Mari Manninen ja Siri Kolua edustava Otavan lasten- ja nuortenkirjallisuuden vetäjä Emma Alftan.