maanantai 29. tammikuuta 2018

Suvi Piiroinen: Pahaa parempi - koukuttava esikoisdekkari




Suvi Piiroinen: Pahaa parempi. 2017. Myllylahti. 320 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Suvi Piiroisen esikoisdekkari Pahaa parempi koukuttaa lukijan - ainakin minut - heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Ja kirja pitää otteessaan ihan viimeiselle sivulle saakka. Voin vain todeta: Kiitos Suvi Piiroinen hyvästä esikoisdekkarista. Piiroiselta on ilmestynyt jo toinenkin dekkari Menetetyt, jonka luin jo syksyllä. 

Pikkuinen Mia Lahti, 9 vuotta, on kadonnut. Kun äiti tulee häntä hakemaan koulun liikuntarakennuksesta, Mia ei olekaan siellä. Ainoastaan Mian kännykkä löytyy koulun pihalta, mitään muita johtolankoja ei ole. Tumma, suurikokoinen auto näkyy valvontakameroissa. Ja sitten kun joesta löytyy vielä ruumis, ovat poliisitkin täysin ymmällä. Onko Mian sieppaamisella jokin yhteys Mian äitiin Mirindaan, joka saa lisätienistiä aikuisviihteen parista?

Joesta löytyy ruumis. Kysymyksessä on varmaankin Pielisjoki, kun Joensuussa ollaan.
Nauru oli kadonnut Mian kanssa, ja Mirinda tiesi, että se palaisi vasta kun Mia löytyisi. Kun. Ei jos. Hän ei uskaltanut ajatella, että Mia ei löytyisi. Hän uskoi sisimmässään, että tyttö oli elossa. Hän tunsi sen. (s. 154)

Kysymyksessä on siis lapsen sieppaus, eli aihe on rankka. En erityisemmin pidä dekkareista, joissa uhrina ovat lapset, mutta pidin Piiroisen tavasta käsitellä tätä haastavaa teemaa. Sujuva kirjoitustyyli, jossa on mukana sopiva määrä keveyttä ja myös huumoria, sopii erinomaisesti tähän kirjaan.

Piiroinen on luonut mielenkiintoiset rikostutkijat: Väinö Rossi, Rob Peura, Maria ja Pete. Ainoastaan Rob Peuran yksityiselämä tulee lukijalle tutuksi, koska Peuran tytär Lotte on Mian ystäviä ja Peuran vaimo Anna on mukana rikoksen selvittämisessä. Muiden rikostutkijoiden taustaa valotetaan vain vähän. Siksi onkin hyvä tietää, että sarjalle on vielä tulossa jatkoa, joten saamme seurata näiden rikostutkijoiden työskentelyä jatkossakin. 

Kirjassa tuodaan esille myös muutamia Mian koulun opettajia, joiden mukana oloa lukija saattaa ihmetellä. Mutta mutta - kaikella on tarkoituksensa ja tarkoitus selviää viimeistään kirjan viimeisellä sivulla.

Suvi Piiroinen on kuopiolainen opettaja, mutta on aiemmin asunut Joensuussa. Tiesinkin jo etukäteen, että kirjan tapahtumat sijoittuvat Joensuuhun eli tänne kotikaupunkiini. Luin kirjaa mielenkiinnolla jo senkin vuoksi, että löytäisin kirjasta tuttuja paikkoja. Sellaisia ei sieltä juuri löydy, ainoastaan belgialaisia käsintehtyjä konvehteja myyvän Suklaataivaan ja luonnollisesti Pielisjoen tunnistin, mutta paljon muuta tuttua ei sieltä löytynytkään. Piiroinen kertoo, että lukijoilta tulleen palautteen perusteella Joensuu on enemmän esillä Menetetyt-kirjassa. 

Suvi Piiroinen (vasemmalla) ja haastattelija Riitta Kangas (oikealla) Joensuun kaupunginkirjastossa 5.12.2017.
Yleensä ennen kuin aloitan kirjan lukemisen, kiinnitän huomiota kirjan kanteen, etsin kirjasta kannen tekijän nimeä ja mietin, tarttuisiko kirja mukaani kirjastosta kannen perusteella. Tästä kirjasta en löytänyt kannen tekijän nimeä, eikä kansi puhutellut minua. Mietin, onko erityisesti dekkarigenrelle vaikea tehdä lukijan mielenkiintoa herättäviä kansia. - Tässä tapauksessa onneksi tartuin kirjaan! - Loppuun vielä Joensuu-kuva.





 

7 kommenttia:

  1. Luin tämän silloin kun se ilmestyi. Pidin paljon, Joensuun maisemat tunnistaa vaikka niitä ei erityisesti mainittukaan. Uudempaa ei vielä ole käteeni osunut, pitänee varata kirjastosta.

    Pielisjoen maisemat ovat niin hienoja kuvissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tämä on tuttu kirja sinullekin. Lainaa vaan se toinenkin, hyvä on sekin, vaikka ehkä enemmän tykkäsin tästä ensimmäisestä.

      Poista
  2. Tuo Joensuu-kuva on kaunis. Tämän tulen varmaan joskus vielä lukemaan, kiitos sinun. Muistelen nähneeni tämän tyttären kirjahyllyssä. Hyvää maanantai-iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti. Luen mielelläni kaunokirjojen välissä silloin tällöin dekkareita. Tämä kirja sopi erittäin hyvin siihen tarpeeseen. Mukavaa keskiviikkoiltaa!

      Poista
  3. Uusi tuttavuus, joten täytyypä laittaa lukulistalle. Kiitos vinkistä!

    Dekkareiden kannet ovat usein mitäänsanomattomia ja harvoin antavat viitteitä kirjan sisällöstä. Monta teosta julkaisseen kirjailijan kaikissa dekkareidessa saattaa olla vain hyvin vähän toisistaan poikkeavat kannet, joten kannen perusteella ei voi muistaa, onko ko. kirjan jo lukenut.

    Minäkin tykkään tutkia kirjan olemusta ja kansissa olevia tietoja ennen lukemisen aloittamista. Kirja on kokonaisuus, jossa sisältö on yksi osa - merkittävin tietenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, kirja on kokonaisuus jossa yksi tärkeä osa on kirjan kansi. Luonnollisesti sisältö merkkaa eniten, mutta kansi saattaa vaikuttaa siihen, tarttuuko kirjaan.

      Poista
  4. Varasin tämän kirjastosta vinkkisi perusteella. Kansi herättää huomion ja takakannen tekstin perusteella sitten monesti lainaan kirjan. Varsinkin jos kirjailija ei ole "tuttu" entuudestaan. Mielenkiinnosta kyllä luen paikallisen kirjoittajan kirjoja.

    VastaaPoista