Cecelia Ahern: Muistojen kerääjä - Marmorikuulia Irlannista

Cecelia Ahern: Muistojen kerääjä. 2017. Gummerus. Englanninkielinen alkuteos The Marble Collector. Suomentanut Terhi Leskinen. 366 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan päähenkilöitä, minä-kertojia, ovat Sabrina, uimahallin hengenpelastaja ja kolmen lapsen äiti sekä Sabrinan isä Fergus, joka on 59-vuotiaana menettänyt muistinsa aivoinfarktin seurauksena ja on nyt hoitokodissa. Selvitellessään isänsä tavaroita Sabrina löytää isän marmorikuulat. Eikä kysymys olekaan parista - kolmesta marmorikuulasta, vaan ihan todellisesta kokoelmasta, jolla on myös rahallista arvoa. Kokoelmassa on köyhän pojan savikuulia sekä arvokkaampia agaatti- ja posliinikuulia, lasikuulia ja teräskuulia. Kokoelma on vaikuttavan suuri, mutta kuitenkin sieltä puuttuvat kaikkein arvokkaimmat kuulat. 

Tästä alkaa puuttuvien marmorikuulien etsintä, joka paikka paikoin saa jopa dekkarimaisia piirteitä. Yhden päivän aikana voi tapahtua todella paljon, siinä ajassa voi selvitä yhden ihmisen menneisyys, tässä tapauksessa siis isän salattu elämä. Marmorikuulat ovat kuuluneet isän menneisyyteen aina ja ikuisesti. Kirja vie lukijan - ainakin minut - aivan uuteen marmorikuulien maailmaan, vaikkakin kyllä muistan, että marmorikuulat ovat olleet osa minunkin lapsuuttani. 

Isän salattu elämä alkaa aueta Sabrinalle hänen tavattuaan useita hänelle ennestään tuntemattomia isänsä ystäviä. Tytär-isäsuhteen lisäksi kirjassa käsitellään myös Sabrinan ja Aidanin avioliittoa.

Fergusin minä-osuuksissa palataan Fergusin lapsuuteen. Marmorikuulat ovat kuuluneet Fergusin ja hänen veljiensä elämään jo lapsuudesta lähtien.

Meitä oli seitsemän, ja äiti, joka oli ankara nainen, otti käyttöön kirosanapurkin marmorikuulia varten. Joka kerta kun joku meistä kirosi, syyllinen joutui panemaan marmorikuulan lasipurkkiin, mikä oli meidän talossamme pahin mahdollinen rangaistus. Me olimme kaikki hulluina marmorikuuliin. (s. 200) 

Äiti oli kiireinen ja kireä suuren lapsilauman keskellä. Viinaan mieltyneestä Mattie-miehestä ei juuri ollut apua. 

Äiti on sanonut, että messut ovat ainoita hetkiä, jolloin hän saa olla rauhassa ja me kaikki pidämme turpamme tukossa. Jopa Mattie tulee kirkkoon, vaikka hän haiseekin viinalta edellisillan ryyppäämisen takia ja kiemurtelee penkissä aivan kuin olisi edelleen juovuksissa. (s. 78) 

Kirjan henkilöistä minua viehätti eniten Hamish, Fergusin ilkikurinen mutta rakas veli. Kirjailija on kuvannut taitavasti Hamishin ja Fergusin suhdetta. Hamishin ja Fergusin kohtalot kietoutuvat tiiviisti yhteen - se on ymmärrettävää, ovathan he veriveljiä. 

Ahern on irlantilainen kirjailija, ja Muistojen kerääjä on hänen 12. suomennettu kirja. Ahern kirjoittaa viihdyttäviä kirjoja hyvällä tyylitajulla. Olin lukenut hänen kirjoistaan ainoastaan P.S. Rakastan sinua, josta pidin todella paljon. Tämä kirja ei pääse samalle tasolle, vaikka mielelläni luin tätäkin. Olisin halunnut, että Sabrina olisi tullut minulle läheiseksi henkilöksi, mutta näin ei tapahtunut. Olisin kaivannut kirjaan kuvauksia kauniista Irlannista. Kirjasta kyllä tunnistaa, että olemme Irlannissa. Mustien hirsien väliin on pingotettu Kilkennyn lippuja, ja ulkopuolella seisovalla liitutaululla mainostetaan päivän annoksia - juureskeittoa ja tummaa Guinness-leipää sekä Dublininlahden katkarapuja. (s. 218)

Kaunista viikonloppua!