Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu

Maria Àngels Anglada; Auschwitzin viulu. Bazar. 2018. Katalaaninkielinen alkuteos El violi d´Auschwitz. Suomennos ja esipuhe Satu Ekman. 142 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Luin viime syksynä Konarin Elävien kirjan ja Posnerin & Waren Mengele-kirjan sekä Boydin Poika raidallisessa pyjamassa, jotka kaikki käsittelevät Auschwitzin keskitysleirin raakuuksia.  Auschwitz-teema jatkui luontevasti, kun sain luettavaksi Angladan Auschwitzin viulun.  Kaikissa näissä kirjoissa aiheena on Auschwitz, mutta kirjat avaavat erilaisen näkökulman keskitysleirin tapahtumiin. 

Reginan muistiinpanot annettiin katalonialaiselle Maria Àngels Angladalle (1930-1999). Angladalla oli jo entuudestaan vakiintunut asema 1900-luvun Katalonian kirjallisuudessa. Kirjailija paneutuikin intensiivisesti Reginan muistiinpanoihin ja kirja, joka palkittiin sen vuoden parhaana katalaaninkielisenä romaanina, ilmestyi vuonna 1994.  Suomalainen painos ilmestyi tänä vuonna Satu Ekmanin suomentamana. Lisäksi Ekman on kirjoittanut kirjaan esipuheen. Esipuheesta käy ilmi, että kääntäjällä on ollut upea mahdollisuus tutustua kirjailijan kotiseutuun ja yliopistoon sekä tavata kirjailijan tytärtä.

Auschwitz (kuvakaappaus)

Kirjan päähenkilö on viulunrakentaja ja taidepuuseppä Daniel, joka keskitysleirille tullessaan ilmoitti ammatikseen puuseppä. Se pelastikin Danielin; hän pääsi tekemään pullotelineitä viinikellariin Sturmbannfûhrer, komendantti Sauckelin talossa. Uuden erikoistehtävän Daniel sai myös itseltään komendantilta : ensin viulun korjaamisen ja sitten viulun rakentamisen. Uuden viulun tuli olla erinomainen eli "Stradivariuksen veroinen viulu" (s. 82). Erikoistehtävän myötä Daniel sai työskennellä aamupäivät verstaalla viulua rakentaen. Iltapäivät hän työskenteli Farbenindustrie AG:n tehtaalla. 

Kun viulu oli valmis, trio soitti komendantille ja hänen vierailleen. Kun säestys päättyi, viulisti soitti yksin "ja hän soittikin pehmeästi ja täyteläisesti." (s. 121) "Hän oli soittanut koko sielustaan ja Danielin hengen edestä". (s. 22). Siitä asti Daniel toivoi, ettei viulu jäisi ikuiseksi ajoiksi komendantin haltuun. Ja eihän se jäänytkään; lukija kuulee viulun kauniin soiton kirjaa lukiessaan. 

Auschwitz (kuvakaappaus)

Anglada on kirjoittanut koskettavan kuvauksen viulun rakentamisesta. Lukija seuraa mielenkiinnolla viulun rakentamisen eri vaiheita sekä luonnollisesti Danielin tunteiden skaalaa rakentamisen eri vaihessa. Ympäristö on raaka, raadollinen ja epäinhimillinen. Keskitysleirin raakuudet tulevat tässäkin kirjassa kuvatuiksi realistisesti; on väkivaltaa, arestia, ruoskimista, pakkotyötä, kaasukammiota, ruoan puutetta ja jatkuvaa pelkoa. "Hän oli puristanut penkkiä ja huutanut kovaan ääneen lukusanoja yhdestä kahteenkymmeneenviiteen, jotta pysyisi tuskissaankin laskuissa eikä piiskaamista aloitettaisi alusta, niin kuin leirissä usein hyvin vuoksi tehtiin." (s 36) Uskottavuutta keskitysleirin raakuuksille antavat lukujen alkuun liitetyt asiakirjojen otteet Reimund Schnabelin teoksesta Macht ohne Moral - Eine Dokumentation ûber SS. 
  
SS:N KANNATTAVUUSLASKELMA KESKITYSLEIRIVANKIEN KÄYTÖSTÄ
Kannattavuuslaskelma
Saatu käyttökorvaus päivässä keskimäärin RM 6,- (Reichsmark = valtionmarkka)
Miinus ravinto RM -,60
Keskimääräinen elinaika 9 kuukautta=270 x RM 5,30 = RM 1431,-
Vaatetuskulut RM -,10. (s. 34)

Auschwitz (kuvakaappaus)

Sillä, ovatko kirjan tapahtumat faktaa vai fiktiota, ei liene merkitystä. On helppo uskoa, että tällaista on hyvinkin saattanut tapahtua. Kirjan Natsi-Saksan henkilöhahmot ovat todellisia. Komendantti Fritz Sauckel oli Natsi-Saksan työvoimapäällikkö, joka hirtettiin Nûrnbergin oikeudenkäynnissä, kun taas ihmiskokeita tehnyt tohtori Rascher teloitettiin ampumalla. Kirjan leiri Dreiflûsselager on todennäköisesti ollut yksi Auschwitzin lukuisista alaleireistä. 

Fritz Sauckel Nûrnbergin oikeudenkäynnissä

Pidin kirjasta, pidin kirjoittajan niukasta kirjoittamistyylistä, pidin tunnelmasta. Arvostan pienoisromaanien kirjoittajia. Kirjoittajilla on vahva luottamus omaan tarinaansa ja omaan kieleensä.

Kirja palautti mieleen vuosien takaisen museokäyntini Auschwitzin keskitysleirille. Se käynti ei unohdu koskaan.

Maria Àngels Anglada