lauantai 6. tammikuuta 2018

Harmony Sisters Joensuun kaupunginteatterissa




Joensuun kaupunginteatterin syksyn ohjelmavalinta Harmony Sisters ihmetytti aluksi, mutta miksipäs ei. Nyt ovat viimeiset esitykset meneillään ja niipä lähdin teatteriin ajatellen, että ainakin musiikkia on tiedossa. Ja musiikkia olikin näytelmässä yllin kyllin, yleisö kuuli peräti 23 laulukappaletta. Lauluja ei ollut liikaa, koska niin miellyttävää kuultavaa Harmony Sistersien laulaminen oli. Ansiokkaalle näyttelijätyölle kaikki kiitos.

Näytelmä alkaa vauhdikkaasti ja kiinnostavasti. Ensimmäisellä puoliajalla katsoja tutustuu Valtosten sisarusten Veran, Mairen ja Raijan lapsuuteen ja nuoruuteen. Natsi-Saksassakin ennätetään  vierailla. Tyttöjen äiti on pelastusarmeijalainen ja siitä aatteesta syntyykin useita lauluja, joista ehdottomasti vetovoimaisin on Teemme matkaa taivaan pikajunassa. Pelastusarmeijan lauluista siirrytään varsinaisiin esiintymisiin, joista ensimmäinen on Kotkan Ryssänpuistossa v. 1934. Sitten tulee talvisota ja sitten tulee jatkosota, jolloin tytöt esiintyvät kotirintamalla ja sittemmin Natsi-Saksassa. Miksi Harmony Sisters meni Natsi-Saksaan esiintymään, jää hieman epäselväksi. Halusivatko he esiintymiskokemusta, oliko kyse rahan hankkimisesta vai pakottiko joku taho heidät tähän? Ensimmäinen puoliaika, joka oli ollut intensiivinen ja kiinnostava, päättyy hieman epäselviin ja kesken jääneiksi Natsi-Saksa -kohtauksiksi.



Toisella puoliajalla tulee tunne, että ollaanko tässä nyt samassa näytelmässä. Ote hiipuu ja näytelmän tempo muuttuu hitaaksi ja laahavaksi. Tyttöjen ura, joka oli ollut pelkästään nousujohteinen ennen sota-aikaa, loppuu johtuen paljolti esiintymisistä Natsi-Saksassa. Harmony Sistersit ohittaa sodan jälkeen Metro-tytöt Kiteeltä. Näytelmässä tytöistä keskiössä on Maire ja toisella puoliajalla seurataankin paljolti Mairen elämää: epäonnistunutta avioliittoa, lapsen menetystä, keuhkotautiparantolaa. Tulee tunne, että näytelmään on haettu Mairen kautta inhimillisiä piirteitä. Mietin, olisiko tämä osuus voitu jättää vähäisemmäksi ja kuulla vaikka lisää lauluja sen sijaan.

Näytelmästä jää kaiken kaikkiaan hyvä tunne. On hienoa huomata, miten hyvää näyttelijätyötä Joensuun kaupunginteatterissa tehdään. Samoin teatterista löytyy tänä päivänä laulutaitoisia näyttelijöitä. Näytelmän laulut herkistävät varsinkin vanhemmat katsojat, joille nämä laulut ovat hyvin tuttuja, esimerkiksi Karjalan kunnailla, Josef, Josef, Kodin kynttilät ja Jeepers Creepers. Sen sijaan toisen puoliajan alussa humoristiseksi tarkoitettu Mikkihiiri ja susihukka jää irralliseksi ja tuntuu enemmänkin yleisön kosiskelulla. 

Näytelmän miinukset menevät näytelmän pituudelle (2t 45 min) sekä toisen puoliajan hienoiselle hyytymiselle.Tuntuu, että tiivistämisen varaa olisi kyllä ollut.  

Näytelmän on käsikirjoittanut Elina Snicker ja ohjannut Aino Kivi. Valtosen sisarten rooleissa näyttelevät Maria Sarkkinen (Maire), Mirva Kuivalainen (Vera) ja Suvi-Maaria Virta (Raija). Anna Ojanne tyttöjen äitinä tekee erinomaisen roolin äitinä sekä näytelmän kertojana. Myös muut näyttelijät ansaitsevat kiitokset. Samoin kiitokset menevät musiikille (Petri Tiainen) sekä puvustukselle (Katri Tuukkanen). 

Jos Harmony Sisters kiinnostaa, kannattaa kiirehtiä; vain muutama näytös on jäljellä.

4 kommenttia:

  1. Oli mukava lukea, että tällaisiakin näytelmiä tehdään. Samalla harnittelen pitkää matkaa Joensuuhun. Hyvää loppiaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa loppiaisen jatkoa myös sinulle Kirsti.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kyllä, oli todella katsomisen arvoinen.

      Poista