Arvostelukappale kustantajalta
Tahtoisin että minulla olisi Italiaan terve ja kriittinen suhde kuin maihin ja kulttuureihin yleensä. Mutta ei minulla ole. Olen rakastunut liikaa ja saanut liikaa. – Kirjailija Harry Salmenniemi (s. 101)
Kun sain käsiini Minun Italiani -kirjan, olin vakuuttanut siitä, että kirja, jonka aiheena on Italia ja jossa on niin kauniit kannet ja joka on formaatiltaan niin käteen sopiva, ei voi olla lukijalle pettymys. Ensituntuma oli oikea; kirja on nautittavaa luettavaa ja kaunista katseltavaa.
Minun Italiani -kirjassa suomalaiset kertovat rakkaudestaan tähän maahan, joka on pinta-alaltaan Suomen suuruinen, mutta asukasluvultaan huomattavasti suurempi (67 miljoonaa). Italiaan ihastuneita suomalaisia on kirjaan valittu 16 eri alojen edustajaa. Haastateltu joukko koostuu kirjailijoista, kuvataiteilijoista, muotoilijoista, taiteilijoista, muusikoista, toimittajista, jalkapalloilijoista, kääntäjistä ja onpa joukossa myös opiskelija. Italiasta on tullut suomalaisten keskuudessa suosittu lomakohde. Olisinkin kaivannut kirjaan myös ihan tavallisten turistien näkemyksiä.
Italialaisten mottonasaattaisi olla: Elämästä pitää nauttia. Ja sitä italialaiset tekevätkin kaikilla aisteillaan. Tärkeitä nautin non lähteitä ja ehtymättömiä keskustelunaiheita ovat ruoka, sen valmistus ja sen tarjoilu sekä myös viini. Italialaisilla on luonnollinen ja välitön suhtautuminen hyvään ruokaan. Hyvään ruokaan liittyvät ravintolat. Ravintoloihin tullaan luonnollisesti syömään, mutta keskustelun osuus, puheen porina ja seurustelu ovat ihan yhtä tärkeitä. Voi sanoa taiteilija Leena Lehdon sanoin, että Italiassa pulppuaa puhe. Sanasorina on rytmikästä ja leikkisää, ja älyn kulku on nopeaa, italialaiset ovat loistavia puhujia. (s. 194) Myös kahvilla on erityinen sija italialaisessa ruokakulttuurissa. Leena Lehto jatkaa, että kahvi on rusettinauha, joka hellästi sitoo ihmiset hetkeksi yhteen pieniksi paketiksi. (s. 192).
Tapio Wirkkalan Maaria-tytär kuvaa perheen vuodenaikarytmiä: Usein isä järjesti työnsä niin, että olimme loppukevään Venetsiassa ja menimme sieltä melkein suoraan Lappiin kolmeksi kuukaudeksi. Venetsia ja Lappi voivat olla ehkä vastakohtia keskenään, mutta molemmilla on myös täysin omanlaisensa valo ja vesireittien verkosto, ja nyt vanhempana olen havahtunut huomaamaan, että pitkillä tummilla veneillä liikutaan molemmissa paikoissa. (s. 106)
Kirjassa nousevat esille italialaisista kaupungeista erityisesti Milano, Venetsia ja Rooma. Milano kuvataan Italian liike-elämän keskukseksi, kansainväliseksi ja moderniksi kaupungiksi, joka on täynnä vastakohtia. Ostoskadut ja roomalaiset pylväiköt sekä viehättävät piazzat vuorottelevat sulassa sopusoinnussa. Milano on nykyisin myös suosittu turistien keskuudessa. Kirjailija Vera Valan kanssa matkaamme Milanoon, jonne sijoittuu hänen dekkarinsa Arianna de Bellis. Vera Vala toteaakin: Roomalaiset muistuttavat mielellään, kuinka kaikki tiet vievät ikuiseen kaupunkiin. He tosin jättävät mainitsematta, että useimmat niistä
kulkevat Milanon kautta. (s. 81).
kulkevat Milanon kautta. (s. 81).
Monzan katedraali |
Kääntäjä
Taru Nyström on asunut Napolissa 30 vuotta. Hän on kääntynyt mmElena Ferranten
Hylkäämisen päivät. Nyström toteaa: Uskon että kääntäminen on
luontevaa ja lopputulos on hyvä kun tuntee perusteellisesti kyseisen maan
kulttuurin. (s. 182) Nyströmilta lukija saa kirjallisia vinkkejä
Napoliin.
Kirjaa
lukee suurella mielenkiinnolla. Niin erilaisia ja persoonallisia haastattelut
ovat, yhteistä niille on se yksi asia: rakkaus Italiaan. Kirjan mielenkiintoa
lisäävät Tomi Kontion upeat valokuvat, jotka jo sinällään kuvaavat Italian
kauneutta. Yhtä asiaa jäin kaipaamaan: Italian karttaa, josta olisi
nähnyt, missä päin Italiaa milloinkin liikutaan.
Italialaiset
ovat esteetikkoja vertaansa vailla. He ovat sitä sydämestään lähtien. – Näiden
ihmisten lämpö, heidän kontaktinsa ja kosketuksensa vetoavat yhä uudelleen. Ne
olivat suuria lähtökohtia sille, miksi tänne tulin. Muotoilija Kristiina Lassus (s. 77)
Luin ja bloggasin tästä juuri. Hurmaava!
VastaaPoista