Coco Mellors: Blue Sisters

 

Coco Mellors: Blue Sisters. Gummerus. 2026. Englanninkielinen alkuteos Blue Sisters. Suomentanut Cristina Sandu. 348 sivua.

Blue Sisters on  romaani neljästä  sisaruksesta, jotka ovat lapsuudesta alkaen olleet poikkeuksellisia ja hyvin erilaisia. Vanhin siskoista Avery on menestynyt asianajaja, joka on rakentanut näennäisesti täydellisen elämän vaimonsa Chitin kanssa. He asuvat Lontoon Hampsteadissa. "Averysta oli ihanaa sanoa, että hän asui Hampsteadissa, hän nimittäin piti vaikutelmasta, jonka lause hänestä oitis antoi - hän oli tasapainoinen, vauras ja hänellä oli hyvä maku." Toinen siskoista Bonnie on mestarinyrkkeilijä Los Angelesissa ja kolmas siskoista Lucky tekee mallin töitä Pariisissa. Neljäs siskoista Nicky on kuollut. 

Bluen perhe oli asunut New Yorkissa kahden makuuhuoneen asunnossa, joka oli ehdottomasti ollut liian pieni kuudelle henkilölle. Perheen isästä tuli vuosien mittaan raivoisa alkoholisti, kun taas äiti ei koskaan sopeutunut äidin rooliin. Tämän seurauksena Avery, vanhimpana tyttärenä, otti äidin roolin sisaruksilleen. Muitten sisarusten lähdettyä kotoa Nicky jäi asumaan perheen New Yorkin asuntoon. 

Kaikille sisaruksille rakas Nicky oli kuollut 27-vuotiaana. Nicky oli hyvin hillitty, hyvin käyttäytyvä nuori nainen, joka rakasti työtään opettajana. Nicky suhtautui kielteisesti kaikkiin päihteisiin, mutta joutui pahaan lääkekierteeseen sairauden takia. "Hän kärsi kroonisesta kivusta. Sairaudesta nimeltä endometrioosi."  Parannuskeinoksi hänelle suositeltiin kohdun poistoa, mutta siihen hän ei suostunut, koska hän oli varma, että haluaa lapsia. Nicky kuoli yliannostukseen. Kaikki sisarukset ikävöivät Nickyä. Lucky purkautuu: "Etkö sinä tajua, että minä ikävöin häntä vittu jokaisen päivän jokaisena sekuntina?" "Minulla on häntä ikävä, kauhea ikävä", Avery aloitti. "Ja olen odottanut ikävän loppuvan, koska kaikki muutkin tunteet, miten hyvänsä voimakkaat tai hankalat, ovat aina loppuneet - mutta tämä ei ota loppuakseen. Ikävä vain jatkuu ja jatkuu."

Kun oli kulunut vuosi Nickyn kuolemasta, äiti ilmoitti, että haluaa myydä New Yorkin asunnon. Tähän lapsuuden kotiin Avery, Bonnie ja Lucky kokoontuvat perkaamaan menneisyyttä ja miettimään tulevaisuutta. On sisaruksellista yhdessäoloa, on naurua, on silkkaa onnen tunnetta, on myös riitoja, mutta ennen kaikkea on hyvin paljon surua Nickyn kuolemasta. Muistot vievät sisarukset tyttöjen lapsuuteen ja nuoruuteen sekä kaikkeen siihen, mitä Nicky oli. 

Kun luin kirjan takakannen ja katsoin Gill Buttonin upeaa maalausta To the Lighthouse kirjan kannessa, olin varma, että tulisin pitämään tästä teoksesta. Ja olin aivan oikeassa: kirja on ehdottomasti tämän vuoden parhaimmistoa.

Blue Sisters on kauniisti kirjoitettu teos sisaruudesta, surusta ja päihderiippuvuudesta. Tiedän, että se tulee jäämään mieleeni pitkäksi ajaksi. Koko romaani ja jokaisen sisaruksen toiminta kietoutuu perheen Nicky-sisaren kuoleman ympärille. Teema tekee kirjasta sisällöltään raskaan, mutta runsas ja napakka dialogi keventää tekstiä taitavasti. Kirjan ehdoton vahvuus on hienosti ja monivivahteisesti rakennetuissa sisarhahmoissa. Tuli tunne, että olisi ollut hienoa tavata ja ystävystyä Nickin kanssa. 

Jos pidit Ann Napolitanon teoksesta Kaunokaisia (WSOY 2024), pidät varmasti tästäkin kirjasta.