Nils Vik herää sateisena marraskuun päivänä tietäen, että tämä on hänen viimeinen päivänsä maan päällä. Normaaliin tapaan hän keittää kahvia, syö aamiaista, ajaa partansa, tiskaa ja siivoaa taloa, jossa hän on asunut lapsena ja myöhemmin oman perheensä kanssa. Vähän seitsemän jälkeen hän on valmis. Sitten hän kävelee tavalliseen tapaan veneelleen. Suureksi ilokseen Nils tapaa rannassa Lunan, koiransa joka on ollut kuolleena yli kaksikymmentä vuotta.
Nils Vik tekee koiransa kanssa viimeisen matkan veneellä, jolla hän on ajanut vuonon yli koko elämänsä ajan, aina neljätoistavuotiaasta alkaen. Hiljaa ja melankolisesti he ajavat vuonomaiseman halki. Maisemat ovat kauniita, on vuonoja, saaria ja upeaa ulkosaaristoa. Lukija pystyy aistimaan luonnon kauneuden ja hiljaisuuden.
"Tänä viimeisenä päivänä hän vetää langan ajan läpi, seuraa aikaa taaksepäin, katsoo minne se hänet vie. Hän kulkee vakioreitin, tai vakioreitit, vihoviimeistä kertaa." Nilsin työpaikka on ollut vene ja vuono. Hän on kuljettanut tavaroita, eläimiä ja ihmisiä. Nyt Nils ja Luna matkaavat ajassa taaksepäin ja kohtaavat ihmisiä, jotka ovat olleet Nilsille tärkeitä. "Heille Nilsin vene oli pieni osa elämää, lyhyt tauko arjesta. Hänelle vene oli paljon enemmän, tämä vene, josta tuli elämäntapa. Täällä hallitsi vene, se hurisi, lauloi ja keinui, vene oli satelliitti, vuonoa kiertävä kuu."
Yksi kerrallaan Nilsin entiset, henkiin herätetyt matkustajat nousevat kyytiin saattamaan Nilsiä viimeiselle matkalle. Mukaan tulevat mm. auto-onnettomuudessa kuollut kitaristipoika Jon Anderson, opettaja Ingrid Alstadsaeter, joka oli muuttanut vuonolle rakastamansa Kari Agan vuoksi, mutta Kari Aga valitsi toisenlaisen elämän, Jens Hauge, joka etsi vaimoa lehti-ilmoituksella ja meni joka lauantai kahvilaan tapaamaan morsianehdokkaita sekä valokuvaaja Robert Soth, joka rakastui Nilsin vaimoon. On myös Nilsin veli Ivar, mutta kaikkein rakkain on aivoinfarktiin kuollut vaimo Martta, jota Nils lämmöllä ja rakkaudella muistaa.
Ihastuttava kirja. Lohdullinen kirja jäähyväisistä ja jälleennäkemisistä. Hieno äänikirjana, mutta varmasti parempi printtikirjana, jolloin voi lukea kauniita luontokuvauksia uudelleen ja lukea uudelleen vaikka koko kirjan. Tämä kirja kyllä kestää uudemmankin lukukerran. Toivon, että lukijat löytävät tämän upean teoksen.
Nils Vik tekee koiransa kanssa viimeisen matkan veneellä, jolla hän on ajanut vuonon yli koko elämänsä ajan, aina neljätoistavuotiaasta alkaen. Hiljaa ja melankolisesti he ajavat vuonomaiseman halki. Maisemat ovat kauniita, on vuonoja, saaria ja upeaa ulkosaaristoa. Lukija pystyy aistimaan luonnon kauneuden ja hiljaisuuden.
"Tänä viimeisenä päivänä hän vetää langan ajan läpi, seuraa aikaa taaksepäin, katsoo minne se hänet vie. Hän kulkee vakioreitin, tai vakioreitit, vihoviimeistä kertaa." Nilsin työpaikka on ollut vene ja vuono. Hän on kuljettanut tavaroita, eläimiä ja ihmisiä. Nyt Nils ja Luna matkaavat ajassa taaksepäin ja kohtaavat ihmisiä, jotka ovat olleet Nilsille tärkeitä. "Heille Nilsin vene oli pieni osa elämää, lyhyt tauko arjesta. Hänelle vene oli paljon enemmän, tämä vene, josta tuli elämäntapa. Täällä hallitsi vene, se hurisi, lauloi ja keinui, vene oli satelliitti, vuonoa kiertävä kuu."
Yksi kerrallaan Nilsin entiset, henkiin herätetyt matkustajat nousevat kyytiin saattamaan Nilsiä viimeiselle matkalle. Mukaan tulevat mm. auto-onnettomuudessa kuollut kitaristipoika Jon Anderson, opettaja Ingrid Alstadsaeter, joka oli muuttanut vuonolle rakastamansa Kari Agan vuoksi, mutta Kari Aga valitsi toisenlaisen elämän, Jens Hauge, joka etsi vaimoa lehti-ilmoituksella ja meni joka lauantai kahvilaan tapaamaan morsianehdokkaita sekä valokuvaaja Robert Soth, joka rakastui Nilsin vaimoon. On myös Nilsin veli Ivar, mutta kaikkein rakkain on aivoinfarktiin kuollut vaimo Martta, jota Nils lämmöllä ja rakkaudella muistaa.
Ihastuttava kirja. Lohdullinen kirja jäähyväisistä ja jälleennäkemisistä. Hieno äänikirjana, mutta varmasti parempi printtikirjana, jolloin voi lukea kauniita luontokuvauksia uudelleen ja lukea uudelleen vaikka koko kirjan. Tämä kirja kyllä kestää uudemmankin lukukerran. Toivon, että lukijat löytävät tämän upean teoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti