Matt Haig: Mahdoton elämä

Matt Haig: Mahdoton elämä. Aula & Co. 2025. Englanninkielinen alkuteos The Life Impossible. Suomentanut Sarianna Silvonen. Kansi Jim Tierney. Esilehdet Neil Gower. 416 sivua.

En ollut tutustunut lainkaan Matt Haigin tuotantoon, mutta koska olin kuullut paljon kehuja hänen teoksistaan Keskiyön kirjasto ja Syitä pysytellä hengissä, halusin lukea hänen tuoreimman kirjansa Mahdoton elämä.

Grace Winters on eläköitynyt 72-vuotias matematiikan opettaja. Hän asuu yksin, hänen miehensä Karl on kuollut neljä vuotta sitten. Myös hänen poikansa Daniel oli kuollut polkupyöräonnettomuudessa kolmekymmentä vuotta sitten. "Minulla oli ikävä Karlia. Minulla oli ikävä Danielia. Minulla oli ikävä sitä henkilöä, joka olin ollut vuosikymmeniä sitten. Sitä henkilöä, jonka Christina oli tuntenut. Sitä minua, joka ei koskaan rypenyt surussa." Gracen päivät ovat
yksinäisiä, hän ei juuri tapaa ihmisiä. Sitten eräänä päivänä Grace saa kirjeen, joka muuttaa täysin hänen elämänsä. Kirjeessä "sanottiin, että Christina oli kuollut ja testamentannut minulle talonsa Espanjassa, koska olin kauan sitten kohdellut häntä ystävällisesti." Siitä päivästä lähtien Gracen elämä muuttuu dramaattisesti eikä yksinäisyydestä ole enää tietoakaan.

Tämä 72-vuotias vanha rouva todellakin ostaa menolipun Ibizalle. Kohta hän on perillä kauniilla saarella, mutta hänelle annettu talo ei ole minkään mittapuun mukaan kaunis. Päinvastoin, se on hyvin rähjäinen ja huonokuntoinen. Käy ilmi, että Christina oli kuollut merellä, mutta mitään muuta ei tiedetty. Perillä talossa Grace saa luettelon ohjeista, jotka ohjaavat hänet Alberton luo. Grace päättää lähteä, koska hän haluaa selvittää, miten hänen ystävänsä on kuollut. Alberto pyytää Gracea sukellusretkelle. Grace suostuu, vaikka ei ole koskaan sukeltanut.

Toistaiseksi juonessa ei ole mitään erityistä.

Sukellusretkellä Grace joutuu kosketuksiin oudon valon kanssa, joka antaa hänelle poikkeavia voimia. Hän pystyy näkemään kauas tulevaisuuteen ja pystyy lukemaan monien henkilöiden ajatuksia. Mutta ennen kaikkea Gracen tulee vapautua omasta menneisyydestään, jotta hän pystyy tuntemaan onnea. Häntä neuvotaan: "Vapauta itsesi epäilyksistä ja syyllisyydestä. Vapauta itsesi siitä, mitä olet tehnyt. Sinun on oltava yhtä puhdas kuin tuo meri. Olet ollut hyvä ratkaisemaan ongelmia, Grace. Nyt sinun täytyy ennen kaikkea ratkaista itsesi. Olet yhä juuttunut omaan menneisyyteesi."

Juonen edetessä näihin yliluonnollisiin ilmiöihin lisätään vielä taistelu hyvän ja pahan välillä, korruptoituneet poliitikot, taistelu saaren luonnon pelastamiseksi ja uskomaton kasinomatka. Mielestäni tapahtumat olivat melko sekavia. Ymmärrystäni hankaloitti myös se, että en ole koskaan ollut fantasiakirjallisuuden enkä maagisen realismin suuri ihailija. Luin kuitenkin kirjan urhoollisesti loppuun. Onneksi luin, koska oli hienoa tavata onnellinen Grace kirjan lopputapahtumissa.

Hyvää kirjassa oli Haigin kieli. Sujuvaa ja eloisaa kieltä oli ilo lukea. Mukavaa oli, että kirjan päähenkilö on seitsemänkymppinen nainen. On kiva, kun eläkeikäisiäkin kelpuutetaan päähenkilöiksi. Oli kiinnostavaa nähdä, kuinka Gracen persoona kehittyi. Monet vuodet hän oli ollut sulkeutunut, eristäytynyt ja tuntenut syyllisyyttä poikansa kuolemasta. Pidin myös monista sivuhenkilöistä, esimerkiksi Albertosta, Sabinesta ja Martasta, ihania vuohia unohtamatta.

Haigin kirja antaa Ibizan saaresta monipuolisen kuvan. Lukijalle avautuu saaren historia. Saaren luonto on hyvin kaunista, mutta luonnonsuojelullisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta luonto ei tuhoudu.

Jim Tierney on suunnitellut kirjan onnistuneen kannen ja Neil Gower puolestaan kivat esilehdet.