tiistai 29. huhtikuuta 2025

Jodi Taylor: Toinen toistaan surkeampia tapahtumia

Jodi Taylor: Toinen toistaan surkeampia tapahtumia. St Maryn aikakirjat. Sitruuna. 2025. Englanninkielinen alkuteos Just One Damned Thing After Another. The Chronicles of St Mary's. Suomentanut Risto Mikkonen. Kansi: Susanna Appel. 405 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Historia on vain toinen toistaan seuraavia kirottuja sattumuksia." Arnold Toynbee

Madeleine Maxwell, tuttavallisesti vain Max, on valmistunut tohtoriksi Thirskin yliopistosta. Yllättäen Max saa sähköpostin entiseltä opettajaltaan Sibyl De Winteriltä, joka kehottaa Maxia hakemaan työpaikkaa St Maryn historiantutkimuksen laitokselta. "Palkka on surkea ja työolot vielä huonommat, mutta työpaikkana se on suurenmoinen. Siellä työskentelee muutamia todella lahjakkaita ihmisiä." Max innostuu välittömästi. Hänellä on ollut intohimo historiaa kohtaan siitä lähtien, kun hän yhdeksänvuotiaana tutustui Henrik V:teen ja Azincourtin taisteluun. Max hakee paikkaa ja huomaa pian, että kyseessä ei ole ihan tavallinen historiantutkimuksen laitos, eivätkä historioitsijatkaan vaikuta ihan alansa normiedustajilta. 

Maxille selviää, että laitoksen historioitsijat eivät vain tutki menneisyyden merkittäviä tapahtumia, vaan he myös vierailevat niissä. Kyseinen laitos on kehittänyt ainutlaatuisen aikamatkustusmuodon. Historioitsijat voivat matkustaa ajassa taaksepäin tutkimaan menneisyyden mysteereitä. Matka taittuu hyvin varustetuissa kapseleissa. Kapselimatkoilla tutustutaan mm. noin vuoden 1400 Schrewsburyyn, Peterloon verilöylyyn Manchesterissa vuonna 1819 ja pelastetaan Alexandran legendaarisia kirjakääröjä. Merkittävin kapselimatka suuntautuu liitukaudelle. "67 miljoonan vuoden päähän, suurin piirtein. Dinosaurusten keskelle!" Kohteet ovat kiinnostavia, mutta matkustaminen ei ole vaaratonta. Kapselien toiminnassa on vakavia häiriöitä. Tavataan myös vihamielisiä, kilpailevia aikamatkustajien ryhmiä. 

Historioitsijat näkevät aikamatkailun riskit, mutta vastineeksi he saavat kokea monia upeita asioita, joista he ovat vain voineet unelmoida tähän saakka. 

Hieman epäluuloisesti tartuin tähän kirjaan, sillä lempilukemistooni ei kuulu fantasiakirjallisuus eikä myöskään aikamatkailu. Mutta päätin jättää ennakkoluulot sikseen - onneksi. Ihme kumma, tarina otti valtaansa. Kirja ei ole historian oppikirja, vaan ideana on aikamatkustaminen ja Maxin kokemukset. Maxille sattuu paljon onnettomia tapahtumia, joista osa on hänen omaa syytään, mutta eivät toki kaikki. Kirjassa on suuri joukko ihmisiä, joiden kanssa en juuri tullut tutuksi, sen verran dominoiva Max oli. Kirjan henkilöt on kattavasti esitelty kirjan ensilehdillä. Olisi kiva tietää, millaisia aikamatkustamisen ajatuksia kirja on herättänyt lukijoissa. Minne he haluaisivat kapselin heidät kiidättävän? Minulle nousi päällimmäiseksi Thermopylain taistelu 480 eea.

Tarina kerrotaan Maxin vahvalla ja humoristisella äänellä. Huumori on kauttaaltaan nokkelaa ja älykästä. Kaiken kaikkiaan hienoa ja riemukasta brittiviihdettä. 

St Maryn aikakirjat -sarjalla on tuhansia viiden tähden arvioita Amazonissa. Englanninkielisiä kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta ja sarjaa on käännetty yli 10 kielelle. 

4 kommenttia:

  1. Onpa aika hauskan kuuloinen kirja. En minäkään ole oikein varma aiheesta, mutta voisi olla vaihteeksi kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään montaa tällaista kirjaa lukisi peräkkäin, mutta tällä tavalla harvakseltaan tuntuu aika mukavalta vaihtelulta.

      Poista
  2. Hauskan kuuloinen teos. Välillä on kiinnostavaa hypätä pois omalta mukavuusalueelta ja lukea eri genren kirjoja. En kyllä tee sitä usein. Tykkään varsinkin TJ Klunen fantasiakirjoista ja Matt Haigin fantasiasta. Kun luin Harry Pottereita, tiesin heti eka sivulla, että luen kaikki Potterit. Se maailma oli kuin minulle tehty. Nuorempana olin fantasian fani. Nykyisin luen sitä tosi vähän. Ihana huomata, jos vaikka johonkin dekkariin on piilotettu jotain pientä yliluonnollisuutta sivuavaa juttua esim. äidin kuva näkyy peilissä tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Useimminkin pitäisi hypätä pois omalta mukavuusalueelta. Sitten saattaakin todeta, kuten minä tämän kirjan kanssa, että sehän olikin aikamoista viihdettä.

      Poista