Sanna Nyqvist on tietokirjailija ja yleisen kirjallisuustieteen professori Helsingin yliopistossa. Nyqvist on valinnut Rannalla-teokseensa viisi kirjailijaa, jotka ovat kirjoissaan tavalla tai toisella kuvanneet merta ja meren rantoja: Jane Austinin, August Strindbergin, Marcel Proustin, Virginia Woolfin ja Tove Janssonin. Lukijaa odottaa ihastuttava matka Jane Austinin kanssa Englannin etelärannikolle ja August Strindbergin kanssa Tukholman kauniiseen saaristoon. Marcel Proust viihtyy Normandian levollisissa maisemissa ja Virginia Woolfin suosikkirannat löytyvät puolestaan Cornwallista, vaikkakin kirjassa kuvatun Majakka-teoksen tapahtumat sijoittuvat Skotlantiin. Meri ja luonto, erityisesti Klovharun saari, ovat aina olleet voimakkaina läsnä Tove Janssonin elämässä niin maalauksissa kuin myös kirjoissa.
Näiden viiden kirjailijan tekstien kautta avautuu rantojen merkitys, niiden kauneus ja lumo. Kuvaukset yltävät aina 1800-luvun alusta tähän päivään asti. 1800-luvulla rannoille mentiin viihtymään ja parantamaan terveyttä. Tällaisiin huvituksiin työväestöllä ei ollut mahdollisuutta osallistua. Rantakävelyt ja rantakulttuurista nauttiminen yleensäkin oli yläluokan huvia. Rantoihin liittyy oleellisena osana meri. Meren kauneus ja aaltojen rauhoittava ääni ovat kautta aikojen olleet nautinnollisia kokemuksia, mutta toisaalta meri on myös arvaamaton, voimakas ja pelottavakin. Nyqvist nostaa esille kiinnostavan näkökulman. Kun kirjan juoni vie henkilöhahmot meren rannalle, on kirjassa odotettavissa juonenkäänteitä, yleensä jokin positiivinen tapahtuma.
Nyqvist herättää lukijan pohtimaan tapaa, miten luemme kirjojen maisemakuvauksia. Ovatko maisemakuvaukset helppo harppoa tai peräti ohittaa? Nyqvist toivoo, että lukija malttaa pysähtyä, koska maisemakuvauksista avautuu kiinnostavia näkymiä eri ympäristöihin.
Kirjallisuuden ammattilaisena Nyqvist analysoi valitsemiensa kirjailijoiden tekstejä selväsanaisesti, ammattitaitoisesti ja monipuolisesti. Luonnollisesti ne kirjailijat, jotka olivat minulle entuudestaan tuttuja, kiinnostivat minua eniten. Marcel Proust oli kirjailijoista ainoa, jonka teoksia en ole lainkaan lukenut. Nyqvistin analyysit Jane Austinin ja Tove Janssonin meri- ja merenrantakuvauksista viehättivät minua eniten.
Nyqvistin valitsemat kirjailijat muodostavat rantakuvausten jatkumon 1800-luvulta alkaen tähän päivään asti. Ehkäpä voimme odottaa kirjalle jatko-osaa, jossa käsiteltäisiin meren mukanaan tuomia haasteita ja vaaroja saaren asukkaille, kuten vaikkapa Ulla-Lena Lundbergin teoksessa Jää (Schildts & Söderström 2012), Sally Salmisen teoksessa Katrina (Teos 2018) tai Roy Jacobsenin teoksessa Näkymättömät (Sitruuna 2022).
Nyqvistin teos oli yksi Finlandia-ehdokkaista vuonna 2024. Kirja todellakin ansaitsi ehdokkuuden, niin kiehtova ja ammattitaidolla tehty kirja tämä on. Markko Taina on suunnitellut kirjalle tunnelmallisen kannen.
En ole ehtinyt vielä tutustua Finlandia-ehdokkaisiin 2024
VastaaPoistaMinä olen lukenut muutamia kaunoja, mutta tämä on ensimmäinen tietokirjaehdokkaista.
PoistaHieno kansi. Jään ja Katrinan olen lukenutkin, samoin Myrskyluoto-sarjan Ahvenanmaalta. Tykkään meri- ja saarikirjoista. Hyvät maisemakuvaukset ovat aina plussaa kirjoissa.
VastaaPoistaMereen liittyviä kirjoja on niin monenlaisia. Nyqvistin kirjassa tulee yksi näkökulma, mutta merta voisi käsitellä monesta muustakin näkökulmasta.
PoistaRannalla oli mukana Kirsin Book Clubin joulukalenterissa, joka poistui eetteristä Nuutin päivänä, joten minäkin kirjoitin juuri ihan oman blogijutun kirjasta. Minusta kirja oli ihana ja inspiroiva, nautiskelin sen kirjailija kerrallaan. Juuri tällaisista tietokirjoista pidän: mukana on faktaa, tulkintaa ja omia kokemuksia. En ole tietokirjallisuuden Finlandia-voittajaa lukenut, mutta täytyy olla todella kova, että on Sanna Nyqvistin kirjan voittanut!
VastaaPoistaIhan olen samaa mieltä kanssasi Kirsi. Ihastuttava kirja.
PoistaTässä teoksessa erityisesti Austen-osa innosti, koska olin juuri lukenut Arkailevan sydämen. Myös Jansson-osio oli kiinnostava. (Strindbergiä ja Proustia olen lukenut niin vähän, että hävettää eli en koskaan yhtään kirjaa loppuun saakka.) Kirjallisuutta kirjallisuudesta / kirjallisuudentutkimusta tulee luettua ihan liian vähän.
VastaaPoistaTotta, Austen-osio oli todella kiinnostava. Mukana oli muita kirjailijoita enemmän yhteiskunnallisia ilmiöitä.
PoistaTätä lukiessa ihastelin suuresti sitä, miten taidokkaasti kirjoittaja analysoi teoksia! Teos myös herätti kiinnostusta lukea klassikoita enemmän: olisi hienoa lukea tätä uudelleen limittäin analysoitujen kirjojen kanssa.
VastaaPoistaHyvä idea lukea limittäin tätä kirjaa ja analysoituja kirjoja.
PoistaTämä kiehtoo aiheensa ja käsiteltävien kirjailijoiden vuoksi. Jotenkin miellän tämän mielessäni kesäkirjaksi, joten ehkä tämän voisi lukea lomalla.
VastaaPoistaSuurin osa analysoitujen kirjojen teksteistä sijoittuu kesäaikaan, vaikkakin olisi ollut kiinnostavaa lukea myös talvisen meren haasteista.
PoistaTämän kirjan haluan lukea.
Poista