Claire Keeganin Nämä pienet asiat lukupiirikirjana

 

Claire Keegan: Nämä pienet asiat. Tammi. 2023. Englanninkielinen alkuteos Small Things Like These. Kääntäjä: Kristiina Rikman. 124 sivua.

Naisten Pankin lukupiirimme Päi avara mailma kokoontui syyskuun tapaamiseen yhdentoista naistenpankkilaisen voimin vaihtamaan ajatuksia Claire Keeganin romaanista Nämä pienet asiat.

Keeganin kirjan tapahtumat sijoittuvat Irlantiin New Rossin kaupunkiin kaakkois-Irlannissa vuonna 1985. Joulu lähestyy. Bill Furlong on hiili- ja puutavarakauppias, joka tunnetaan leppoisana ja hyväntahtoisena miehenä. Kaikki tuntevat hänet ja hän tuntee kaikki. Bill on ahkera työssään, ja hänen täytyykin olla, jotta saa elannon isolle perheelleen, vaimolleen Eileenille ja viidelle tyttärelleen. Leipä ei ole leveää, mutta toimeen tullaan ja tyttärille saadaan hankituksi heidän toiveittensa mukaisia joululahjoja.

Kirjan rakenne on toimiva. Ensin kirjailija kuvaa pikkukaupungin elämää ja kaupunkilaisten valmistautumista jouluun. Sitten avataan pikku hiljaa kylän salaisuuksia sekä myös Billin lapsuutta ja nuoruutta. Bill tuntee ja tietää, että asiat hänen elämässään ovat hyvällä tolalla, mutta kuitenkin jonkinlainen levottomuus on saanut Billistä otteen. Hän tuntee itsensä yksinäiseksi, ystäviä ei juuri ole eikä vaimoonkaan saa keskusteluyhteyttä. Oma menneisyys, äidin aikainen kuolema ja isätön lapsuus mietityttävät Billiä.

Kun Bill vie eräänä päivänä hiiliä paikalliseen Hyvän Paimenen nunnaluostariin, hän löytää kylmissään palelevan nuoren tytön teljettynä hiilivarastoon. Bill tietää, että "Koulukodista ei paljoa tiedetty, mutta pesulalla oli hyvä maine: ravintolat ja hotellit, parantola ja sairaala ja kaikki papit ja varakkaammat taloudet lähettivät pyykkinsä sinne." Mutta olipa kyse mistä tahansa, kaikki kaupunkilaiset ovat hiljaa, tietää Bill. Kotona Eileen käskee Billiä unohtamaan koko tytön ja luostarin asiat. "Jos elämässä haluaa menestyä, täytyy osata sulkea silmänsä tietyiltä asioilta", toteaa Eileen. Hän jatkaa vielä: "Kaipa sinä osaat pitää omana tietonasi, mitä siellä tapahtui?"

Tytön kohtalo ei jätä Billiä rauhaan. Hän ottaa riskin ja haluaa auttaa, aivan kuten rouva Wilson oli auttanut Billiä lapsena. Bill pohtii: "Mitä hyötyä kaikesta oli? Jos asiat eivät muutu milloinkaan tai niistä ei kehkeydy jotain uutta - mitä mieltä elämässä on?"

Miten paljon painavaa asiaa kirjailija onkaan saanut mahtumaan 124 sivuun. Totesimme, että kirjassa ei ollut mitään liikaa tai liian vähän, tai "hiukka enemmänki olis kestäny", kuten eräs lukijamme totesi. Kieli on hiottua, jokainen sana on harkittu. Kirjailija luottaa lukijaan, monia asioita aloitetaan, mutta loppu jää lukijalle. Samoin on kirjan lopun kanssa. Mitä Bill tekee, jätetään avoimeksi. Mutta ehkä se lopputulos ei olekaan se keskeinen pointti, vaan keskeistä on se, että Bill tekee päätöksen tytön auttamisesta. 

Irlantilaisuus tulee kirjassa esille monin tavoin, jouluvalmisteluissa ja arkielämässä. Oli mukava kuunnella, kun eräs Englannissa paljon aikaa viettänyt lukijamme kertoi yksityiskohtaisesti leivonnaisten ja erityisesti joulukakun valmistuksesta. Moni muukin asia oli hänelle kirjasta tuttua, mm. kuumavesipullot.

Totesimme, että kirjailija on osannut valita kirjalleen oivallisen nimen. Nämä pienet asiat ovat vain pieniä arkea kannattelevia asioita, mutta niin tärkeitä. Billillekin oli tärkeää, että oli jotakin odotettavaa, vaikka vain niitä pieniä asioita. Ja miten monta pientä asiaa olisi voinut mennä toisin Billin ja hänen äitinsä kohdalla. Keskustelumme vei luonnollisesti myös Magdalene-pesuloihin, irlantilaisiin katolisen kirkon ja valtion ylläpitämiin orjatyöpajoihin. Orjatyöpajojen toiminta alkoi vuonna 1922 ja viimeinen pesula suljettiin vuonna 1996. Tuntuu uskomattomalta, miten tyttöjä ja naisia pystyttiin ja saatiin kohdella niin vihamielisesti ja kostonhimoisesti vielä 1990-luvulla. Mutta katolisen kirkon mahtia ei voinut kyseenalaistaa.

Muutamia lukijoittemme kommentteja:

- Tykkäsin, vaikka kirja oli omalla tavallaan ankea.
- Kun tarina vyörähti käyntiin, niin sitten se yllättäen loppuikin.
- Hyväsydämellisyys ja auttamisen halu kannattelevat kirjaa.  
- Hiottua kieltä. Kirjailija luottaa lukijaan. 
- Tässä kirjassa on kaikki kohdallaan.
- Kristiina Rikmania on kiittäminen taidokkaasta käännöksestä.

Keskustelu kirjasta oli vilkasta ja intensiivistä. Kaikesta huomasi, että lukijamme olivat todella keskittyneet kirjan lukemiseen ja pohtineet Keeganin esille tuomia ajatuksia. On kiinnostavaa huomata, miten kirja elää keskustelun mukana. Tulee esille asioita, joihin ei itse ole kiinnittänyt lainkaan huomiota tai jotka jotkut muut lukijat olivat kokeneet aivan eri tavalla. Tässä lieneekin lukupiirin vahvuus. Monesti vilkkaan keskustelun jälkeen voi todeta, että tämähän olikin oikein hyvä kirja, paljon parempi kuin olin ajatellut.

Kirja sai meiltä arvion 4,7 (asteikko 1-5). Taitaa olla paras koskaan antamamme arvio.

Lokakuun kirjana on Maritta Lintusen Sata auringonkiertoa.