Arttu Tuominen: Lavastaja. WSOY. 2024. Päällys Mika Tuominen. 320 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Tämä tarina on satu. Kuvittele, että se on näytelmä. Tai elokuva, jos se sopii sinulle paremmin. Ja kuten kaikissa näytelmissä, tämäkin tarina on jaettu osiin. Mutta aloitamme tietenkin alusta, tai ehkä lopusta, sekin selviää aikanaan. Parasta draamassa on, ettei katsoja voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sadussa emme ole kahlehdittuina todelliseen maailmaan vaan voimme taivuttaa sitä tahtoomme. Liikkua ajassa ja paikassa."
Arttu Tuominen on kirjoittanut kymmenen dekkaria. Muistilabyrintti -sarjaan (Myllylahti) kuului neljä teosta. Siirryttyään WSOY:lle Tuominen aloitti kuusiosaisen Delta-sarjan, jonka päätösosa on Lavastaja. Sarjassa - osa osalta - Tuominen avaa poliisien henkilökuvia. Nyt sarjan päättyessä lukija on tullut tutuksi porilaisten rikostutkijoiden Jari Paloviidan, Henrik Oksmanin, Linda Toivosen ja Susanna Mannerin kanssa, joiden kaikkien elämä on tällä hetkellä melko hyvällä mallilla. Sarjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Poriin, kirjailijan kotikaupunkiin. Niin myös Lavastajan tapahtumat. Tuominen onkin todennut, että Pori on täydellinen dekkarikaupunki - riittävän suuri isoillekin rikoksille.
Susanna Mannerilta tulee kiireellinen puhelu Jari Paloviidalle. Porin Kuuminaistennieman Kuusinokasta on löytynyt "kolme kroppaa, ehkä neljä, en ole varma". Perhesurma, miettii Linda. Paloviita valmistautuu kohtaamaan neljä ruumista. Mutta missään ei näy veripisaraakaan. On vain sohvalla istuva televisiota katseleva kolmihenkinen perhe. "Silmät olivat auki, suut hymyssä. Isän käsi lepäsi äidin hartioilla, äidin pää nojasi isän olkapäähän. Heidän välissään istui arviolta seitsemänvuotias tyttö. Kaikilla oli yllään kotoisat vaatteet." Lattialla makaa koira, televisiossa pyörii Kulkurin valssi -elokuva. "Tuossa ei ole mitään järkeä", pystyy poliisi vain toteamaan.
Murhaaja kutsuu itseään Harriksi. Käy ilmi, että Harri murhaa ihmisiä, palsamoi ruumiit ja asettaa uhrit viehättäviin asetelmiin, jotka huokuvat mennyttä maailmaa. Poliisi pohtii: "Jos minun pitää veikata, tekijä on halunnut luoda jonkinlaisen sommitelman. Ei pelkästään perheestä katsomassa televisiota, vaan kokonaisuuden. Piha, kukat, nurmikko. Koko talo ja kaikki sen esineet ovat yhtä isoa sommitelmaa." Kaikesta näkee, että Harri on todellinen lavastaja. Hän on taitava, hän on suunnitellut joka ainoan detaljin ja hän pitää huolen siitä, että poliisi löytää ruumiit, mutta hän on aina askeleen poliisia edellä. Poliisille selviää pian, että Harri on raaka sarjamurhaaja, jonka käsikirjoittamassa näytelmässä on varattu roolit myös poliiseille.
Lavastaja on hyvä rikosromaani. Kirjassa on yllätyksellinen, äärimmäisen taitavasti rakennettu juoni. Mutta juoni on erilainen kuin odotin sen olevan. Odotin edellisten osien kaltaista rikosromaania, jossa yhteiskunnalliset teemat nousevat keskiöön, kuten mm. aiemmista osista tutut teemat yhteiskunnan huono-osaisten, kodittomien, alkoholistien, narkkareiden, moniongelmaisten nuorien ongelmista. Sen sijaan Arttu Tuominen räväyttää uuden puolen itsestään. Lavastajassa ollaan puhtaan nordic noirin synkeissä tunnelmissa. Ja tämänkin genren hän taitavana dekkaristina hallitsee. Fiktiiviset tapahtumat eivät ole uskottavia, mutta sitähän ne eivät yleensä ole nordic noirissa.
Tuomisen taidokasta tekstiä on ilo lukea. Poliiseista Tuominen on rakentanut uskottavat ja inhimilliset henkilöhahmot, joita ainakin minä jään ikävöimään. Olen varma, että niin tekee kirjailija itsekin.
Pidin Delta-sarjasta heti ensimmäisestä osasta alkaen. Osa osalta Tuominen on kehittynyt kirjoittajana ja juonen rakentajana. Tuomisen inhimillinen ja ymmärtävä ote on yltänyt niin kaduilla asuviin asunnottomiin kuin myös poliisien yksityiselämän kiemuroihin. Kirjoitin Vapahtajasta, että se oli paras sinä vuonna (2023) lukemani rikosromaani. Mielenkiinnolla odotan, millaisiin sfääreihin Tuominen vie lukijat seuraavaksi.
Porissa on kuluvan kesän aikana järjestetty fanikävelyitä Delta-sarjan tapahtumapaikoille. Itse osallistun fanikävelylle lauantaina 21.9.2024 . Olisi hienoa, jos kirjailija itse olisi oppaana.
Minulla on "Lavastaja" vielä puolivälissä kesken, mutten malttanut olla lukematta avaustasi.
VastaaPoistaOlen pitänyt lukemastani suuresti ja Tuomisen omaleimaisesta tyylistä todella paljon.
Olen samaa mieltä kanssasi Takkutukka. Harmi, kun Delta-sarja loppuu. Ikävä tulee.
PoistaLuin Lavastajan juuri eilen illalla loppuun ja sulattelen vielä lukemaani. Olen laillasi lukenut kaikki Tuomisen teokset ja pitänyt niistä kaikista - ehdottomasti paras suomidekkaristi!
VastaaPoistaHienoa Elegia! Ehdottomasti paras suomidekkaristi - se on paljon sanottu, mutta totta minunkin mielestäni.
PoistaJoo, minäkin tykkäsin tästä kirjasta ja koko sarjasta. Luin aiemmat osat jo toiseen kertaan ihan vasta. kuunneltua.blogspot.com
VastaaPoistaTasokas ja kiinnostava sarja. On kiva, kun Arttu Tuominen sisällyttää kirjoihin joitakin yhteiskunnallisia teemoja.
PoistaMinulle Lavastajan loppu oli hento pettymys, mutta kuitenkin monitulkintaisena kiinnostava. Epäuskottavuuden tässä kuudennessa osassa pystyi antamaan anteeksi, koska Tuominen on taitava kirjoittaja. Teksti myös vetää mukanaan. Minulle parhaat osat Deltasta olivat Verivelka, Häväistyt ja Vapahtaja. Odotan kyllä innolla jatkoa. Pitääkin varmaan nyt kirjoittaa blogiin summarum.
VastaaPoistaArttu Tuominen on kyllä suomalaisten dekkaristien parhaimmistoa. Ikävä jää Delta-sarjan poliiseja. Mielenkiinnolla odotan, mitä on tulossa jatkossa.
PoistaTämä sarja on tosiaan loistava. Tänään haen Lavastajan kirjastosta. :)
VastaaPoistaNo niin, kiva kuulla, että sinäkin tykkäät tästä sarjasta.
PoistaMikä on fanikävely? Onko kirjailijoillakin faneja ihan oikeasti?
VastaaPoistaKyllä kirjailijoillakin voi toki olla faneja. Ja monella varmasti onkin. Dekkarikävelylle voivat tietty tulla muutkin kuin fanit.
Poista