Rake Tähtinen: Menneisyyden arvet

 

Rake Tähtinen: Menneisyyden arvet. Myllylahti. 2023. Kannen kuva Rake Tähtinen. 334 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Ritola oli ottanut kuvia vainajasta, ja jo ensimmäisestä ruudusta Laatikainen vakuuttui naisen sanoista. Siinä missä oli aiemmin ollut kasvot, oli jäljellä vain kallon piirteet peittävä harmaanruskea rosoinen ihokalvo, ja kuva näytti siltä kuin joku olisi imenyt kaikki lihakset ja nesteet pois ihon ja kasvojen luiden välistä. Näky oli puistattava. Silmät tai se, missä ne olivat olleet, olivat kaksi kalvon peittämää kuoppaa, mutta hän erotti silti pienen viivan, jossa ylä- ja alaluomet yhdistyivät."

Rake Tähtinen on kirjoittanut Petäjämäki-rikossarjaa vuodesta 2008 lähtien. Nyt on ilmestynyt sarjan kymmenes osa Menneisyyden arvet. Lukijan kannalta on ilo, että poliisikaksikko Petäjämäen ja Laatikaisen rikosten selvittely yhä edelleen innostaa Tähtistä kirjoittamaan. Tämän työparin seurassa lukija viihtyy. 

Menneisyyden arvet -kirjassa palataan nimensä mukaisesti kauas menneisyyteen eli vuoteen 1985, jolloin Uudessakaupungissa tapahtui kaikkia kaupunkilaisia puhututtanut nuoren naisen Minna Nurmen katoaminen. Hänen katoamisensa oli täydellinen mysteeri ja sellaiseksi se jäi. 

"Partio ilmoitti vainajasta."

Nyt Laatikainen saa soiton, että purkutuomion saaneen Viikaisten koulun kaukolämpöverkon huoltotunnelista on löytynyt muumioitunut nuoren naisen ruumis. Monelle tulee mieleen Minna Nurmen katoaminen. Käykin ilmi, että ruumiin pituus, vaatetus ja ruumiinrakenne täsmäävät Nurmeen. Kun paikallinen hammaslääkäri vielä löytää Nurmen hammaskortin, on asia sinetöity. Ruumis todellakin kuuluu Minna Nurmelle.  

"Selviääkö 36 vuotta sitten mystisesti kadonneen tytön kohtalo?"

Seuraava vaihe on selvittää, miten Nurmi on joutunut sinne, mistä hänet löydettiin, kuka hänet sinne oli laittanut vai oliko kyseessä itsemurha. Kysymyksiä on paljon, ja niitä ryhtyvät selvittämään Laatikainen ja uusi vahvistus ylikonstaapeli Sanna Ritola, joka on siirretty Uuteenkaupunkiin Porin poliisista. Sitten yllättäen Petäjämäki, joka on ollut hyllytettynä ampumatapauksen takia, vapautetaan ja palaa takaisin töihin. Nyt heitä on kolme, vaikkakin  erityisesti Laatikaista kummastuttaa Ritolan siirto Uuteenkaupunkiin. Ei Ritolakaan Laatikaista ylimpänä ystävänä näe. Ritola näki, että Laatikaisen ..."asenne oli kuin, niin, no ... pikkukaupunkilaisella punaniskalla. Umpimielinen."

Paljon ehtii tapahtua ennen kuin loppuratkaisuun päästään. On pallottelua, voiko Uudenkaupungin poliisi tutkia juttua vai onko juttu siirrettävä keskusrikospoliisille. Uuteenkaupunkiin se jää, mutta tahti vain kiihtyy, kun uusia ruumiita tulee. 

Poliisit tekevät pitkää päivää. Petäjämäkeä odotellaan innokkaasti kotiin. Kotona odottavat ihastuttava Anne-Mari, Severi ja tytär Sonja, joka on tullut yllätysvierailulle poikaystävänsä Christianin (Ceehoolla) kanssa. Laatikainen puolestaan kipuilee suhteessaan Katin kanssa. 

Menneisyyden arvet on sujuvasti kirjoitettu dekkari, jonka juoni on kiinnostavasti rakennettu ja jota on helppo seurata. Tähtisen huumorilla maustettu teksti on letkeän mukavaa luettavaa. Huumori ei ole koskaan pahitteeksi, ei dekkareissakaan. Paljon tapahtumia sisältävän alun jälkeen tahti muuttuu melko verkkaiseksi, kunnes taas uuden murhan tapahduttua kirja lähtee uuteen lentoon. 

Pidän molemmista poliiseista, sekä Laatikaisesta että Petäjämäestä. Pidän siitä, että he ovat ihan tavallisia, ammattitaitoisia, työlleen omistautuneita, sympaattisia miehiä, joilla on huonot ja hyvät päivänsä. Ritola on vielä arvoitus, ja arvoitus on sekin, onko hän mukana jatkossakin.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Uuteenkaupunkiin. Kaupunkilaisille on varmasti kiinnostavaa seurata juonen kulkua tutuilla paikoilla. Ja olenpa itsekin ollut mukana kirjailijan järjestämällä Petäjämäki-kävelyllä Uudessakaupungissa. 

Kävin tervehtimässä kirjailijaa, kun hän signeerasi kirjojaan Uudenkaupungin Kirja-Vakka -kirjakaupassa. Ostajia oli jossain vaiheessa ihan jonoksi asti. Rake Tähtinen on tuttu henkilö Uudessakaupungissa. Kuulumisia vaihdettiin kirjojen ostamisen ohella. Kirjailija kertoi, että kirjoittaminen on hänelle rakas harrastus, mutta vain harrastus. Kun inspiraatio tulee, kirjoittaminen lähtee vauhdilla käyntiin. Joka kirjassa on kuitenkin omat kynnyskysymyksensä, jotka on selvitettävä, jotta juoni säilyttää uskottavuutensa. Tässä kirjassa se oli DNA-tutkimus. Jokin uusi juttu tutussa sarjassa on aina paikallaan, pohtii kirjailija. Tässä osassa uusi juttu oli ylikonstaapeli Sanna Ritola. 

Toivottavasti saamme vielä jatkoa tälle mukaansa vievälle sarjalle.