sunnuntai 23. heinäkuuta 2023

Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä


Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä. Bazar. 2022. Saksankielinen alkuteos Eine Hoffnung Am Ende der Welt. Suomentanut Sanna van Leeuwen. 395 sivua.

"Tulevien opettajien ja oppilaiden into oli niin tarttuvaa, että lopulta Helenakin kyhäsi itselleen leijan. Toivomuskirjettä hän ei kuitenkaan suostunut kirjoittamaan. Kristittyjen Jumalaan hän ei enää voinut uskoa, mutta toisaalta hänelle oli iän kaiken saarnattu, ettei saanut palvoa muita jumalia. Toivomuslappusen kirjoittaminen olisi tuntunut hänestä jumalanpilkalta. Sitä paitsi hän ei edes tiennyt, mitä olisi toivonut."

Toivoa maailman äärissä on päätösosa Sarah Larkin Uusi-Seelanti -sarjalle. Sarjassa on aiemmin ilmestynyt kolme osaa: Valkoisen pilven maa, Maorien laulu ja Kiivilinnun kutsu. Sarja kertoo McKenzien ja O'Keefien sukujen vaiheista Uudessa-Seelannissa. Mielenkiintoni sarjaa kohtaan heräsi jo ensimmäisen kirjan myötä, niin elävästi ja kiinnostavasti Lark kuvasi tapahtumia ja henkilöitä. Samalla Uuden-Seelannin maantieto tuli minulle tutummaksi.

Päätösosan Toivoa maailman äärissä tapahtumat alkavat pakolaisleiriltä Persiasta (nyk. Iran), jonne puolalaistytöt 16-vuotias Luzyna ja 19-vuotias Helena on evakuoitu monien muiden puolalaislasten kanssa sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli ensin karkoittanut puolalaisia siviilejä Siperiaan ja sitten joutunut vapauttamaan heidät. Vuosi on 1944, kun toinen maailmansota yhä raivoaa.

Uuden-Seelannin valtio on halukas ottamaan vastaan 700 teini-ikäistä nuorta pakolaisleiriltä. Sisaruksista Helena olisi halukkaampi lähtemään, mutta häntä ei hyväksytä. Sen sijaan nuorempi sisar Luzyna valitaan onnekkaiden joukkoon. Mutta monien yllättävien sattumien kautta Helena huomaa olevansa matkalla Uuteen-Seelantiin, mutta matkastaan hän saa maksaa korkean hinnan.

Kun laiva saapuu Wellingtoniin, nuoret nauttivat maan viehätysvoimasta ja kauneudesta. Niin myös Helena, mutta lohdutonta on, kun hän ei tiedä, mikä häntä odottaa ja minne hänen pitäisi mennä. Onnekkaan sattuman kautta hän tapaa James McKenzien. James on joutunut isänsä vaatimuksesta palaamaan Uuteen-Seelantiin, vaikka mieluiten hän olisi jatkanut lentäjän uraa Euroopassa ja pyrkinyt murtamaan Hitlerin vallan.

Jamesin myötä Helena päätyy asumaan Jamesin vanhempien maatilalle. Helena viihtyy siellä, pitää maatilan eläimistä ja on salaa ihastunut Jamesiin, vaikkakin hänen traumaattiset kokemuksensa ja muistonsa ovat alati läsnä. Helena kiinnostuu Uuden-Seelannin historiasta ja alkuperäiskansoista maoreista.Kuten sarjan aiemmatkin osat, tämäkin osa oli miellyttävää ja kiinnostavaa luettavaa, vaikkei tarinan kerronnassa ihan yltänytkään edeltäjiensä tasolle. Pakolaisleirin kuvauksissa kiehtoi tapahtumien autenttisuus. Uuden-Seelannin osuudessa lukija saa paljon kiinnostavaa tietoa Uuden-Seelannin historiasta ja kulttuurista. Kirjailija tuo juoneen mukaan runsaasti rakkautta ja konflikteja, ja näin lukijan mielenkiinto säilyy kirjan loppuun saakka.

Tämä on sarja, jonka hyvin saatan lukea toistamiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti