Hope Adams: Vaaralliset naiset

 

Hope Adams: Vaaralliset naiset. Sitruuna. 2023. Englanninkielinen alkuteos Dangerous Women. Suomentanut Arto Konttinen. 426 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Meitä on Rajahilla lähemmäs kaksisataa matkalla kauas pois; elämme kylki kyljessä, nukumme yhdessä, syömme yhdessä. Täältä löytyy niin ystäviä kuin vihollisiakin. Olemme muodostaneet itsestämme jotain. Olemme suuri joukko pieniä paloja, joista jokainen on erilainen mutta jotka on nyt ommeltu yhteen. Sielujen tilkkutyö."

Vaaralliset naiset pohjautuu tositapahtumiin naisvankien laivamatkasta Englannista Australiaan. Parkkilaiva Rajah on todellakin purjehtinut vuonna 1841 Woolwichista Englannista Van Diemanin maahan, joka nykyisin tunnetaan Tasmaniana. Laivassa matkasi 180 rikollisiksi tuomittua naista kaikkialta Englannista. Suurin osa naisista oli tuomittu varkauksista. Naiset olivat saaneet karkotustuomion, koska oikeusistuimen mukaan oli vielä toivoa, että naisista saatettaisiin saada yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. 

"Tilkuista tehty päiväpeite"

Kirjan tapahtumat alkavat Englannista Woolwichin satamasta, kun Millbankin vankilan naisvankeja siirretään Rajah -laivaan. Yksi kirjan päähenkilöistä on Kezia Hayter. Hän oli työskennellyt vankien keskuudessa Millbankin vankilassa jo aiemmin ja haluaa nyt tuoda helpotusta naisille pitkällä merimatkalla. Hän uskoo, kuten moni muukin hyväntekeväisyysjärjestön edustaja, että ompelu on naisille hyödyllinen ja viihdyttävä taito. Niinpä Kezia kokoaa kahdeksantoista naisen ompeluryhmän. Tavoitteena on valmistaa merimatkan aikana päiväpeite tilkuista. 

Kirjassa on kolme minäkertojaa: Kezia, Hattie ja Clara. Kezia johtaa peiton valmistusta ja Hattie omistautuu huolehtimaan mukana matkaavasta Bertie-pojastaan. Clara puhuu mahdollisimman vähän, koska ei halua, että hänen mukanaan kantamat salaisuudet paljastuvat. Muiden vankien samoin kuin laivan henkilökunnan tarinat kerrotaan kolmannessa persoonassa. Kerronnan myötä avautuu kuva siitä, millaista on heikko-osaisten naisten elämä viktoriaanisessa Englannissa. Selviytymisvaihtoehtoja on vähän, varsinkin jos nainen on yksinhuoltaja. Monet päätyvät varastelemaan, jotkut valitsevat prostituution, joku ryhtyy välittämään köyhien naisten vauvoja rikkaille perheille. Se, mitä useimmat naisvangeista ovat tehneet, he ovat tehneet selviytyäkseen köydyydestä, johon he ovat syntyneet. Tällaiset naiset on helppo tuomita ja laittaa vankilaan. 

Naisvangeilla on edessä pitkä matka. Englantiin jäivät kaikki omaiset, lapset, perheet ja ystävät. Mitä edessäpäin odottaa, sitä ei kukaan tiedä. Olosuhteet laivalla ovat surkeat, etenkin makuutila laivan kajuutassa on pimeä, haiseva ja äärettömän pieni. Sen pystyi kävelemään päästä päähän alle minuutissa. Ruokaakaan ei voi kehua. Myrskysäät ovat pahinta, ne kastelevat kaiken ja saavat ihmiset voimaan pahoin. 

Sitten laivalla tapahtuu murha. Ompeluporukan Hattie surmataan. Kauhun tunne valtaa naiset, kun tiedetään, että laivalla on murhaaja. Aloitetaan tutkinnat ja kuulustelut, mutta mitään ei tunnu selviävän.

"Sataviisi päivää merellä"

Merimatka kestää viisitoista viikkoa. Van Diemenin maassa on talvi. Lady Jane Franklin yhdessä miehensä Sir Johnin kanssa on vastaanottamassa vankeja. Kezian ompeluryhmä on peseytynyt ja pyrkinyt löytämään edustuskelpoisia vaatteita. Päiväpeite luovutetaan lady Franklinille, joka antaa sille suuren arvon. Ompelijanaiset tuntevat ylpeyttä, koska heidän työtään arvostetaan. Laivalla valmistettu tilkkupeite on tänä päivänä nähtävissä Australian kansallisgallerian kokoelmassa Canberrassa.

Vakiolukijani tietävät, että historiallinen fiktio on suosikkigenreni, erityisesti silloin, kun tarina pohjautuu tositapahtumiin. On hienoa, että Hope Adams on löytänyt tämän kiinnostavan aiheen ja kietonut tositapahtumat taidokkaasti fiktiiviseksi kaunokirjaksi, josta muodostuu kiinnostava, kiehtova ja myös jännittävä lukukokemus. Henkilöhahmot on kuvattu elävästi ja ilman sentimentaalisuutta. Lukija ei voi olla tuntematta empatiaa näitä naisvankeja kohtaan. Peiton valmistumista lukija seuraa yhtä kiinteästi kuin Keziakin. Irrallisista kangaspaloista muodostuu huolellisesti työstetty taideteos.

Miten kiinnostavaa olisikaan tietää, mitä naisten tulevaisuus toi tullessaan uudessa maassa ja uusissa olosuhteissa. 

Kirjan nimi Vaaralliset naiset viittaa luonnollisesti rikoksista tuomittuihin naismatkustajiin. Nimi voi viitata myös siihen, että kirja on vaarallinen siksi, että tarina pitää niin tiukasti otteessaan, ettei sitä malttaisi jättää kesken. Mutta yhtä kaikki, kerrassaan otteessaan pitävä lukukokemus.

Naisvankien tekemä tilkkupeite. Peiton koko on 325 x 337 cm. (Australian kansallisgallerian sivusto)