Pirkko Soininen: Kipulintu

 

Pirkko Soininen: Kipulintu. WSOY. 2023. Päällys Martti Ruokonen. 181 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Kun Maila kirjoittaa, hänen on hyvä olla, silloin hän on eniten oma itsensä, kokonainen. Kun hän kirjoittaa, hän voi käsitellä surullisia asioita, hän voi pyrkiä ymmärtämään niitä, hän voi muokata niitä, hän voi tutkia niitä, hän voi haudata ne. Mitä enemmän hän kirjoittaa, sitä enemmän myös tapahtuu, kirjoittaminen kasvaa hänen sisällään, se voimistuu ja alkaa muokata häntä myös ihmisenä." 

Pirkko Soinisen biofiktiot Ellen Thesleffista (linkki) ja Wivi Lönnistä (linkki) ovat ollet minulle todella mieluista luettavaa. Molemmat kirjat ovat olleet myös lukupiirikirjojamme. Lisäksi minulla oli ilo haastatella Pirkko Soinista Valosta rakentuvat huoneet -kirjasta Rauman kirjastossa Wivi Lönnin 150-vuotisjuhlavuotena. 

Pidin myös Soinisen uusimmasta teoksesta Kipulintu. Tämä elämäkerrallinen teos kuvaa runoilija Maila Pylkkösen (1931-1986)  lyhyeksi jäänyttä elämää runoilijana, naisena, vaimona ja äitinä. Pylkkönen ei ole kovin tunnettu runoilija, ja olisikin kiinnostavaa tietää, miten Soininen on valinnut juuri hänet kirjansa päähenkilöksi. Mietin ennen kirjan aloittamista, millaisia muistikuvia minulla on Maila Pylkkösestä. Aika vähäisiä muistikuvani ovat, totesin. Toki muistan hänen nimensä ja osaan sijoittaa hänet Pentti Saarikosken aikalaiseksi, mutta yhtään hänen runokirjaansa en muista nimeltä.

Soinisen tapa kuvata Pylkkösen elämää on kiinnostava. Toisaalla kerronta tapahtuu kolmannessa persoonassa ja toisaalla minä-muodossa. Käy ilmi, että molemmat kertojat ovat Maila Pylkkösiä; kolmannen persoonan Maila on jo kaiken kokenut runoilija, kun taas minäkertoja Maila on vasta aloittelemassa uraansa. Rakenne toimii hyvin. Sekä aloittelevana että kokeneena runoilijana Maila Pylkkönen tunsi intohimoa runojen kirjoittamiseen. Hän tunsi elävänsä, kun hän kirjoitti.

"Hyvätasoinen esikoiskokoelma."

Pylkkönen oli lahjakas runoilija. Hän kirjoitti runoja opiskeluaikanaan, mutta huomasi pian, että on joko runoiltava tai opiskeltava. Maila valitse runot. Ensimmäistä runokokoelmaansa Klassilliset tunteet (v. 1957) hän kirjoitti kolme vuotta. Kokoelma sai kiitettävän vastaanoton, mm. Helsingin Sanomien Kai Laitinen suorastaan ylisti Mailan runoja. Kokoelman saama vastaanotto innoitti Mailaa jatkamaan kirjoittamista. Hän kirjoitti ja kirjoitti aina ja kaikkialla ja julkaisikin viisi kokoelmaa kuudessa vuodessa. Mailan maine lisääntyi, hän sai apurahoja ja hän esiintyi monissa kirjallisissa tilaisuuksissa.

Mutta Mailan mieli ei jaksanut. Vapaaehtoisesti hän hakeutui Nikkilän mielisairaalaan. Sairaalassa Maila rauhoittui, palasi omaan kotiinsa, mutta usein vain lyhyeksi aikaa. Nikkilässä oli useimmiten hyvä olla, mutta epätoivoisiakin hetkiä oli. "Piikittäkää nyt herrajumala minuun jotain!" Onneksi Maila tapasi Nikkilässä mielikuvitusystävän, jonka kanssa hän käveli käsikynkässä sairaala-alueen läpi. Ystävä oli L. Onerva, runoilija, joka oli ollut Nikkilän sairaalassa sota-aikana. Onerva ymmärsi Mailaa ja Maila Onervaa. "Me, Onerva, sinä ja minä, me menetimme muistomme ja sitä myötä kaiken." 

Mutta ei Maila voinut olla pelkkä runoilija. Hän oli myös nainen, joka kaipasi rakkautta. Sellainen löytyikin, mutta liitto ei kestänyt. Liitosta syntyi Riiko-poika. Löytyi toinen mies, mutta päihteet valtasivat yhteisen kodin. Poika syntyi tästäkin liitosta, Karolus. Maila tunsi suurta rakkautta poikiaan kohtaan, mutta päihteiden saatua Mailasta vahvan otteen, pojat otettiin pois Mailalta.  

Miten kiehtovaa oli ottaa tämä pieni kaunis kirja käteen ja lähteä tutustumaan Pylkkösen runoilijaelämään Pirkko Soinisen ohjaamana. Mikä ihastuttava matka tämä olikaan. Soinisen runollisen kaunis kieli kantaa ja sopii erinomaisesti kuvaamaan Pylkkösen osin hyvin traagistakin elämää. Soinisen lämmin suhtautuminen Pylkköseen kantaa läpi kirjan. Kirjan lopussa olevasta lähdeluettelosta käy ilmi, että kirjailija on tehnyt perusteellista taustatyötä tutustuessaan Pylkkösen elämään ja runouteen. Martti Ruokosen kansi on erinomainen.