perjantai 28. lokakuuta 2022

Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo

Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo. WSOY. 2022. 274 s.

Arvostelukappale kustantajalta

"Olen nähnyt satojen rikoksiin syyllistyneiden ihmisten tulevan vankilaan ja olen toivottanut hyvää jatkoa sadoille vankilasta vapautuneille. Vanki on uskoutunut minulle, mutta myös valehdellut minulle. Olen ollut lukuisissa tilanteissa, joissa vanki on itkenyt, raivonnut tai seonnut. Minuun on pyritty vaikuttamaan niin monella eri tavalla ja niin usein, etten lähtökohtaisesti enää osaa luottaa kenenkään puheisiin."

Kaisa Tammi on tehnyt koko työuransa vankiloissa. Suurimman osan työvuosistaan hän on ollut tekemisissä naisvankien kanssa. Se, mitä hän kertoo naisrikollisuudesta ja naisvankilan olosuhteista, pohjautuu hänen pitkään kokemukseensa.  

Kun Kaisa meni kolmannelle luokalle, perhe muutti Matinkylään. Pian Matinkylä tuli tunnetuksi ongelmalähiönä, suorastaan lähiöhelvettinä, kuten Tammi sanoo. Oli paljon päihteitä, huumeita ja väkivaltaa. Oma kerrostalo kantoi nimeä Rosvolinna. Kavereita ei juuri kehdannut kutsua kotiin, kun ei koskaan tiennyt, millainen meno ja montako hälytysajoneuvoa pihalla oli.

Tammi pääsi opiskelemaan psykologiaa. Kesätyöpaikkaa etsiessä kesällä 1991 Tammi huomasi yliopiston ilmoitustaululla ilmoituksen, jossa Helsingin lääninvankilaan haettiin kesävartijan tehtäviin "reippaita nuoria miehiä". Vaikka Tammi ei ollut "reipas nuori mies", hän pääsi kesätöihin Katajanokalle. Tammi toimi naisten osaston vartijana tai vankilan kirjevartijana. Työkokemus oli kiinnostava, ja siksi Tammi jatkoi opintojensa ohella vankien ohjaustyötä Katajanokalla.

Valmistuttuaan psykologiksi Tammi sai psykologin paikan Pelson vankilasta Vaalasta. Pelsolla oli tuolloin vajaa kaksisataa vankipaikkaa, kaikki miehille. Työ psykologina ei ollut helppoa, jo Tammen nuoruus ja kokemattomuus sekä myös sukupuoli asettivat työlle omat haasteensa. Mutta kyllä psykologin työssä sai kokea tähtihetkiäkin, muistelee Tammi. Hän muistaa, miten paljon iloa ja elinvoimaa sekä ripauksen toivoa eräs elinkautinen vanki sai, kun hän pääsi siskonsa lapsen ristiäisiin.

Psykologin pesti muuttui Pelson vankilanjohtajan viraksi vuonna 1998 ja sitä myötä Tammi pääsi perustamaan Pelsolle kuusipaikkaista naisvankiosastoa. Tammen tie vei edelleen Vanajan avovankilan osastonjohtajaksi. Vanaja oli tunnettu hyvistä käytänteistä, mutta Tammi huomasi pian, että seka-avovankila ei ollut toimiva ratkaisu.    

Rikollisuus ei ole tasavertainen laji.     

Tilastot puhuvat karua kieltä naisvankien taustoista. Yli puolella naisvangeista ei ollut mitään ammatillista koulutusta, lähes joka kolmas naisvanki oli ollut alle 16-vuotiaana seksisuhteessa aikuisen kanssa ja fyysistä väkivaltaa kumppanin taholta oli kokenut 70 %. Edelleen 70 % naisvangeista oli ollut ennen vankilaa psykiatrian avohoidon piirissä ja 42 % oli ollut osastohoidossa. Vastaavat prosenttiluvut olivat miehillä selkeästi alemmat, vaikkakin on selvää, että nais- ja miesvangeilla on paljon yhteistä, mutta on asioita, jolloin on tehtävä ero nais- ja miesvankien kohtelussa. Yhden selkeän eroavuuden muodostavat lapset.   

Onko vankila oikea paikka lapselle?

Lapset tekevät vankilatyöstä tavanomaista monimutkaisempaa, toteaa Tammi. Vaikka pieniä lapsia on ollut äitiensä kanssa vankiloissa yli sadan vuoden ajan, lainsäädännöstä löytyi ainoastaan yksi lause  koskien lapsia. "Vangin pieni lapsi voidaan ottaa vankilaan, jos se on lapsen edun mukaista ja vanki sitä haluaa." Onko vankila koskaan pienen lapsen edun mukainen? Onneksi asiat muuttuivat. Vankiloihin perustettiin perheosastoja. "Enää lapsi ei lähde vankilaan, vaan vankilan perheosastolle." Paljon muutakin edistystä on vuosien mittaan tapahtunut. Iso asia oli, kun lakiin saatiin mahdollisuus valvotusta koevapaudesta. On järjestetty voimapäiviä ja naisvankien teatteriesityksiä sekä on edesautettu romaninaisvankien asemaa. Kuten muussakin yhteiskunnassa, vankilassa törmää uusiin haasteisiin, mm. rasismiin ja ihmiskauppaan. 

"Häpeä on läsnä kaikkialla naisvankilassa."

Lähes kaikilla naisvangeilla on yhteinen piirre: häpeä. Se on eri asia kuin syyllisyys. "Syyllisyys liittyy kuitenkin tekoihin ja valintoihin, kun taas häpeä on yksilön kokemus kelpaamattomuudestaan." Yleistä on, että vankilaan päätyvät naiset häpeävät elämänsä ongelmia. Mm. väkivallasta puhuminen on naisille hyvin vaikeaa. Häpeän tunteeseen liittyy usein mm. päihteiden käyttö. Häpeän tunne onkin Tammen mukaan yleisempää naisvankien kuin miesvankien kohdalla. 

Aina on toivoa.

Kirja on kiinnostavaa luettavaa ja tarjonnee monille lukijoille uutta tietoja naisvankiloista ja vankiloista yleensäkin. Tammi rytmittää tekstiä esimerkeillä naisvankien rikoksista ja niiden seuraamuksista.  Tammen vankilauran ohella avautuu myös Tammen yksityiselämä, johon on kuulunut hyvinkin rankkoja tapahtumia. Kirja on helppolukuinen, mutta kirjan rakenne on aavistuksen sekava. Napakka yhteenveto naisvankien erityisyydestä olisi ollut tarpeen.      

Naisvankilan pomo on Tammen esikoisteos. Toimittaja Jeanette Björkqvist on toiminut kirjan taustatoimittajana. Kirja on yksi syksyn myydyimmistä kirjoista.                                                                    

5 kommenttia:

  1. Tämä kirja kiinnostaa minuakin. Tammi on ollut varsin usein haastateltavana Maikkarin Rikospaikka-ohjelmassa.
    Björkvist on ollut mukana myös poliisi Kenneth Erikssonin elämäkerrassa. Se on ollut jo hävettävän pitkään minulla kesken.

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava kirja. Yksi naispuolinen ystäväni on ollut vankilassa ja toisen ystävän sisko oli vanginvartija, joten aihe kiinnostaa. Eikä näköjään vain minua, kun kerran tämä on yksi syksyn myydyimmistä kirjoista.

    VastaaPoista
  3. Tää on kyllä kiinnostava kirja. Pitää varata heti kirjastosta.

    VastaaPoista
  4. Tämä kirja kiinnostaa kovasti. Lapsuudenystäväni on ollut vanginvartijana Pelsolla, jossa Tammi aloitti.

    VastaaPoista
  5. Kaisa Tammea on haastateltu ahkerasti eri medioissa. Kiinnostava persoona ja kiinnostava kirja. Laitoin kirjan varaukseen kirjastossa. Sijani on 21. eli ihan pian en pääse kirjaa lukemaan. Ehkä käyn ostamassa sen itselleni tai miksei Ukkokullalle isänpäivälahjaksi. Kiinnostaa kuulemma häntäkin.

    VastaaPoista