Jenna Kostet: Margaretan synti

Jenna Kostet: Margaretan synti. Aula & Co. 2021. Kansi: Laura Noponen. 287 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"En ollut kuvitellut avioliittoa sellaiseksi. Olin ajatellut, että se olisi pitkiä ja lämpimiä katseita ruokapöydässä, sellaisia kuin ne, joita isän ja äidin välillä joskus oli ja joiden seurauksena vuodekaapin verhot vedettiin kiinni ja sisältä kuului ääniä, jotka samaan aikaan pelottivat ja kiinnostivat minua. Voihkaisuja, ynähdyksiä, huokaisuja, ähkäisyjä ja toisiaan vasten osuvien kosteiden vartaloiden synnyttämä ääni - sen merkitys minulle selvisi vasta paljon myöhemmin." (s. 162)

Eletään 1600-luvun puoltaväliä. Margareta Kitt asuu Turussa, mutta hänen mielensä kaihoaa kauas pois sinne, missä kasvaa taateleita ja missä maistellaan verenpunaista viiniä. Margareta kokee Turun hyvin pieneksi, niin pieneksi, että "lapsenjaloilla sen läpi ehtii taivaltaa helposti myöhästymättä puoliselta". (s. 12) 

Jenna Kostet kertoi Turun Kirjamessuilla, että hän kiinnostui tästä kaukokaipuuta tuntevasta Margaretasta, kun hän löysi Turun raadin vanhat oikeudenkäyntipöytäkirjat, joissa oli kirjattuna Margaretan tuomio ja tuomioon vaikuttaneet syyt. Heti kirjan alussa lukija tietää, millainen tuomio vankilassa istuvaa Margaretaa odotti. "Minä olen porvarisrouva enkä joudu Kerttulinmäelle roikkumaan, vaan minut mestataan miekalla tai kenties poltetaan. En tiedä, kumpi kuulostaa paremmalta, ja minun on ajateltava asiaa vakavasti. Ajateltava, miltä näytän silloin ja miten katselen väkijoukkoa, miten nostan leukani pystyyn. Miten hameeni helmat asettuvat ympärilleni sitten, kun astun ulos ja minut viedään mestattavaksi." (s. 13)  

Mitä oli tapahtunut ja miksi porvarisrouvaa odotti mestaustuomio? Kostet avaa hiljalleen tapahtumia ja lukijalle avautuu kuva 1600-luvun yhteiskunnasta, jossa raadin ja kirkonherrojen tehtävänä oli kontrolloida naisten kasvatusta, käytöstä, rakkautta ja avioliittoa.  Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe asui tuolloin vaimonsa kanssa Turun linnassa. Brahe oli arvostettu valtiomies, jonka tuttavuutta monet havittelivat. Oppineena miehenä Brahe arvosti koulutusta ja perusti Turun akatemian vuonna 1640. 

Margareta oli reipas ja iloluonteinen nuori nainen, vastentahtoisesti Mårten Hoenille naitettu. Mårten oli Margaretaa tuntuvasti vanhempi, töykeä ja hiljainen leskimies, joka ei pitänyt vaimonsa iloisesta lörpöttelystä. Mutta Margareta ei välittänyt, hänen sanansa olivat "kuin virtaava vesi". Hänen juttunsa naurattivat ja saivat hymyn kohoamaan ihmisten huulille. Häiden jälkeen turkulaiset mittailivat katseillaan Margaretan vyötäröä, mutta turhaan - raskaana hän ei ollut, eikä halunnutkaan olla raskaana jurolle Mårtenille. Margaretan katse hakeutui nuoriin ja komeisiin miehiin, jotka kaikki olivat kiinnostavampia kuin Mårten. Aviomiehen epäilyt Margaretan uskottomuudesta heräsivät, kun hän löysi Margaretan hallusta rakkauskirjeita ja näki hänen tapailevan nuorta miesta karjapihalla. Tällä kertaa Margareta todettiin oikeudessa syyttömäksi.

"Kaiken sinetiksi ukonhattu sopi hyvin." (s. 163)

Mutta ei mennyt kuin puoli vuotta, kun Mårten löydettiin kuolleena. Hänet oli myrkytetty. Eikä ollut yllätys, että katseet kääntyivät Margaretaan. Myrkky morttelissa kruunasi Margaretan kohtalon ja häntä odotti tyrmä. Kaupunkilaiset pitivät häntä murhaajana, huorana ja noitana, mutta niistä nimittelyistä Margareta oli tietämätön tyrmässään. Valtava puhumisen tarve hänellä oli. Hän sai kaksi kuuntelijaa. Toinen oli kaupunginpalvelija Jakob, vaatimaton mies, jonka tehtäviin kuului kaikkea mahdollista, kuten vaikkapa raatimiesten asioilla juoksemista, käymälöiden tyhjentämistä ja kaivojen pesemistä. Toinen kuuntelija oli pyöveli Henrik. Miehet antoivat Margaretalle erikoisvapauksia, kun huomasivat Margaretan olevan raskaana. 

Hyvää ajankuvaa

Historiallisen viihteen ystävänä Margaretan synti oli minulle mieluista luettavaa. Miten eläväksi ja autenttiseksi Kostet kuvaakaan 1600-luvun Turun. Kaupunki sananmukaisesti herää eloon. Pienistä faktan aineksista kirjailija on luonut kiinnostavan elämäntarinan Margaretasta. Nuoresta naisesta tulee elävä ja sympaattinen. Hän oli aikaansa edellä oleva nainen, oman aikansa feministi. 

Kirjan rakenne on toimiva. Joka toisen luvun kertojana on Margareta, kun hän kertoo elämäntarinaansa Jacobille ja Henrikille. Joka toinen luku omistetaan Jacobille ja Henrikille. Margaretan kaikkien lukujen alussa on kuvattu jollakin tavalla 1600-luvun vaatetusta, vaikkapa näin: "Hienoimmat turkikset tulevat Venäjältä. Vain hovi saa käyttää kärpännahkaisia asusteita. Pappi- ja porvarissääty saa käyttää soopelia vain asusteissa. Soopelia halvempi on näätä, mutta näätäturkiksen voi värjätä niin, että se muistuttaa soopelia." ( 159). - Erittäin hyvää ajankuvaa nämäkin asustekuvaukset.

Tekstiä täydentävät Turun kartta ja lähdeluettelo. Laura Noposelle kiitos onnistuneesta kannesta.