Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita. WSOY. 2021. Arabian kielestä suomentanut Sampsa Peltonen. Päällys: Martti Ruokonen. 219 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Hassan Blasim on irakilaistaustainen elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja, joka on asunut Suomessa liki kaksikymmentä vuotta. Suomessa asuessaan hän on kirjoittanut kaksi novellikokoelmaa ja paljon julkisuutta saaneen Allah99-kirjan (WSOY 2019). Kelloja ja vieraita koostuu kahdesta novellista/kertomuksesta/pienoisromaanista. Turun Kirjamessujen haastattelussa Blasim kertoi, että ensimmäisen kertomuksen hän on kirjoittanut tv-käsikirjoitukseksi ja toisen elokuvakäsikirjoitukseksi.

"Islamilainen valtio miehitti kaupungin ja nosti sairaaloiden, koulujen, teattereiden ja kirkkojen ylle mustan lippunsa, joka julistaa la ilaha illa Allah, ei ole muuta jumalaa kuin Jumala. Elämä meni nurinkurin." (s. 55)

Ensimmäisen kertomuksen Eliaksen seikkailut Isis-maassa tapahtumat sijoittuvat Mosuliin. Mosul on väkiluvultaan Irakin toiseksi suurin kaupunki heti Bagdadin jälkeen. Mosulin keskustassa sijaitsee kuuluisa Kellokirkko, jossa vuonna 2000 dominikaaniveljeskunta juhli 250-vuotisläsnäoloaan Irakissa. Vuonna 2014 jihadistijärjestö Isis miehitti Mosulin. Kun Elias oli 12-vuotias, Isis sieppasi hänet jesidiperheestään. Nyt Elias työskentelee Mosulissa muonittamassa Isis-joukkoja kokki Abu Qatadan apupoikana. Kirkon katolla kokki tenttaa Eliasta Mosulin alueen perinneruoista, kun taas Elias kuulustelee Abu Qatadilta sarian läksyt. "Kabbagh-pyörykät?" "Niihin tulee bulguria, lampaanlihaa ja mausteita. Keitetään suolatussa vedessä ja täytetään korinteilla ja pistaasimanteleilla." (s. 47)  "Mitkä tuomiot saa varkaudesta ja alkoholin juomisesta?" "Varkaudesta katkaistaan käsi, alkoholin juomisesta saa kahdeksankymmentä raipaniskua." (s. 49). 

Kirjassa tutustutaan Eliaksen myötä moniin Isisin vankeina pitämiin henkilöihin. Espanjalaisen Antonio Manuelin Isis on ottanut panttivangiksi ja pitää häntä laatikossa, jonka rakoihin Elias ja Abu Qatada kuljettavat salaa ruokaa. Kiinnostava, sympaattinen hahmo on Isisin kaappaama runoja kirjoittava apteekkari Sara. Juuri ennen kuin Isis valtasi Mosulin, Saralta oli ilmestynyt omakustanteena runokokoelma. Sara halusi julkaista kirjansa, vaikka tiesikin, että kirja olisi häpeätahra miesten hallitsemassa maassa. Radiojuontaja olikin todennut: "Jossakin länsimaassako tuo femakko luulee elävänsä?" (s. 53) Sara on rohkea nainen ja tekee pakosuunnitelman. 

Toisessa kertomuksessa Sololand kuvataan Irakista Suomeen pakolaisena tulleen hyönteistutkijan elämää.

"Kulutat koko elämäsi kertomalla isännille, mikä heidän maassaan on sinulle mieluista ja mikä epämieluista. Kuin vankila, jossa kovaäänisestä kuuluvat yötä päivää samat kysymykset: Kuka sinä olet? Mistä olet kotoisin? Tykkäätkö talvesta? Mitä mieltä olet meidän kaupungeistamme? Miksi lähdit kotimaastasi? Mitä tykkäät meistä Pohjolan asukkaista? Ja lopulta nämä kaikki ovat vain vinoja variaatioita siitä yhdestä kysymyksestä, joka isäntiäsi oikeasti askarruttaa: Miksi sinä tulit tänne?" (s. 155)

Päähenkilö, 35-vuotias maahanmuuttaja, oli asunut Suomessa jo 11 vuotta. Hän oli leipääntynyt työhönsä helsinkiläisessä turisteille suunnatussa kalaravintolassa ja päätti lähteä Sololandiin, joka oman tulkintani mukaan viittaa johonkin Pohjois-Suomen kaupunkiin. Siellä oli vastaanottokeskus, ja päähenkilömme katsoi, että hän oppineena miehenä ja omakohtaisen kokemuksen perusteella voisi "toimia sekä tulkkina että sillanrakentajana paikallisväestön ja maahanmuuttajien välillä". (s. 133) Ensin hän asui hotellissa, mutta tapasi sitten Lauran, joka järjesti hänelle asunnon. Kertomuksen ydin on puhe, jonka päähenkilömme pitää kotoutumisillallisella. Ja millaisen puheen hän pitääkään. Siinä ei sanoja säästellä, siinä saavat suomalaiset kuulla kunniansa, siinä selviää, millaista on elää orjana ja linnunpelättimenä Suomessa.

"Teillä pakolaisilla on synniltä haiskahtavat nimet, synniltä haiskahtava ihonväri ja synniltä haiskahtavat vaatteet, ja siksi teidän tulee loppuelämänne sovittaa sitä pahaa tekoanne, että olette kerran tulleet tänne Pohjolaan. Kuka teille muka antoi luvan ylittää autiomaat, vuoristot ja valtameret tullaksenne polkemaan Pohjolan kuolemattomien legendojen maaperää?" (s. 156)

Päähenkilömme ryhtyy auttamaan vastaanottokeskuksen asukkaita. Hän toimii tulkkina, järjestää asukkaille hammaslääkäri- ja lääkäriaikoja ja ennen kaikkea pyrkii huolehtimaan siitä, että asukkaat saavat vastaanottokeskuksessa heille kuuluvat lailliset oikeudet. Velvollisuuksista hän ei puhu mitään, ei mitään vaikkapa kielitaidon tarpeellisuudesta. 

"He ovat herroja, te orjia." (s. 156)

Mitä sitten seuraa, onkin aika hurjaa luettavaa. Loppu nostattaa esiin monia kipeitä maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä, joita lukija joutuu itsekseen pohtimaan. Suomi-viha pulppuaa syvältä hyönteistutkijan sielusta. Tällaisiä orjuuttajiako me olemme? Vai onko kirjailijan tavoitteena lähinnä herättää pohdintaa ja keskustelua maahanmuuttajien asemasta?

Eliaksen seikkailut Isis-maassa oli kiinnostavaa luettavaa. Tarinalla on totuudellista historiapohjaa. Henkilönä Elias oli ihastuttava nuori mies, jollaisen ei toivoisi joutuvan kohtaamaan kirjassa kuvattuja Isisin toimia. Sololandista on vaikea sanoa, kuinka paljon tarinassa on omaelämäkerrallisuutta tai Blasimin omia kokemuksia suomalaisesta yhteiskunnasta. Turun Kirjamessujen haastattelussa Blasim kertoi, että yhä edelleen hän tuntee itsensä muukalaiseksi Suomessa. Hänen kokemuksensa mukaan rasismi on maahanmuuttajille jokapäiväistä todellisuutta.

Blasim kirjoittaa ilmaisuvoimaista, voimakasta ja raakaakin tekstiä, josta kyllä pidin, mutta tekstin sisällön puolesta olin lähinnä hämmentynyt. Minulle jäi tunne, että Sololand oli lähinnä hetkellinen purskahdus tai ryöpsähdys. Ehkä tarina olisi saanut erilaisen kaaren ja erilaista syvyyttä, jos koko kirja olisikin kirjoitettu tästä hyönteistutkijasta. Erilaisen näkökulman kirjaan saa, jos miettiikin kirjan sisältöä niin, että kertomukset liittyvät toisiinsa. Ensimmäinen tarina herättää eittämättä empatiaa Eliasta kohtaan, mutta kuvio pyörtyy ylösalaisin Sololand-kertomuksen myötä.

Turun Kirjamessuilla Hassan Blasimin haastattelu toteutettiin arabian kielellä. Haastattelijana ja tulkkina oli Sampsa Peltonen, joka on myös kääntänyt kirjan. Haastattelijan kysymykseen, miksi Blasim kirjoittaa niin rajuja asioita Suomesta, kirjailija vastasi, että 90 % hänen kirjallisista tuotoksistaan kritisoi Irakia, ei Suomea. Kelloja ja vieraita -kirjan kohdalla prosenttiluku on kyllä varsin eri suuruusluokkaa.

Hassan Blasim Turun Kirjamessuilla