Selma van de Perre: Nimeni on Selma

Selma van de Perre: Nimeni on Selma. Juutalaisen vastarintataistelijan muistelmat. Tammi. 2021. Hollanninkielinen alkuteos Mijn naam is Selma. Suomentanut Mari Janatuinen. 203 sivua.

Omasta hyllystä.

Sain kirjan arvontapalkkiona Sheferijm - Ajatuksia kirjoista! -blogin Ainolta. Kiitos tästä. Kirjan mukana tuli kaunis kortti. 

"Tarinani on kunnianosoitus kaikille, jotka kärsivät ja kuolivat, sekä urheille ystävilleni ja kollegoilleni, jotka vastarintaan nousemalla asettivat oman henkensä alttiiksi muita pelastaakseen." (s. 202)

Nimeni on Selma on arvokas lisä holokaustikirjallisuuteen. Kirjoittaja Selma van de Perre oli liki 100-vuotias, kun hänen muistelmansa julkaistiin vuonna 2020. Van de Perren muistelmateos tarjoaa erilaisen näkökulman toisen maailmansodan holokaustiin ja on tärkeä siksikin, koska holokaustista selviytyneiden ikärakenne on jo hyvin korkea. Kovin monia muistelmateoksia ei varmaankaan enää ilmesty.

Toisen maailmansodan syttyessä Selma oli vain 17-vuotias. Hän asui perheensä - isän, äidin, kahden veljen ja pikkusiskon - kanssa Amsterdamissa. "Näiden ihmisten kanssa vietin varsin onnellisen lapsuuteni. Ja kolme heistä kuljetettiin pois raa'asti murhattaviksi." (s. 33) 

"Äiti, isä, Clara, minä (oikealla). Amsterdamissa lokakuussa 1941. (kirjan kuvitusta)

Sitten toukokuussa v. 1940 Saksan armeija ylitti rajan ja sota alkoi Alankomaidenkin osalta. Miehitys ei kuitenkaan vielä merkinnyt muutoksia juutalaiselle väestölle. Elämä jatkui ennallaan, käytiin koulua, tavattiin ystäviä ja vietettiin aikaa perheen kanssa. Mutta vain aluksi, sillä vuoden 1941 alussa alkoivat toimenpiteet. Juutalaisten piti ilmoittautua Alankomaiden viranomaisten rekistereihin ja heidän piti luovuttaa kaikki omistamansa arvopaperit sekä myös fyysinen omaisuus. Toimenpiteet jyrkkenivät kuukausi kuukaudelta. Vuoden 1942 tammikuussa juutalaisten  henkilötodistuksiin leimattiin iso J-kirjain ja saman vuoden toukokuussa "kaikki yli kuusivuotiaat juutalaiset määrättiin käyttämään keltaista daavidintähteä, jossa luki "juutalainen"." (s. 48) Nuoria miehiä lähetettiin "työleireille" Itä-Eurooppaan. Alankomaihin oli perustettu Westerborkin leiri juutalaisten kauttakulkuleiriksi.

Margareta van der Kuit

Selma ajautui vastarintaliikkeeseen. Hän halusi tehdä vastapalveluksia niille, jotka olivat ottaneet isoja riskejä pelastaakseen muita. Selma otti tässä tietoisen riskin, mutta hän luotti siihen, että hän oli tottunut käyttäytymään ei-juutalaisena vaaleiden hiustensa ansiosta. Edes muille vastarintaliikkeessä toimiville ei kerrottu sitä, että Selma oli juutalainen. Tehtävä edellytti uutta henkilöllisyyttä. Selmasta tuli Marga eli Margareta van der Kuit. Selman tehtäviin kuului erilaisia kuriiritehtäviä, lähinnä tärkeiden viestien, kirjeiden ja raporttien edelleen kuljettamista milloin Alankomaissa, milloin Belgian tai Ranskan puolella. Vaarallisin Selman tekemistä matkoista oli tärkeän viestin vieminen saksalaisten päämajaan Pariisissa. Hyvin hän siitäkin selvisi.    

Hyvä onni ei jatkunut ikuisesti. Selma pidätettiin, vietiin leirille ja sieltä edelleen junaan. Junan määräpää oli Ravensbrückin keskitysleiri, joka sijaitsee Saksassa noin 90 km Berliinistä pohjoiseen. Leirin rakennustyöt oli aloitettu v. 1938 SS-johtaja Heinrich Himmlerin aloitteesta. Ravensbrück oli ainoa lähes yksinomaan naisille tarkoitettu keskitysleiri. Myös leirin vartijat olivat naisia. Leirillä oli pääasiassa poliittisia vankeja Saksan valloittamista maista. Suurin ryhmä oli puolalaiset naiset, joita oli n. 40 000. Selmakin oli leirillä poliittisena vankina eikä juutalaisena. Varovainen Selman piti olla, ei saanut paljastaa menneisyyttään. Omaa nimeä ei voinut paljastaa. 

Leirielämä oli raskasta ja julmaa. "Naisia vietiin teloitettaviksi Uckermarkin nuorisoleirin lähellä olevalle polulle, jota kutsuimme kuolemanpoluksi. Toiset vietiin leiriä ympäröiviin metsiin tai heidät kaasutettiin. Tuolloin leiriin oli jo rakennettu kaasukammio ja polttouuni, ja Auschwitzista siirrettiin toinen kaasukammio asennettavaksi. Päivittäiset joukkomurhat saattoi haistaa." (s. 157) 

Leirillä kuolleiden muistokirja Ravensbrückin museossa. AOP

Leirille passitettiin sodan aikana yli 130 000 naista, joista vain noin 40 000 selvisi hengissä. Yksi selvinneistä oli Selma. Kun leiri vapautettiin, Selma kuljetettiin Punaisen Ristin toimesta Ruotsiin ja sitten Englantiin, missä hän elää edelleen. Kiitoksena vastarintaliikkeessä toimimisesta Selma sai v. 1983 kuningatar Beatrixin myöntämän Vastarinnan muistoristin 1940-1945. Selma oli yksi harvoista alankomaalaisista juutalaisista, joiden elämä jatkui toisen maailmansodan jälkeen. Sota ja leirit ovat jatkuvasti olleet vuosien ajan Selman ajatuksissa. Kaikkein eniten hän suree isää, äitiä ja Clara-siskoa, joiden elämä päättyi keskitysleirillä.   

Leirin vartijoista Selma van de Perre toteaa: "He olivat tavallisia naisia, jotka tekivät hirveitä tekoja. Se voi tapahtua uudelleen, jos sen annetaan tapahtua." (Iltalehti 7.2.2021)