Leïla Slimani: Toisten maa

Leïla Slimani: Toisten maa. Ensimmäinen osa: Sotaa, sotaa, sotaa. WSOY. 2021. Ranskankielinen alkuteos Le pays des autres. Suomentanut Lotta Toivanen. 323 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Mathilde oli ylpeä aviomiehestään. Ja vaikka miehen poissaolot harmittivat häntä ja hän äkäili joutuessaan olemaan talossa yksin, hän tiesi, että Amine oli ahkera ja rehellinen. Toisinaan Mathilde ajatteli, että aviomieheltä puuttui yksinkertaisesti vain onnea ja tietynlaista vaistoa." (s. 43)

Marokkolainen Amine on sotimassa Ranskassa toisessa maailmansodassa. Sodan loppuvaiheessa syksyllä 1944 Amine tapaa Elsassissa parikymppisen Mathilden. He ihastuvat ja rakastuvat. Amine on Mathildelle hellä ja rakastava. Mathilde ei epäröi hetkeäkään lupautuessaan lähtemään Aminen mukana Marokkoon, Aminen kotimaahan. He asettuvat asumaan Meknesiin Aminen edesmenneen isän maatilalle. Tila on karu ja huonotuottoinen, mutta Amine on sisukas, hän opiskelee ja tutkii uusia viljelymenetelmiä ja tilaa rohkeasti mm. uusia hedelmälajikkeita.

"Täällä tilanne hoidetaan niin." (s. 18)

Vaimolleen Mathildelle Amine haluaa osoittaa rakkautta ja olla hänelle oikeanlainen aviomies. Jos hän voisi, hän antaisi Mathildelle vaikkapa lumisateen. Mutta Aminella on oma vahva kulttuuritaustansa eikä siihen kuulu naisten arvostaminen. Nainen on aina miestään alempiarvoisempi. Naisen tulee olla tottelevainen ja noudattaa miehensä käskyjä. Miehellä on oikeus myös väkivallan käyttöön. Ranskassa Amine oli ollut muukalainen, mutta "oli nyt omalla maaperällä, hän saneli säännöt, selitti toimintatavat, piirsi siveyden, häpeän ja soveliaisuuden rajat". (s. 18)

Mathilde pyrkii sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kotiin ja avioliittoonsa. Kaikki tuntuu niin erilaiselta, mutta Mathilde haluaa olla hyvä vaimo. Avioparille syntyy kaksi lasta, Aicha ja Selim. Mathilde hoitaa taloutta, pitää huolta lapsista ja opettelee hoitamaan kyläläisten pikkusairauksia. Sinisen taivaan katselusta hän saa voimaa. Mutta vaikea hänen on löytää paikkaansa. Välillä hän käy Ranskassa, mutta sielläkin hän tuntee vieraantuneisuutta.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1940- ja 1950-luvuille. Tuolloin Marokossa kuohuu. Marokko kuuluu vielä Ranskaan, mutta nationalistiryhmät nostattavat mielenosoituksillaan itsenäistymisen henkeä. "Veri virtasi kaupungeissa, niissä nähtiin lukemattomia murhaiskuja keskellä katua, pommit silpoivat ruumiita kappaleiksi. Veri levisi maaseudulle, missä peltoja poltettiin ja isäntiä hakattiin kuoliaaksi. Murhaiskuissa sekoittuivat politiikka ja henkilökohtaiset kostot." (s. 292) 

Mathilde ja Amine elävät lapsineen kaukana muusta asutuksesta eivätkä ole tietoisia levottomuuksista. Vieraillessaan Aminen äidin Mouilalan luona Mathildelle avautuu marokkolainen todellisuus ja arkipäivä. Äidin kanssa asuvat Aminen sisarukset veli Omar ja sisko Selma. Piikana on entinen orja Yasmine. Omarin tehtävänä on pitää huolta nuoren Selman kunniasta. Kunnian ja maineen ylläpitämisessä väkivaltaa ei säästellä. "Selman kauneus teki veljet hermostuneiksi kuin karjan myrskyn edellä. He hakkasivat sisarta ikään kuin ennakkotoimena ja telkesivät sisälle taloon, ennen kuin hän tekisi typeryyksiä ja olisi liian myöhäistä." (s. 98)

Kirjan tapahtumat päättyvät vuoteen 1955. Itsenäisyys häämöttää muutaman kuukauden päässä. 

Slimani kuvaa taitavasti ja uskottavasti Mathilden sopeutumista hänelle täysin vieraaseen kulttuuriin. Paljon kirjoitetaan maahanmuuttajien sopeutumisesta eurooppalaiseen kulttuuriin, mutta harvinaisempaa on kuvata eurooppalaisesta kulttuurista lähtevän sopeutumista Afrikkaan. Kulttuuritaustoista johtuen haasteita riittää Aminen ja Mathilden parisuhteessa. Mutta he eivät anna periksi - onneksi, toteaa lukija. Pidin heistä molemmista, sekä Aminesta että Mathildesta. Kirjailija piirtää hyvin elävän kuvan Aminesta, hänen halustaan olla hyvä aviomies sekä menestynyt viljelijä. Slimanin tekstiä on ilo lukea. Kaunis kieli tempaa lukijan mukanaansa itsenäisyydestä haaveilevaan Marokkoon sekä Aminen ja Mathilden syrjäiselle maatilalle. Tarina on vakuuttava ja kiehtova. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatko-osaa. 

Leila Slimanin (s. 1981) synnyinmaa on Marokko, josta hän muutti Ranskaan 17-vuotiaana. Häneltä on suomennettu teokset Adele (WSOY 2019) ja läpimurtoromaani Kehtolaulu (WSOY 2018). Tästä kirjasta Toisten maa Slimani sai Ranskan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Goncourtin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron nimitti hänet ranskan kielen ja kulttuurin edustajaksi. Slimanin kirjat on kääntänyt taitava suomentaja Lotta Toivanen. Toivanen sai vuonna 2020 Agricolan kääntäjäpalkinnon.

Toisten maa on luettu mm. seuraavissa blogeissa: Kirjaluotsi, Anun ihmeelliset matkat ja Kirjarouvan elämää.