tiistai 6. huhtikuuta 2021

Jukka-Pekka Palviainen: Kaikella kunnioituksella

Jukka-Pekka Palviainen: Kaikella kunnioituksella. Karisto. 2021. Kansi: Emmi Kyytsönen. 205 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Puhun siitä Miisasta, jonka olen oppinut tuntemaan vanhempien puheista ja tytön omasta päiväkirjasta. Kerron myös siitä, kuinka paljon jossiteltavaa nuoren ihmisen yllättävä kuolema jättää hänen läheisilleen. Miten vanhempien lapselleen haaveilema tulevaisuus ei tule toteutumaan. Viulukonsertot maailman metropoleilla jäävät pitämättä." (s. 135)

Kirjan tapahtumat alkavat Tuomaksen ja Kaisan isän kuolemasta. Tuomas ja Kaisa ovat molemmat jo aikuisia ihmisiä, Tuomas vuokraa kirpputoripöytiä ja pitää pientä kahvilaa, Kaisa puolestaan pyörittää hoitokotia. Isän kuolema antaa pohdinnan aihetta heille molemmille, vaikkakaan kummankaan välit isän kanssa eivät olleet kovin läheiset. Merikapteenina työskennellyt isä oli paljon poissa kotoa jo ammattinsa vuoksi. Hautajaisissa Tuomas miettii Helena-papin sanoja. "Helena puhuu kauniisti. Välillä en tiedä, kenestä. En tunnista hänen sanoistaan aina isääni. Ehkä minä en tuntenut oikeasti koko miestä." (s. 21) Isää muistellessa Tuomas palaa ajatuksissaan lapsuuteen. Hän muistaa olleensa paksuja kirjoja lukeva lapsi, joka halusi tulla merkittäväksi ihmiseksi. Mutta se vaihe meni ohi. Nyt Tuomas on tyytyväinen kerrostalokaksioon ja kirpputoriin. 

Kaisa on naimisissa Markuksen kanssa ja heillä on 3-vuotias Siiri-tyttönen. Kaisa tekee pitkää päivää hoitokodissaan. Sen lisäksi aikaa täytyy järjestyä salarakkaan tapaamisiin. Ja järjestyyhän sitä, kun Markus hoitaa kodin ja lapsen. Kotona ollessa ajatukset ajautuvat rakkaaseen. "Kun menin kotiin, Markus halusi seksiä. Muistutin häntä, että isä oli kuollut vain muutama päivä sitten. Markuksen mielestä minulla oli aina jokin tekosyy. Hän oli oikeassa." (s. 12)

Hautajaisista Tuomaksen mieleen jää miellyttävän oloinen Helena-pappi. Pian Tuomas saakin tilaisuuden pyytää Helenaa illalliselle, kun hän tarvitsee ammatillisia vinkkejä hautajaispuheen pitämiseen. Tuomasta on nimittäin pyydetty pitämään hautajaispuhe uskonnottoman hautajaisissa. Eikä tämä jää Tuomaksen ainoaksi hautajaispuheeksi. Kaisan salarakas paljastuu ja yllättää takuuvarmasti jokaisen lukijan. Lopuksi lukijalle jää tuntuma, että kaikki on hyvin ja elämä jatkuu.

Kirja on miellyttävä lukukokemus. Teksti on kepeää ja helppolukuista. Sarkastinen huumori saa hymyn lukijan huulille. Kirjailija pohtii asioita, joista monet ovat tai ainakin voisivat olla tuttuja monelle, kuten vaikkapa vanhempien kuolema ja ikääntyminen. Pidin Kaisan työroolista, siitä millä vakavuudella ja kunnioituksella hän suhtautuu hoitokotinsa vanhuksiin. Kaisalla on aikaa myös kuunnella vanhuksia. "Vanhojen ihmisten muisteluiden kuuntelu voi olla tämän työn suola. Toisaalta dementoituneet ihmiset toistavat itseään, ja joskus vanhat ihmiset puhuvat vain siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu juuri nyt. Koska elinpiiri on pieni ja elämä täyttyy kivuista ja säryistä, se on usein raskasta kuunneltavaa. Yritän kuitenkin keskittyä, sillä asiakkaiden kanssa keskustelu on osa tätä työtä. Minusta se on, ellei tärkein, niin ainakin yksi tärkeimmistä asioista." (s. 153).

Jukka-Pekka Palviainen on kirjoittanut useita lasten- ja nuortenkirjoja sekä aikuisten romaaneja. Kaikella kunnioituksella on minulle ensimmäinen Palviaisen kirja. Halusin lukea kirjan siksi, että nykyisin Sastamalassa asuva kirjailija on ex-raumalainen. Nyt kun meistä on tullut raumalaisia, on mukava tutustua oman alueen kirjailijoihin.

Kiitos Emmi Kyytsönen onnistuneesta kannesta.

Kirja on luettu myös Kirjojen maa -blogissa.

4 kommenttia:

  1. Salarakas. Ihmettelen, että miten ihmisillä on aikaa salarakkaalle, aika on pois rakkailta, tässä tarinassa Siiriltä ja Tuomakselta.

    VastaaPoista
  2. Sait minut kiinnostumaan kirjasta.
    Vanhemmat voivat jäädä vieraiksi, vaikka asuttaisiin koko ajan saman katon alla.
    Miksi ihmisillä on salarakkaita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on, eivät ole välit aina läheiset edes vanhempien kanssa. Kaisan elämä ihmetytti, aikaa on työn teolle ja salarakkaalle. Miksi ei edes lapselle?

      Poista