Jack El-Hai: Göring ja psykiatri

Jack El-Hai: Göring ja psykiatri. Kohtalokkaat istunnot natsirikollisen kanssa. Minerva Kustannus. 2020.  Englanninkielinen alkuperäisteos: The Nazi and the Psychiatrist. Käännös: Päivi Paju. 312 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Hän (Kelly) saapui Mondorfiin innokkaana tutkimaan, löytäisikö hän vangeista merkkejä natsijohtajille yhteisestä heikkoudesta: halusta tehdä pahoja tekoja. Yhdistikö heitä kaikkia mielisairaus tai jokin psykiatrinen syy? Oliko olemassa "natsipersoonallisuus", joka selitti heidän katalat ilkityönsä?" (s. 36)

Toisen maailmansodan jälkeiset Nürnbergin oikeudenkäynnit kiinnostavat tutkijoita ja kirjailijoita yhä edelleen. Kiinnostus kohdistuu erityisesti siihen oikeudenkäyntiin, jossa syytettyinä olivat natsi-Saksan johtohahmot. Tutkijat pyrkivät löytämään uusia näkökulmia oikeudenkäynnin kulkuun ja natsijohtajien persoonallisuuksiin. Amerikkalaisen journalistin ja kirjailijan Jack El-Hain kirja on kiinnostava ja ainutlaatuinen kuvaus Douglas M. Kelleyn kokemuksista natsivankien psykiatrina. Kirja pohjautuu Kelleyn muistiinpanoihin ja potilaskertomuksiin.  Psykiatrin huomio kiinnittyi erityisesti valtakunnankansleri Hermann Göringiin. 

Göring piti itseään Saksan johtajista karismaattisimpana ja kansainvälisesti ihailluimpana.

Natsijohtajien ensimmäinen vankila oli Luxemburgissa Mondorf-les-Bainsissa, jossa Palace Hotelista oli tehty pelkistetty vankila. Vankilanjohtajana toimi Yhdysvaltain armeijan eversti Burton C. Andrus, joka sittemmin siirtyi vankien kanssa Nürnbergiin. Elokuun alussa vuonna 1945 amerikkalainen psykiatri Douglas Kelley sai huippukomennuksen Luxemburgiin. Kelley oli innostunut. "Kelley saisi tavata miehet, joita pidettiin yleisesti vuosisadan pahimpina rikollisina." (s. 35)  Natsvangit olivat vankilassa odottavalla kannalla, koska mitään ei tapahtunut. Göring oli pitkästynyt. Häntä ihmetytti ja kummastutti, miksi häntä pidettiin vangittuna ja hän odotti vain vapautusta. Mutta matka jatkui, nyt määränpäänä oli Nürnbergin vankila.

Andrus totesi, että pelkkä ilmakin tuntui vangitulta.

Nürnbergin vankilassa oli runsaasti natsivankeja, mutta heistä kaksikymmentäkaksi oli niitä, jotka olivat korkeimpia Kolmannen valtakunnan johtajia. Mukana olivat kaikki tärkeimmät natsijohtajat lukuunottamatta natsi-Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitleriä, propagandaministeri Joseph Goebbelsia ja SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmleria, jotka kaikki olivat tehneet itsemurhan. Lisäksi puoluesihteeri Martin Bormann oli kadonnut. Nürnbergin vankilassa olosuhteet ja sellit olivat perin karuja, koska itsemurhan mahdollisuus oli pyritty eliminoimaan. Kelleyn rekrytoinnilla oli tärkeä merkitys. Hänen piti arvioida ja pitää huolta siitä, että kahdenkymmenenkahden oikeuden eteen joutuvan natsijohtajan mielenterveydellinen tila oli vakaa. 

Kelley vietti aikaa ja keskusteli kaikkien vangittujen kanssa, mutta eniten aikaa hän käytti keskusteluihin Göringin kanssa, ei siksi, että Göring oli korkea-arvoisin syytetyistä, vaan ihan puhtaasti omasta halustaan. He löysivät pian keskinäisen yhteisymmärryksen. "Kumpikin ymmärsi, mitä toinen sanoi ja miltä tästä tuntui, tajusi voivansa olla jotakuinkin oma itsensä heidän ollessaan yhdessä ja nautti toisen seurasta." (s. 90) Kelleystä Göring sai älykkään keskustelukumppanin, jolle hän saattoi kertoa omasta roolistaan natsismin rakentamisessa. Göring kaipasi huomiota, ja sitä hän sai Kelleyltä. Keskustelujen ohella Kelley halusi tehdä vangeilla psykologisia testejä selvittääkseen, millainen tyypillinen "natsipersoonallisuus" oli. Hän teetti vangeilla Rorschachin musteläiskätestejä ja mittasi älykkyysosamääriä. 

"Olivatko he mielenvikaisia?" (s. 183)

Vankilaan otettiin toinenkin psykiatri, Gustave Mark Gilbert. Hän halusi tehdä omat testinsä ja teetti uudelleen mm. musteläiskätestit. Gilbertin tulkintojen mukaan natsijohtajat olivat psykopaatteja, joiden "persoona oli vaarallinen ja muista erottuva." (s. 202), kun taas Kelleyn tulkintojen mukaan natsijohtajat olivat melko tavallisia ihmisiä jokainen pienine puutteineen. Kelleyn tulkinta nostaa esille mahdollisuuden, että todellista pahuutta voi ilmetä kenessä vain ja missä vain. Tulokset Göringin osalta olivat kiinnostavat. Gilbert tulkitsi Göringin testejä niin, että Göring oli masentunut ja moraalisesti rappeutunut. Lisäksi Gilbert totesi, että "Göring oli terävä ja kyyninen, mutta ei nero". (s. 130) . Sen sijaan Kelleyn tulosten mukaan Göringillä oli mielikuvitusta, voimaa ja rohkeutta. Kelleyn mukaan hänessä ja Göringissä oli hyvin paljon samaa, molemmat olivat urakiipijöitä ja taitavia manipuloijia. "Tajuamattaan Kelley samaistui Göringiin." (s. 130)

Oikeussali 600 toisessa kerroksessa

Oikeudenkäynti, jota seurasi koko maailma, alkoi 20.11.1945. Kelley joutui lähtemään takaisin Amerikkaan kesken oikeudenkäynnin eikä hän ollut kuulemassa Göringin kahdentoista tunnin pakahduttavaa puolutuspuheenvuoroa. Kelley olisi ollut ylpeä, säkenöivä, kiihkeä ja asiantunteva Göring oli palannut. Hän esiintyi itsevarmasti, eloisasti ja hymyillen sekä nautti olostaan. 

Oikeudenkäynti kesti 218 päivää. Lopputuloksen tiedämme. Göring puraisi rikki syanidikapselin kaksi tuntia ennen kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Psykiatri Kelley ei koskaan päässyt eroon Göring-muistoistaan. Ei edes kuollessaan.

Hyvää ja perusteellista tutkimusta

Kyseessä on kiinnostava kuvaus Douglas Kelleyn työskentelystä Kolmannen valtakunnan natsijohtajien psykiatrina. El-Hai on tehnyt hyvää ja perusteellista tutkimusta. Lopputuloksena on hyvin ja sujuvasti kirjoitettu tietokirja, jossa on mukana kiinnostava valokuvaliite sekä kattava lähdeluettelo. Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Kotkanpesä eli Kehlsteinhaus, korkeimpien natsijohtajien kokoontumispaikka. Kuva AA (kesäkuu 2019).