torstai 16. huhtikuuta 2020

Pascal Engman: Polttava maa - osa 1



Pascal Engman: Polttava maa. WSOY. 2020. Ruotsinkielinen alkuteos Eldslandet. Suomentanut: Pekka Marjamäki. Päällys: Riikka Turkulainen. 557 s.

Arvostelukappale kustantajalta

"Siirtokunta ulottui lännessä tummiin kallioihin, jotka viettivät jyrkkinä ja liukkaina kohti Tyyntä valtamerta. Kallioiden kupeessa oli luotoja ja matalikkoja, jotka kuhisivat laskuveden aikana äyriäisiä ja joille ilmestyi silloin tällöin laumastaan häädettyjä merileijonauroksia, jotka olivat tulleet odottamaan kuolemaa. Siellä oli myös kapea hiekkaranta, johon valtameren suunnattomat aallot löivät kuohuvina vaahtopäinä." (s. 326)

Polttava maa on ensimmäinen osa uudessa Vanessa Frank  -jännityssarjassa. Vanessa Frank on 42-vuotias rikoskomisario. Hän johtaa Tukholman poliisin tutkintaosaston tiedustelujaosta 5 ja 6 eli Novaa, jonka tehtävänä on järjestäytyneen rikollisuuden jäljitys. Tosin tällä hetkellä Vanessa on hyllytettynä omasta virastaan, mutta Tukholman alamaailman tapahtumat ajautuvat sellaiseen pisteeseen, että Vanessa ajautuu väistämättä tapahtumien keskipisteeseen. Yksityiselämässä Vanessa on juuri eronnut. Ero on tiukka paikka Vanessalle, vaikkei hän sitä tunnustakaan. Hän oli asunut Svanten kanssa kaksitoista vuotta, ja he olivat sopineet, että tekevät uraa, eivätkä lapsia. Nyt Svanten uusi naisystävä "seuraava Greta Garbo" odottaa lasta. Taustaansa Vanessa valottaa sen verran, että hän on asunut aiemmin kaksi vuotta Kuubassa ja että hänen vanhempansa olivat hyvin varakkaita. Ruotsalaiseen tapaan Vanessa käyttää nuuskaa.

Kuten kaikissa suurkaupungeissa, myös Tukholman alamaailmassa tapahtuu paljon. Jatkuvasti on uutisia jengiammuskeluista, ryöstöistä ja autokaappauksista. "Tukholmalaiset tuntuivat tottuneen siihen, että lähiöissä ammuskeltiin aina silloin tällöin. Samoin kuin poliitikotkin, vaikka he lupailivatkin jatkuvasti, että väkivaltaisuuksille pantaisiin piste." (s. 245) Uusi vaarallinen mahtitekijä Ruotsissa on Legioona, joka aiemmin oli hallinnut Kööpenhaminan rikollispiirejä, mutta nyt vuoden verran he ovat olleet mukana mm. Tukholman kokaiinikaupassa. Tukholman Legioonaa johtavat Joseph Boulaich ja Mikael Ståhl. Poliisia työllistää myös uusi rikossarja, jossa kaapataan tukholmalaisia talousmiljönäärejä, pidetään heitä vankeina ja vapautetaan lunnaita vastaan. Liittyykö tähän rikossarjaan myös ryöstö Bågenhielmin Kelloon, sitä poliisi joutuu pohtimaan. 

Nicolas Paredes työskentelee astianpesijänä eräässä tukholmalaisessa ravintolassa. Hänellä on chileläistausta. Isä oli paennut kotimaastaan Chilestä vuoden 1973 sotilaskaappauksen jälkeen. Koulun jälkeen Nicolas oli liittynyt SOG:iin, "joka on puolustusvoimien salaisin ja parhaimmin koulutettu sotajoukko." (s. 54) Nicolas joutui kuitenkin eroamaan SOG:sta. Nicolaksella on kehitysvammainen sisko Maria, jota hän rakastaa ja josta hän haluaa huolehtia. Nicolas hamuaa rahaa, helppoa rahaa, jota hän lähtee havittelemaan Ivanin kanssa. Mutta luotettavaa kumppania Ivanista ei tule, koska hän haluaa miellyttää kaikkia ja toimia kaikkien mieliksi. Ivanin haaveena on päästä mukaan Legioonan toimintaan. Kuin tilauksesta, Joseph haluaa Ivanin auttavan legioonalaisia. Pyyntöön suostumalla Ivan pettäisi Nicolaksen.  

Toinen juonen kuvio sijoittuu Chileen, toiselle puolelle maapalloa.  Saksan natsipuoleeseen kuulunut Paul Schäfer perusti vuonna 1961 saksalaisen siirtokunnan Chilen eteläosaan, 350 kilometrin päähän Santiagosta. Siirtokunnan nimeksi annettiin Colonia Dignidad, Arvokkuuden siirtokunta. Chilen sotilasvallankaappauksen v. 1973 jälkeen siirtokunta aloitti yhteistyön kenraali Augusto Pinochetin salaisen poliisin DINA:n kanssa. Keskuksessa kuulusteltiin mitä raaoimmilla tavoilla vankeja, joilla oli hallussaan kaikkein salaisimmat tiedot.  

Alueella on Colonia Rheinin sairaala, Clinica Bavaria. Kaikista maailmankolkista tulevia ökyrikkaita palvelee sairaalan elinpankki, "josta potilaat saivat ostaa tarvitsemansa sisäelimet muutaman miljoonan dollarin kappalehintaan."  (s. 38) Kaikki toiminta on salaista, niin myös se, mistä sisäelimet saadaan.

En ole lukenut Engmanin ensimmäistä teosta Patriootit (WSOY, 2019), joten mitään ennakko-odotuksia minulla ei ollut. Polttava maa oli minulle kiinnostava, uskottava ja vakuuttava lukukokemus. Kirjassa tapahtuu paljon ja juonikuvioita on useita. Jännitys säilyy läpi kirjan. Elokuvakäsikirjoituksen tyyppiset lyhyet luvut hankaloittivat aluksi lukemista, mutta siihen tottui sitä mukaan, kun kirjan henkilögalleria tuli tutuksi. Hienosti kirjailija sitoo juonikuviot yhteen kirjan lopussa, vaikkakin vähempikin määrä juonen kulkuja olisi riittänyt. Esimerkiksi Chilen Colonia Dignidad olisi varmaankin yksin riittänyt yhden dekkarin aiheeksi. Colonia Dignidad on kiinnostava aihe kirjailijalle, koska hänellä itsellään on chileläistausta. Tämän todellisen kauhupaikan nimi muuttui vuonna 1991 Villa Bavieraksi. Vuonna 2015 ensi-iltansa saaneen Florian Gallenbergerin ohjaaman elokuvan Colonian tapahtumat sijoittuvat tähän pahamaineiseen Colonia Dignidadin siirtokuntaan. 


Vaikkakin pidin kirjasta, henkilöissä ei ollut oikeastaan ketään, josta olisin pitänyt. Vanessa on hyvä poliisi ja hyvä taistelija, mutta hänen persoonallisuuttaan avataan kirjassa melko vähän. Ehkäpä sitten jatko-osissa. Nicolaksesta ei kukaan oikein ota selvää paitsi, että hän on oppinut äärimmäisen hyväksi taistelijaksi SOG:n opeissa. "Tämä oli aivan uudelle tasolle vietyä väkivaltaa. Hallittua. Tehokasta."  (s. 267) Ivan taas puolestaan on lähinnä säälittävä. - Jatko-osaa mielenkiinnolla odottaen.

Kirjasta on postattu myös Kirjarouvan elämää -blogissa sekä Mummo matkalla -blogissa.



12 kommenttia:

  1. Vaikuttaa vähän sekavalta. En ole lukenut kirjailijan teoksia. Kiinnostunut kyllä.

    Lukuiloa viikonloppuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että pitäisit tästä kirjasta. Tässä on jotakin lumoavaa ja koukuttavaa.

      Poista
  2. Engmanissa on potkua ja potentiaalia pidempäänkin kirjailijanuraan. Journalistinen kirjoitustyyli miellyttää ja vauhdissa riittää.
    Jatkossa kun vaan kirjailija muistaisi rallatella Kurvissa mennään varovasti, ettei kaatuis kallis lasti niin suorilla voidaan sitten huristella lujjaa juu, jolloin kokonaisuudesta muodostuisi astetta napakampi. Ponteva dekkari ja dekkaristi, tuotannolle jatkoa odotan mielenkiinnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasinkin, että sinä olet lukenut tämän. Taidan lukea jossakin vaiheessa myös Patriootit, sen verran kiinnostava tämä kirjailija on. Jatko-osaa Polttavalle maalle minäkin odotan. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Minäkään en ole lukenut vielä Engmania. En tiedä kiinnostaisiko tämä tarina minua muuten, mutta ihan Chilen takia pidän kirjan mielessä! Kukapa tietää, vaikka se yllättäisi positiivisesti?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Chilen osuus kirjassa on todella kiinnostava. Chilen vuoden 1973 tapahtumat kiinnostavat minua edelleen. Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  4. Ruotsista tuntuu tulevan todella monia dekkareita ja jännäreitä, mikä on toki hyvä asia. Itse olen melko vähän sellaisia kirjoja lukenut, vaikka poliisijutuista pidänkin. Tämä sarja alkoi kyllä kiinnostaa, pitääpä vähän googlailla tuosta Patriootit-kirjasta (haluan pakkomielteisesti aloittaa kaikkien kirjasarjojen lukemisen aina ihan alusta)! :)

    VastaaPoista
  5. Kyllä, Ruotsi on todella dekkaristien maa. Sieltä tulee aina ja aina uusia lupauksia, kuten on myös tämä Pascal Engman. Patriootit on ihan itsenäinen dekkari. Polttava maa aloittaa uuden sarjan.

    VastaaPoista
  6. Vaikuttaa tosiaan melko runsaalta ja monisäikeiseltä. Itse olen ehkä hieman toisenlaisten dekkareiden ystävä. Jostain syystä alamaailma ja sen rötöstely ei jaksa innostaa. Toisaalta Chile-aspekti vaikuttaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Chile-teema kiinnosti minua kovasti. Ja se olikin todella jännittävä ja mielenkiintoinen, jopa uskottava. Pidin kyllä muutenkin tästä, vaikka henkilöihin en saanut oikein otetta.

      Poista
  7. Hmm, Chile kiinnostaa, mutta muuten olen viime vuosina pitänyt näppini mahdollisimman paljon erossa näistä ruotsalaisista nordic noir -jutuista. Varmasti joukossa on helmiäkin, mutta aika lailla saman kaavan toistamisesta tuntuu.

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa hieman sekavalta, mutta Amman tavoin tunnistan myös jotenkin toistuvaa kaavaa. En ole minäkään näitä ruotsalaisia kauheasti viime aikoina lukenut, mutta olen tainnut muutenkin Korona-aikana luisua enemmän tuonne lempeän Cozy Mysteryn puolelle.

    VastaaPoista