Lukupiirikirjana Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut

Hyvää lukurauhan päivän iltaa!

Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut. Alkuperäinen ilmestymisvuosi 1967. Teos. 2012. Kansikuva: Heikki Haavikko ja Jenni Saari. 243 sivua.

Lainattu kirjastosta

Luimme lukupiirissämme viime vuoden puolella Johanna Venhon Ensimmäisen naisen. Kirjassa Sylvi Kekkonen jakaa tuntojaan jo silloin kuolleen Marja-Liisa Vartion (1924-1966) kanssa. Tämä innosti meitä valitsemaan lukupiirikirjaksemme Vartion jo klassikoksi muodostuneen Hänen olivat linnut (1967). Tätä postuumisti ilmestynyttä romaania pidetään Vartion pääteoksena. Luen Wikipediasta, että kirjaa on luonnehdittu erääksi suomalaisen modernismin perusteoksista. Sen pohjalta tehtiin samanniminen televisioelokuva vuonna 1976. 

Kirjan päähenkilöitä ovat rovasti Birger Broms ja hänen vaimonsa Adele sekä pappilan kotiapulainen Alma. Muita henkilöhahmoja ovat Adelen kälyt Elsa ja Teodolinda. Elsa ja Teodolinda asuvat samalla kylällä, Elsan mies on Herman, kylän lääkäri, kun taas Teodolindan mies Holger on kylän apteekkari. Kirja alkaa Adelen ja Birgerin asuttaman pappilan tulipalolla. Palon yltyessä Birgerille on ensiarvoisen tärkeää täytettyjen lintujen pelastaminen. Pian sen jälkeen Birger kuolee ja Adele muuttaa Antti-poikansa kanssa Birgerin entiseen kotitaloon. Alma on talossa kotiapulaisena. Eräs lukijoistamme totesi, että kirjan alkuosa tulipaloineen on melko sekavaa luettavaa, mutta sitten sieltä sekasorron keskeltä alkaa avautua kirjan henkilöiden taustat ja henkilöhistoria.

Monet meistä olivat lukeneet kirjan jo aiemmin, mutta oli mielenkiintoista palata siihen ja pohtia, onko kirja kestänyt aikaa. Muistimme myös kirjasta tehdyn erinomaisen televisionäytelmän, jossa pääosissa olivat Eeva-Kaarina Volanen ja Raili Tiensuu. 

Tässä Savonlinnaan sijoittuvassa romaanissa kuvataan paremman väen elämää. Kyläläisiin pidetään etäisyyttä. Adele-lesken elinpiiri rajoittuu kotiin. Siellä hänellä on seurana kotiapulainen Alma, pappilan tulipalosta pelastetut täytetyt eläimet ja tärkeät perintöesineet. Birgerin eläessä täytetyt eläimet olivat Adelen vihan kohteena, mutta nyt kun Birger on kuollut, Adele ei voi kuvitellakaan elävänsä ilman niitä. Linnuista pidetään hyvää huolta. Adele ohjeistaa Almaa. "Pane västäräkki pois pöllöjen vierestä, minähän olen sanonut etteivät pöllöt ja västäräkit koskaan ole luonnossa yhtaikaa samassa puussa, eikä kuovi, olet taas laittanut sen pääskysen viereen." (s. 39) Adele on omalaatuinen nainen, eikä Almakaan edusta ihan tavallista kotiapulaista. Persoonia ovat myös Adelen kälyt miehineen. Kaikissa kirjan henkilöissä on kiinnostavuutta. Adele, Alma ja Holger olivat meille mieluisimmat kirjan henkilöistä. Mietimmekin, miten kekseliäs kirjailija on ollutkaan rakentaessaan niin persoonallisia henkilöhahmoja. Kirjan tarina rakentuu pitkälti dialogille. Keskustelu avaa kirjan ja keskustelu päättää kirjan. Pääasiassa Adele ja Alma keskustelevat, he keskustelevat aina samoista asioista, Alman pitää kertoa ja Adele korjaa, jos jokin detalji jää pois. 

"Niin sinä olet kertonut. Mutta miten kävi. (Adele)
- Äiti nostettiin kiikkutuoliin, johan minä sen olen sanonut. Pantiin puhtaat vaatteet päälle. (Alma)
- Eipäs, vaan kukikas pusero. (Adele)
- Mutta sinähän takerrut pikkuseikkoihin, sanoi Holger.
- Naura vain sinä, sanoi ruustinna arvokkaasti. - Sinä et tiedä miltä minusta tuntuu kun asioita muutellaan. Sitä mikä sallitaan tapahtuvaksi yhdessä kertomuksessa, ei sallita toisessa.
- Äiti raukka itki, ja ihmekö se oli, sanoi Alma.
- Sinä unohdat virsikirjan.
- Minkä virsikirjan?
- Sinä olet sanonut että panitte virsikirjan äitisi käteen. Miksi?
- Äiti oli uskovainen ihminen.
- Miksi siis nyt vasta sen mainitset?" (s. 203-204)                                                                                          
Mielenkiintoisen lisän kirjaan antaa perintötavaroiden jakaminen. Tavaroihin takerrutaan, eikä sopua löydy. Tärkeintä on se, ettei kukaan saa liikaa. Linnuilla on keskeinen rooli kirjassa, kuten kirjan nimikin antaa ymmärtää. Rovastivainajan täytettyjen lintujen kokoelma samoin kuin muutkin linnut, erityisesti joutsen ja metso, ovat keskeisiä teemoja juonen rakentamisessa. Henkilöt vertautuvat eri lintuihin. 

Kirjassa on runsaasti eri tasoja. Se on kuvausta yksinäisten ihmisten elämästä, vanhuudesta, dementiasta, vaikeista ihmissuhteista ja lisäksi se on sukukronikka. Kirja on myös hyvää ajankuvausta. Adele on omalaatuisen persoonallisuutensa lisäksi dementoitunut, vaikka on hänellä kirkkaitakin päiviä. Suurin osa meistä oli lukenut kirjaa mielellään. Teksti on sujuvaa ja hyvin kirjoitettua.  Paikka paikoin dialogit suorastaan ryöppyävät, niin luontevasti ja elävästi ne vievät tarinaa eteenpäin. Mielenkiintoista oli huomata, että vaikka tarina tuntui junnaavan paikallaan, niin siitä huolimatta tarinassa edettiin. Kirja on kirjoitettu "rohkeasti ja avoimesti", kuten eräs lukijamme määritteli. Mutta oli joukossamme sellaisiakin, joiden mielestä tarina ei ollut kiinnostava, koska mitään ei oikeastaan tapahtunut. Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että Hänen olivat linnut oli tärkeä kirja 60-luvun kotimaisessa kirjallisuudessa emmekä ihmettele, että se luokitellaan klassikkoteokseksi.