Marja Björk: Sirppisilmä

Marja Björk: Sirppisilmä. 2019. Arktinen banaani. 272 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Kassalla oli valittaja. Ne olivat kaikki saman näköisiä. Jos se oli mies, sillä oli pyöreät silmälasit ja kaulahuivi silmukalla. Kuristuisi siihen, perkele. Se räyhäsi hiljaa, mutta räyhäsi kuitenkin. Oli ylempänä kuin muut kuolevaiset ja esitti varakkaampaa kuin oli. Jos se oli nainen, sillä oli neuvoja. Eikö tätä voisi tehdä näin. Voinko esittää reklamaation tässä nyt heti paikan päällä, että ymmärrätte, mistä on kysymys." (s. 199)

Olen lukenut kaikki Marja Björkin kirjat, niitä on ilmestynyt kuusi ennen Sirppisilmää. Kaikki ne ovat olleet mieluista luettavaa, kirja kirjalta hän on vakuuttanut minut siitä, että kyseessä on taitava kirjailija. Monet kirjoista ovat käsitelleet rankkoja aiheita ja sellaistenkin aiheiden käsittelyn Björk hallitsee. Pohjois-Karjalassa asuvana olen pitänyt erityisesti Lieksaan sijoittuvista kirjoista. Ennen Helsingin kirjamessuja bongasin Björkin uuden kirjan, luin siitä esittelyn ja ilahduin: Björk on kirjoittanut dekkarin. Jo ennen kuin avasin kirjan, olin varma, että kyllä Björk dekkarigenrenkin hallitsee. Ja niinhän hän tekee.

Kustantajan sivuilta luen, että Sirppisilmä ei jää ainoaksi Björkin dekkariksi, vaan kirja on ensimmäinen osa Raaka-Arskasta kertovassa sarjassa. Raaka-Arska on siis dekkarisarjan päähenkilö. Hän osoittautuu naishenkilöksi, Raaka-Arska on Niklas Herlinin hänelle antama lisänimi. Todellisuudessa tämä naishenkilö on Airi Turpeinen, kotoisin Pohjois-Karjalasta (kuten Björk itsekin). Airi on muuttanut Helsinkiin ja työskentelee ravintolakokkina Sillankorvassa ja tienaa lisäansioita pyörittämällä omaa pitopalvelua.   

Tapahtumat alkavat apteekkarien päivälliskutsuilta. Arska vastaa illan tarjoiluista. Mukana oli viisi apteekkaria, aviopuolisot ja pari seuralaista. Vieraat ovat Arskalle tuttuja, ei tämä ole ensimmäinen kerta pitopalveluemäntänä tälle porukalle. Mutta tämä kerta on poikkeuksellinen. Varakas apteekkari Asko Timonen kuolee kesken kutsujen. Hän vain rojahtaa pöydän ylle ja on välittömästi kuollut. Kaikki ovat ymmällään, ei tiedetä, oliko kuolema luonnollinen, oliko kyseessä itsemurha vai oliko kyseessä murha.  

Jos se oli murha, kuka nyt Askon olisi halunnut tappaa? Asko oli ollut hyvä mies. Hän oli pidetty seuramies laajassa ystäväpiirissään. Vaimo Monika pyrkii muistamaan Askosta hyviä asioita. "Vainajasta kuului ajatella hyvää ja unohtaa asiat, joilla ei ollut enää merkitystä. Kauniit muistot olivat enimmäkseen tavallisesta arjesta." (s. 181) Vaikka kyllä Monika myöntää, että ero heille olisi tullut, jos he olisivat eläneet tavallisilla keskituloilla. Raha rauhoittaa, niin se vaan on. Viime vuosina Asko oli kärsinyt muistin heikkenemisestä.  

Askon kuolema pohdituttaa eniten apteekkari Kallea ja Arskaa. Juonipaljastuksia ei tule sitten tämän enempää. Jätetään Arska ja Kalle pohtimaan tilannetta. Todetaan vain, että joku yrittää päästä Arskastakin eroon. Todetaan vielä sekin, että Kalle uskoo, että Arska kaivaa totuuden esiin. "Arska kulkisi horjumatta kohti ratkaisua ja saisi selville Asko Timosen arvoituksen. Arska oli vahva." (s. 97) Lukijakin vakuuttuu, että kyllä kaikki selviää.

Arska on mielenkiintoinen tuttavuus. Hän on 45-vuotias, oman kuvauksensa mukaan "pieni ja laiha työn kuluttama akka." (s. 16) Aviomiestä eikä lapsia ole. Koulutustaustana on Lieksassa käyty kansalaiskoulu ja kylmäkkökoulutus Joensuussa. Sieltä sitten Helsinkiin Sillankorvaan töihin. Arska on hyvä ja vastuullinen työntekijä. Hän asuu Kalliossa Arenan talossa vuokra-asunnossa, jonka omistaa samassa talossa asuva apteekkari Monika Honkajuuri-Timonen, kuolleen Asko Timosen vaimo. Arska tupakoi, juo siideriä ja tapaa ystäviään vaikkapa Roskapankissa. Osaa Arska myös rentoutua, vaikkapa virkaten. "Ajatuksissani olin virkannut monta metriä ketjusilmukoita pää ihmenirvanassa ja jalat nahkapallilla ja jatkoin, vaikka Kalle tuli. Hän istui vastapäätä jakkaralla ja keri virkkaustani, joka kulki lattian kautta. Siinä me istuttiin ja juteltiin. Välillä keriminen pysähtyi, kun ketju nousi ylös ja meni liian kireäksi. Kalle joutui odottamaan, että sai lisää pyöritettävää." (s. 160)

Tässä talossa Arska asuu. (Wikipedia)

Apteekkareihin oli mielenkiintoista tutustua. Tällaista apteekkariporukkaa en aiemmin ole tavannutkaan. Lukija tutustuu apteekkarien taustoihin sekä saa olla mukana Ympyrätalon apteekkarin valinnassa. Käy ilmi, että eivät kaikki apteekkarit ole rikkaita, apteekin menestymiseen vaikuttaa ennen kaikkea apteekin sijainti. Siksi Ympyrätalon apteekki on haluttu paikka. 

Luin kirjaa mielelläni. Juoni oli kiinnostava. Voisi kuvitella, että tällainen rikos saattaisi todella tapahtuakin. Ei rikoksen selvittämiseen aina poliisia tarvita. Pidin jälleen Björkin kirjoitustyylistä, se on omintakeista ja osuvaa. Kerronta on vahvaa ja asiat sanotaan suoraan. Jo Mustalaisäidin kehtolaulussa pidin siitä, että kertoja vaihtui sujuvasti ja huomaamattomasti. Niin tässäkin kirjassa. Kirjan nimi saa selityksensä. Arskan saadessa loistoidean, Kalle toteaa: "Arskan silmiin syttyi kaksi keltaista, pitkulaista ja kirkasta valoviirua, jotka loistivat kuin yötaivaan kirkkaimmat tähdet." (s. 206)

Mielenkiinnolla jään odottamaan jatko-osaa. Ehkä Arskasta selviää uusia asioita vaikkapa hänen menneisyydestään. Ja Arska, lopeta se tupakanpoltto!