Emilia saa supervoimat Norosen Supermarsu-kirjassa

Paula Noronen: Supermarsu lentää Intiaan. Emilian päiväkirja. Gummerus. 2007. Kuvittanut Pauliina Mäkelä. 157 s.

Lainattu kirjastosta

Lapsenlapseni 8-vuotias Juho tuli viettämään lomaviikkoa mummolaan. Tapanamme on, että menemme heti ensimmäisenä päivänä kirjastoon. Niin nytkin. Juho valitsee itse kirjansa ja nyt mukaan tarttui mm Norosen Supermarsu lentää Intiaan. Itse en ole lukenut Supermarsu-sarjaa lainkaan, joten ilman muuta ehdotin, että mummo olisi halukas lukemaan Juholle tätä kirjaa, vaikka poika kyllä osaa jo itsekin lukea. 

Jo kirjan aloitus on mainio. Emilia epäonnistuu biologian kokeessa. Aiheena oli Pohjoismaiden havumetsät.  "En minä muista havumetsistä mitään eikä ne minua myöskään kiinnosta. Kiinnostaisi ehkä, jos olisin itse havupuu, vaikka kuusi, mutta kun en ole. Olen ihan tavallinen 11-vuotias tyttö Itä-Helsingistä", hän kirjoittaa päiväkirjaansa. 

Emilia asuu yksinhuoltajaäidin kanssa. Äiti on sairaanhoitaja vanhainkodissa. Emilian tullessa kotiin epäonnistuneen biologian kokeen jälkeen äidillä on yllätys Emilialle. Emilia saa marsun omaksi lemmikkieläimekseen. Emilia on niin onnellinen. Ja pitäähän marsun saada nimi. Ensimmäiseksi tulee mieleen Tarja Halonen, mutta sitten nimi vaihtuu Marsu-Haloseksi. Marsu-Halonen kuulostaa Emiliasta sekä arvokkaalta että leikkisältä. Seuraavana yönä Emilia tapaa unessa suuren marsun, joka lupaa Emilialle supervoimat, jos Emilia ottaa huikan Marsu-Halosen juomapullosta. Supervoimat? Mitä se tarkoittaa, ihmettelee Emilia. Ehtona on, että supervoimia saa käyttää vain hyvään tarkoitukseen.

Kirjassa on vauhtia ja oivallista huumoria, mikä ainakin meidän 8-vuotiaaseen tehosi. Kirjan perustarina on kerrassaan oivallinen, lapsi kohtaa unessa supermarsun ja saa tästä supervoimat. 

Kirjaan mahtuu runsaasti hauskoja tapauksia, joiden kanssa hekoteltiin kauankin aikaa. Tämä tapaus liittyen marsun nimeen piti lukea vielä toisenkin kerran. Emilian mielestä Marsu-Halonen saattoi olla vaikka kuollut, kun se vaan makasi selällään. Emilia menee hädissään naapuriin soittamaan Raimo Lindstedtin, eläkkeellä olevan eläinlääkärin,  ovikelloa ja kertoo hädissään, että Halonen ei liiku, se makaa vaan selällään. Raimo sanoo: "Halonen? Kyllä se liikkuu kun juuri katsoin uutisia. Siellä se Halonen oli Saksassa EU-kokouksessa ihan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa." Sekin oli hauskaa, kun keittäjä-Donnalle etsittiin miestä tai kun oltiin vanhainkodin mummoille hoilottamassa. 

Norosen henkilögalleria on mainio. Emilian paras kaveri on Simo, joka asuu yksinhuoltajaisän kanssa. Simo on hintelä ja kiusattukin. Supermarsun tehtäväksi tulee löytää Simolle maailman paras vitsi, jotta Simo voittaisi vitsikilpailun. Tarina vilisee hauskoja nimiä, kuten Rasva-Antero, keittäjä-Donna, Antero Harmi, Siivooja-Jaska, Kike Välimaa, Kädetön-Esko. Lapsenlapseni piti kirjasta, ja niin pidin minäkin. Pidimme tarinasta ja myös kuvituksesta, lukijakaverini olisi kyllä kaivannut enemmän värikuvia. Olimme molemmat samaa mieltä, ensi kerralla kun hän tulee mummolaan, lainaamme lisää Supermarsu-kirjoja.


Supermarsu lentää Intiaan oli vuonna 2007 Finlandia-Junior ehdokkaana. Sarjassa on ilmestynyt viitisentoista kirjaa kymmenen vuoden ajan. Tänä talvena saamme nähdä Supermarsu-elokuvan. Elokuvan tarina perustuu kirjoihin Supermarsu lentää Intiaan ja Supermarsu pelastaa silakat.