perjantai 29. maaliskuuta 2019

Rouva C - romaani nuoresta Minna Canthista



Minna Rytisalo: Rouva C. 2018. Gummerus. 368 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Liput liehuvat joka vuosi 19.3. Minna Canthin (1844-1897) ja tasa-arvon kunniaksi. Tänä vuonna päivä oli erityinen: Minna Canthin syntymästä oli kulunut 175 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Minna-aiheista kirjallisuutta on julkaistu runsaasti. Yksi Minnan elämää valottavista kirjoista on Minna Rytisalon Rouva C. Juhlavuoden kunniaksi olimme Joensuun Naisten Pankin Lukevissa Leideissä valinneet Rouva C:n yhdeksi kevään kirjoistamme. Kokoonnuimme tiistaina 26.3. keskustelemaan Minnasta. Meitä oli paikalla 12 naistenpankkilaista. Irja K:lla oli tällä kertaa vetovastuu.

Minna Rytisalo kuvaa fiktiivisessa romaanissaan Minnan elämän sitä vaihetta, jota ei niin hyvin tunneta: Minnan opintoja, avioliittoa, perheen kasvamista ja yhteiskunnallisen tietoisuuden heräämistä. Rytisalo herättää henkiin ja antaa hahmon patsaiden tuimakatseiselle kirjailija Canthille, joka Jyväskylässä asuessaan kiireisen perhe-elämän myötä teki hyväntekeväisyyttä, kirjoitti lehtiin ja kirjoitti ensimmäisen kirjansa. 

Opettajaopintoihin Jyväskylään 

Minnan isä piti lankakauppaa Kuopiossa. Ajan kaavan mukaan Minnan olisi kuulunut avioitua, mieskin oli hänelle jo katsottu. Mutta avioliiton sijaan Minna halusi itselleen itsenäisen uran. Minnan isä oli tiukka, mutta varsin poikkeuksellinen mies 1800-luvulla: hän antoi Minnalle luvan lähteä opiskelemaan opettajaksi rehtori Cygnaeuksen perustamaan seminaariin Jyväskylään.

Kuopioon jäi maalaismainen Miinu ja kohti Jyväskylää matkasi Minna Johnson, täynnä innostusta ja uuden odotusta. Seminaarista hän löysi Floran, sydänystävän, jonka kanssa jaettiin ilot ja surut. Florasta tuleekin yksi keskeisistä henkilöistä Minnan Jyväskylässä oloaikana. Ihastuimme tapaan, miten Rytisalo on kirjoittanut Floran osaksi Minnan Jyväskylän vuosia.

Minnan ja Ferdinandin kaunis rakkaustarina

Opettajaa Minnasta ei tullut. Hän keskeytti opinnot ja hyväksyi 9 vuotta vanhemman opettajansa Ferdinand Canthin kosinnan. Avioliitto jännitti ja pelottikin 21-vuotiasta Minnaa. Mielialat kimpoilivat äärilaidasta toiseen. Alkuvaikeuksien jälkeen avioliitosta kasvoi rakkaustarina. He löysivät yhteiselon ytimen, rakkauden ja toistensa arvostamisen. Monia meistä kiinnosti Ferdinandin persoonallisuus, edistyksellisen aviomiehen, joka tuolloin 1800-luvulla tarjosi vaimolleen mahdollisuuden kirjoittamiseen. Olisimmekin mielellämme lukeneet hänestä enemmänkin. Ehkä hän olisi ihan oman kirjan arvoinen?

Minna ja Ferdinand (Wikipedia)
Lapsia syntyi lähes vuosittain. Suurperheen äitinä Minnalla riitti työtä kotona, mutta hän halusi löytää itselleen myös omaa aikaa. Ja näin pikkuhiljaa esille sukeutui se Minna, jollaisena me hänet tunnemme: yhteiskunnallisesti tiedostava, köyhistä huolehtiva, tyttöjen koulutusta arvostava, raittiusaatetta ajava, kirjoittava Minna. Mutta sitten Ferdinand sairastui. Hän nukkui pois v. 1879 Minnan ollessa 35-vuotias. Minna odotti silloin seitsemättä lastaan. Nyt oli löydettävä uudet keinot selviytyä.

"Joskus loppu on vasta alku, hän tiesi, sillä muuta ei ollut kuin todellisuus, ja tässä se oli ensimmäinen kahvikuppi Kuopiossa, se oli äiti joka ei jättäisi lapsiaan, se oli nainen joka astui kahden jalan varaan eikä horjunut, tämä ihminen joka ajatteli: en pelkää." (s. 362)

Rouva C syntyi fiktiosta ja faktoista 

Rouva C ei ole tietokirjallisuutta, vaan se on tosiasioihin nojaavaa fiktiota. Listasimme kirjassa käsiteltyjä teemoja. Niitä löytyi paljon: avioliitto, rakkaus, koulutus, normien rikkominen, naisten asema, 1800-luvun lopun ajankuva, elämä yleensä. Eräs lukijoistamme totesikin, että eletty elämä on niin konkreettisesti läsnä tässä kirjassa. Rouva C todistaa, että Minnan ajatukset 1800-luvun lopulta eivät vieläkään ole vanhanaikaisia. Pohdimme, missä kaikessa yhteiskunta on kehittynyt Minna Canthin ajoista. Uskomme, että Minna Canth olisi ylpeä siitä, miten hyvällä mallilla koulutus ja kasvatus ovat tämän päivän hyvinvointivaltiossamme. Myös suvaitsevaisuus mm seksuaalivähemmistöjä kohtaan on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä.  

Minna Canth - oman aikansa naistenpankkilainen

Olimme lukupiirissämme varmoja, että Minna Canth olisi tänä päivänä naistenpankkilainen, niin hyvin hänen ajamansa asiat, mm tyttöjen koulutus, natsaavat Naisten Pankin arvovalintoihin. Minnan toimeliaisuudelle ja vahvalle arvomaailmalle on tarvetta yhä edelleen 2010-luvulla. 

Lukupiiriläisemme kuvasivat kirjaa aistivoimaiseksi, elämänmakuiseksi ja mukaansatempaavaksi. Rytisalo kirjoittaa kaunista ja kuulasta suomen kieltä, jota on helppo lukea. Pidimme kirjasta paljon, siitä on osoituksena myös antamamme arvosana: 4,75 (asteikko 1-5)

8 kommenttia:

  1. Ihana kirja ja aivan uskomattoman ihana suomen kieli tässä kirjassa.

    Mukavaa viikonloppua Anneli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä kanssasi Mai. Aurinkoista sunnuntaita!

      Poista
  2. Minna Rytinsalo on onnistunut kirjoittamaan mukaansatempaavan faktaan perustuvan fiktion. Minna Canthista. Minnan monet raskaudet ja hormonimyrskyissä (?) vuoroin alakuloinen ja vuoroin innostunut mieliala tarjosi minulle samaistumispintaa. Jotain kirjasta kertoo myös se, että meillä nuoretkin lukijat kehuivat kirjaa ja sen kieltä.

    Upeaa viikonloppua Anneli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tämä kirja on mieluista luettavaa myös nuorille. Kiva kuulla, että ainakin teillä näin tapahtui. Aurinkoista sunnuntaita sinulle Kirsti!

      Poista
  3. Tämä on hieno, ihana kirja. Kun luin nyt maaliskuussa Canthin Kauppa-Lopon, joka sijoittuu Jyväskylään, huomasin, miten paljon Rouva C. vaikutti siihen kuvaan, mikä minulla oli elämästä tuossa kaupungissa 1800-uvun loppupuoliskolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olimme me lukupiiriläiset: hieno kirja. Minä luin Köyhää kansaa tuon Rytisalon luettuani.

      Poista
  4. Minäkin pidin kovasti kirjasta, en tällä kertaa valitettavasti päässyt lukupiiriin (olen juuri Perussa työmatkalla). Anneli, tekstisi on tosi osuva! Teos oli helppolukuinen ja tarina soljui mukavasti eteenpäin. Pidin kirjassa ihan kaikesta, ainoa asia jota jäin miettimään, oli seminaarin johtajan Gygnaeuksen oppilaisiinsa kohdistama seksuaalinen häirintä. En yhtään epäile, etteikö sellaista ole voinut olla ja tapahtua, mutta koska kyseessä on oikeasti elänyt ihminen, jolla on myös jälkeläisensä, niin tällaisten tulkintojen pitäisi perustua faktoihin. Olen ymmärtänyt että G:lla oli tapana katsella tyttöoppilaittensa voimistelutunteja, mikä on kyllä outoa ja häiritsevää, mutta se, että menikö häirintä pitemmälle, niin...siitä en tiedä. Seksuaalinen häirintä on varmaan ollut erittäin yleistä tuohon aikaan. Tätä kuitenkin mielessäni mietin. Pidän Rytisalon tavasta kirjoittaa ja pidän valtavasti Minna Canthista henkilönä ja myös hänen teksteistään. On hirveän hienoa, että Canth on saanut osakseen huomiota juhlavuonna, ja toivottavasti saa edelleen. Hänen tekstinsä ovat valtavan ajankohtaisia. Siinä oli nainen todellakin aikaansa edellä. Olisinpa saanut tavata hänet!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteistasi. Ihana huomio sinulta: olisit halunnut tavata hänet. Kyllä olisi ollut rattoisaa istua siellä Minnan Kuopion salongissa pohtimassa vaikkapa tyttöjen koulutusta. Olimme samaa mieltä kanssasi, kirjan kieli on niin kaunista, aivan kuten Lempissäkin. Toivottavasti saamme lisää luettavaa Minna Rytisalolta.

    VastaaPoista